Silloin taitawa työn tekepi,
kun taitamaton hankitsee.
Silloin takoa tulepi,
kulloin rauta kuumettuna.
Silloin tali -- Äsken tali.
Silloin waimo waiwan tiesi,
koska kantoi kolmikohdun.
Silloin wika myllyssä, koska lyhty lattialla.
Silloin witsa wäännettäwä, kulloin pehmeimmällään.
Silloin ämmä -- Asken ämmä.
Sillä akka woittaa, kun puolen puuta taittaa.
Sillä ei kyllä, kulla ei tähdettä.
Sillä ei paksua paria, 5340
kellä ei paksut aitan parwet,
sillä ei laajoa lajia,
kellä ei laajat pöytälaudat.
Sillä juttu julkisempi,
jolla kantaja parempi.
Sillä kiiret, kellä kihlat.
Sillä pitää oleman paksut sääret,
joka woi hywät päiwät kantaa.
Sillä woitto, kellä kunnia.
Sillänsä sianki kärsät,
kuin on kerran kesken jäänyt.
Silmä herra, mieli kuningas.
Silmä siistiä kysypi,
watsa wadin kantimia,
peret pellon antimia.
Siltä armo, keltä hirmu.
Siltään sikoisen kärsä,
kuin on kerran kesken jäänyt.
Simo siltoja tekepi, 5350
Martti maata wahwistapi,
Antti aisoja panepi,
Nikolaus niwopi kiinni.
Sinijuttu kääntyy,
kuni kantajat paremmat.
Sini korpi wastaa, kuni korwessa huhutaan.
Sini palkkansa pahalla,
kuni palkan ansiotki.
Sini saari suojoapi,
kuni saaren puut näkywät
Sini saari suojoapi,
kuni siintäwän näkypi,
sini äiti armastapi,
kuni kuulupi eläwän.
Sini selwempi asia,
kuni selwempi ajaja.
Sini seppäki sokia,
kuni wiinoa wähäisen.
Sini suuret silmät päässä,
kuni otsaki lewiä.
Sini syön kaloja kalki,
sini koito kuorehia,
kuni notkun nuottapuussa,
keikun keskellä wenettä.
Sini weikko werhelepi, 5360
kuni tarwitaan talossa.
Sinne kaakku kannetaan,
josta toista toiwotaan.
Sinne laulaja menepi,
kunne wirsi wiittoapi.
Sinne mieletön menepi,
kunne järjetön panepi.
Sinne naula menee, kunne kurikka ajaa.
Sinne on welka wiimeisenki,
osa pojan ainoanki:
maan alle mätänemähän,
kalmahan katoamahan.
Sinne silmäni palapi,
kussa kultani eläpi.
Sinne, tänne, siilon karwa,
tuonne, tänne, torwihäntä.
Sinne waaja waipuu,
kunne nuia waatii.
Sinne wuoti wuohen silmät,
kunne wuoti wuohen wuonat.
Sinnes huoli paimenella, 5370
kunnes kaakku kainalossa.
Sinnes laajat lattiani,
kunnes laajat lammin rannat,
sinnes oikiat oweni,
kunnes oikiat otawat
Sinnes oikia asia,
kunnes kantaja parempi.
Sinnes oppia, kunnes ikää.
Sinnes weikko werhoapi,
kunnes kuulepi eläwän.
Sinnes äiti armahtapi,
kunnes kuulepi eläwän.
Sinulla woitto, minulla kunnia.
Sinä wie minä wikajan,
menen puolin mielellänki.
Sinään ruoka syödään, kuin syntyy.
Sisarekset me kälykset,
meidän miehet weljeksiä;
ken meillä torat torupi,
kuka riidat riitelepi?