Keskiviikkona toukokuun 24 p:nä.
Kertomus pienestä Marcosta on viimeisiä kuukausikertomuksia. Ei ole
enää kuin kaksi kuukausitutkintoa, kaksikymmentäkuusi työpäivää,
kuusi torstaita ja viisi sunnuntaita. Lukuvuoden lähestyvä
päättyminen tuntuu jo ilmassakin. Puut ovat lehdessä ja kukassa ja
luovat tumman varjon voimistelutelineille. Pojat ovat kesäpuvuissa.
On niin mukavaa nähdä heidän tulevan luokistaan. Kaikki on aivan
toisin kuin edellisinä kuukausina. Pitkä, hartioille riippuva
tukka on leikattu lyhyeksi, kaulat ja sääret ovat paljaat. Näkee
jos jonkinmoisia olkihattuja, joiden nauhat riippuvat pitkin
selkää, kaikenvärisiä paitoja ja kaulaliinoja. Moni tulee hatutta
kouluun, ikäänkuin olisi kotoa karannut. Toiset käyttävät valkeita
voimisteluvaatteitaan. Eräs pieni poika opettaja Delcatin luokalta
on aivan punaisiin puettu kiireestä kantapäähän. Hän on kuin
keitetty krapu. Monet ovat merimiespuvussa. Lystillisin on kuitenkin
muurarimestari, jolla on päässään iso olkihattu kuin mikäkin
katto. Se tekee hänet ihan sienen näköiseksi. Oikein naurattaa,
kun hän sitten sen alla näyttelee jäniksennaamaansa. Corettikin on
vaihtanut kissannahkalakkinsa harmaaseen silkkiseen matkalakkiin.
Votinilla on hyvin soma skottilainen puku. Crossilla on rinta
paljaana. Precossilla on iso sininen sepänpaita. Ja Garoffi? Kun
hän on heittänyt yltään päällystakkinsa, joka peitti koko hänen
tavaravarastonsa, niin kaikki hänen rihkamilla täytetyt taskunsa
tulevat näkyviin ja arpaluettelot pistävät esiin niistä. Nyt kaikki
näyttävät mitä ovat tuoneet: putkenkappaleita, nuolia lintujen
ampumista varten, ruohoja, turilaita, jotka tulevat taskuista esiin
ja kömpivät hitaasti pitkin nuttua. Useat pikkuisista antavat
opettajattarilleen kukkakimppuja. Opettajattaretkin kaikki ovat
heleänvärisissä kesävaatteissa. Nyt on kirsikkain ja perhosien,
katumusiikin ja kävelyretkien aika. Monet neljännen luokan
pojista ovat jo uineet Po-joessa. Kaikkien ajatukset liikkuvat
vain lupa-ajassa. Joka päivä iloitaan siitä, että taaskin on yksi
lukupäivä ohitse, ja yhä maltittomampina mennään kouluun. Minun
mieltäni vain painaa nähdä Garronea surupuvussa ja ensi luokan
opettajatartani, joka käy yhä kalpeammaksi ja ehtimiseen yskii.