Lopussa kiitos seisoo.
Luottaa kun pukki suuriin sarwihinsa.
Lyöty arka, hellä parkuu.
Maassa on työ matalanki,
ei ole puussa pitkänkään.
Maassa työtä matalallenki.
Maa tuopi maatessaan,
pelto piehtarojessaan.
Matala kanto reen kaataa.
Matalasta aidasta jokainen ylitse käypi.
Matka kiittää ewäitänsä.
Merkki on meidän lampaissa, 6930
pykälä kylän piioissa.
Miekka maassa miehettömän.
Mies rukka soutelee,
mieli rukka melailee.
Mies se, joka mielensä hallitsee.
Mies se, joka sanansa pitää.
Mies silmiin, asia mieleen.
Miestä myöten ripeys, taloa myötea kaakku.
Mikä jääpi terältä, se jääpi hamaralta.
Mikä liikkuu, se läikkyy.
Mikä suden suussa, se suden hännässä.
Mikä tänäpäiwänä maksetaan, 6940
sitä huomena ei kysytä.
Milloin miniä kiitetään,
pojan lasta ei polwenaan.
Missä hepo piehtaroipi,
siihen karwa kariseepi.
Mitä enemmin kissaa silitetään,
sen ylemmäksi se häntänsä nostaa.
Mitä selkiänä mielessä,
se juopuneena kielessä.
Mitä siitä lehmästä,
joka maitonsa kaataa.
Mitä sodassa saadaan,
sitä sodassa syödään.
Mitä wanha syöpi, menee kuin hukkaan,
mitä wanha tekee, antaa kuin Jumala.
Monena mies eläissään, koirana kuoltuansa.
Monta maalla wiisasta,
kun wahinko merellä tapahtuu.