Silloin Riko asettui istumaan Stinelin viereen ja viritti viulunsa;
sillä se oli tietysti otettu mukaan.
Sitte alkoivat lapset laulaa:
"Hoi, lampahat pienet,
pois vuorelta vaan" --
Kaikki värssyt he lauloivat; mutta Stineli ei vieläkään saanut
kyllikseen.
"Lauletaan vielä", sanoi hän ja alkoi itse sepittää:
"Hoi, vuorelle, lampaat,
nyt joutuisaan;
Jo aurinko nousi,
käy tuulemaan!"