Pirskaisen perhe oli jo mennyt saunaan levolle, koskapa sieltä kuului
sirkan sirityksen säestämänä Jeremiaan voimakas ja Kunillan kainompi
kuorsuunkehruu.
Jättäen Topin laittelemaan venettä teloilleen kiirehti Serukka
edeltäpäin pirttiin katsomaan oliko kaikki kohdallaan ja kunnossa.
Huomattuaan siellä lieden lämpimässä kyljessä toisiinsa kietoutuneet
kissanpojat hän kumartui silittelemään hellällä kädellä niiden
pehmoisia ja lämpimiä, silkinhienoja selkiä ja kuiskasi:
»Kotonahan ne toki nämäkin, vunukat, lankakerät, lapset —»
Tupaan astua töröttelevä Topi laski piippunsa ikkunanpenkille
jäähtymään, riisui verkalleen takkinsa ja kenkänsä, venytteli
voimakkaasti, haukotteli hartaasti kertaan pariin ja ähkäisi
tyytyväisenä:
»— huomenna — heinään — heiskumaan — Serukka —»
»Niin, omalle Muhosenmäelle, Topukka ukko—», vastasi lämmin värähdys
äänessään Serukka.