Kirjallisuus on _maan tulkki_. Kirjallisuus on _kansakunnan kuvastin_.
Kirjallisuutensa kautta kansa haastaa ilmoille, mitä se on tuntenut ja
kuvitellut kauneinta, tahtonut, toivonut ja pyrkinyt pyhintä
maailmassa. Ilman kirjallisuutta on kansa kuin sokea, kuin kuuromykkä.
Vasta omankielisen kirjallisuutensa kautta kansa oppii itsensä
tuntemaan ja tekemään itsensä myös muille kansoille ymmärrettäväksi.
Kirjallisuutensa kautta kansa liittyy itseään suurempaan yhteyteen:
_ihmiskuntaan_.
Kieli on kirjallisuuden _väline_. Kielen täytyy taipua notkeasti
kirjailijan sisäisiä tarkoitusperiä ilmaisemaan, jos hänen mieli voida
välittää niitä lukijakunnalleen. Kielen kehitys vaatii usein pitkän
_valmistavan ajan_, ennenkuin varsinainen kansalliskirjallisuus voi
puhjeta kukkimaan. Suomalaisen kirjallisuuden historiassa se on
vaatinut lähes kolme vuosisataa. Enemmän kuin suomalaisen
kirjallisuuden ne ovat _suomenkielen_ ja _suomalaisen sivistyksen_
historiaa.