Se elähti, kehen kolahti.
Se ensin jauhattaa,
joka ensin myllyyn tulee.
Se eteen: keppi käteen,
miesi matkaan, säkki selkään.
Se huoli, sanoi sepän muori,
kun wasikka kuoli.
Se huolta häwinnehellä:
syöminen, makoaminen,
kylän penkki istuminen.
Se hywin syö, joka harwoin saa.
Se hywä talon emäntä,
ilo kaikelle kylälle,
osa'a oluen panna,
wirutella wiinakullan.
Se ikänsä elää, joka aikansa wälttää.
Se kanaan koskee, kun kukko kurahtaa.