Soisi eukko tyttärensä
paremmaksi itseänsä,
soisi tuomansa hywäksi,
kantamansa kaunihiksi.
Soisi jauhoja kiwoisen
jauhamatta pyöriwäksi.
Soisi kyntäjä oroisen,
jotta ei päiwässä wäsyisi.
Soisi orja yön tulewan,
wanki päiwän walkeawan,
kyytimies kylän näkywän,
matkamies kotinsa saawan.
Soisi soutaja wenehen
soutamatta'i juoksewaksi,
soisi kyntäjä orihin
ajamatta'i astuwaksi.
Soisin miehen werrakseni,
en paljo paremmakseni.
Soisin päiwät soitettawan,
illat tehtäwän iloa.
Soisin Suomeni hywäksi,
kaupunkini kaunihiksi,
maani marjan kaswawaksi,
itseni imanteheksi.
Soisin Suomessa omassa,
soisin Suomenki takana,
hywin aina elettäwäksi,
kunnialla kuoltawaksi.
Soisit mun wiholliseni, 5440
soisit suohon sortuwani;
nämät Herra eksyttäpi,
minun päästäpi pahasta.
Sokia emoton soppi,
ehkä kuu kumottakahan.
Sokiaki soutelepi,
kampuki perän pitäpi.
Sontaa wähä sakko talossa on.
Sopii kaksiki patoa
yynnä yksille tulille,
mutta ei sowi neittä kahta
yhden yljän wuotehelle.
Sopisipa suuta antaa,
kun olisi kahden walta.
Soria sotahan kuolla,
hemme miekan helskeesen:
äkin poika pois tulepi,
potematta pois menepi,
laihtumatta lankeapi.
Sormet soittajan kuluwat,
wäki laulajan wäsypi.
Sormet soutaissa kuluwat,
kädet wettä wellotessa.
Sormet soutaissa kuluwat,
wäki jauhaissa wäsypi.