Sota sortaa, rauha rakentaa.
Sotamiehen akka ja kalamiehen koira:
jääwät rannalle itkemähän.
Souten on saatu suuret hauit,
weden koirat kolkutellen.
Sowinnolla on sia suuri,
ahdas riidalla asunto.
Sowitettu on, synnytetty,
pakatsin rekipajuksi,
tuomi tuopin wanteheksi,
kannun laudaksi kataja.
Sowitettu on, synnytetty,
pieni suuren wastimeksi,
lyhyt pitkän puolisoksi,
musta walkian waraksi.
Suatseeko suuret tuota:
kolahusta korwallensa?
Suden koira kuoltuaki,
miehen waimo wanhanaki.
Suden koira kuoltuaki,
pojan piika kelwotonki.
Suden koira wanhanaki, 5460
miehen neiti kempinäki.
Suden koira wanhanaki,
weden werkko räämänäki,
pojan piika pidettynäki.
Sui koira, pese koira,
koira on koira arwollaan.
Sui wierasta hewoista:
saat karwat palkastasi.
Suitsee piika pakkaisellaki.
Suitset on suruista tehty,
päitset päiwistä pahoista.
Sukkela wikkelän jättää,
wiekas kawalan pettää.
Suksi on jalkoa sukua,
jousi kättä joukkioa.
Suku heitti, synty heitti,
ele heitä Herra Kiesus.
Suku on muuttunut sudeksi,
heimo hengen ottajaksi.
Sukuhunsa suopetäjä,
tekiäänsä terwaskanto.
Sukuhunsa suopetäjä, 5470
wesahansa wehmaskoiwu.
Sukujansa suuret naiwat.
Sula suu, ehkä pakkainen.
Suloinen syli isoisen,
äitin helma hempiämpi.
Suloinen suwella kuolla,
lämmin lähteä kesällä.
Suo Herra, lepy Jumala,
päästä päiwistä pahoista,
poikoa isän perille,
lasta wanhemman ladulle.
Suo kaswaa korian koiwun,
kangas kaunihin katajan.
Suo muille hywää, suo itsellesi parasta.
Suo siellä, wetelä täällä,
mätäs märkä kaikin paikoin,
ei kuiwaa kussaan.
Suo siellä, wetelä täällä, 5480
wastaranta kaikkialla.
Suo wilja wihattawalle,
raha raukoteltawalle.
Suojaa puna meressä,
wettä pilwi luotehessa.
Suojaa sykysyrusko,
takatalwea kewäinen.
Suojaksi syksyiset tuulet,
talwen jatkoksi kewäiset.
Suojan sumu iltaisella.
Suojat on sorsalla siansa,
allilla asunnot tyynet;
minun on tuulessa tupani,
asuntoni alla tuulen.
Suo-kettu kawala kettu,
mäki-kettu wiekas kettu.
Suokohon sula Jumala,
antakohon armo luojan
aina sontaista pihoa,
kakaraista kaiwotietä.
Suokohon sula Jumala,
antakohon armo luojan
oluessa tuopit olla,
maljat maidossa märätä.
Suola, leipä miehen ruoka, 5490
woi, welli wasikan ruoka.
Suola ruoan kunnia.
Suolainen ja sakea,
se on köyhän makia.
Suoni sulhaista wetäpi,
nuiska nuorta morsianta.
Suopi köyhä hyötywänsä,
potewa paranewansa.
Suopi miehen werraksehen,
poikansa paremmaksehen.
Suorin soutoa pitäpi,
mielin miestä wastaella.
Suosio leiwän lisää.
Suotta toistansa sanoa,
paha panna itseänsä.
Suotu suodun surwoapi,
luotu luoksensa wetäpi.
Suotuhunsa, luotuhunsa, 5500
ei kauan katseltuhunsa,
eikä mielentehtyhynsä.
Surkia surma silmin nähden,
kuolema käsin pidellen.
Surma hepo suitsitta,
karhu akka kahleitta.
Surma suuri -- Suuri surma.
Surma syömättä eläpi,
maan kumma makoamatta,
kowa onni kuolematta.
Surmaksi sudella walta,
wahingoksi on waimollaki.
Surman suu korianaki,
jalan kenkä kaunisnaki.
Suru köyhän suuruksesta,
muret murkinallisesta,
itku iltaruoistansa.
Suru on juoda surman wiina,
katkera manalan kannu.
Suru sian siirtäjällä,
muret majan muuttajalla.
Suru sillä, jolla sulho, 5510
kiiret sillä, jolla kihlat.
Suru suurustasta, muret murkinasta,
poru puolisesta, itku iltaisesta.
Suru särkepi sydämen,
huoli watsan halkaisepi.
Surulla on susi metsässä,
surummalla mie sitäki.
Surut meillä suitsinamme,
pahat päiwät päitsinämme.
Susi isäni, karhu emoni;
kun minusta mies tulisi!
Susi suitseton hewoinen,
karhu nainen haltiaton.
Susi suitseton hewoinen,
karhu waimo wallallinen.
Susi suorassa, lammas wäärässä.
Susi suutta julkiampi,
pukki parralta parempi.
Susi syöpi köyhän lapsen, 5520
koira kulkewan purepi,
ulos tultuaan tuwasta,
owesta osattuansa.
Susi syöpi köyhän lapsen,
repo juoksewan repipi.
Sutta pakoon läksin:
karhu wastaan tuli.
Suu ei kulu suudellessa,
käsi kättä annellessa.
Suu ei laula suuruksetta,
rinta ei raswatta rimaja.
Suu eroa haastelepi,
sydän yhtehen sytepi.
Suu hywän pakaelepi,
kieli maistapi makian.
Suu linnulla, kun linnun pojallaki.
Suu makian maistaa,
kieli mielen eksyttää.
Suu makian maistelepi,
kieli kypsen koittelepi.
Suu mettä lupaelepi, 5530
sydän myrkkyä sytäpi.
Suu on sydämen tulkki.
Suu piian eroa laati,
mieli toista toimittapi.
Suu pitää pantaman säkin mukaan,
koska leipä loppuu.
Suu puhua pullottapi,
pää käskeä pällöttäpi.
Suu puhuu pullottelee,
mitä mieli ajattelee.
Suu ruoan tuntee, kieli kypsen koittelepi.
Suu saattaa suden ritahan,
kieli kärpän lautaisehen.
Suu sanan erehdyttäpi,
kieli mielen eksyttäpi.
Suu sanan ereyttäpi,
mieli kohta korjoapi.