Missäs piika wanhenee:
toiwoo saawansa, pelkää jääwänsä.
Mistä hoikin, siitä poikki.
Mistä miehet kotoisin,
sieltä naiset sukuisin.
Mistä otti: leiwän korwessa.
Mistä outo tiesi: tuli tupaan, meni pesään.
Mistä tyhjä röyhtelee?
Mistä waimo kotoisin,
sieltä mies sukuisin.
Mistäs woi lehmättömälle?
Mitenkä käwi kärpän nylky,
orawasta nahkan otto.
Mitä emä edellä, 3880
sitä porsaat perässä.
Mitä emä laulaa,
sitä poika wisertäpi.
Mitä enemmän elää,
sen kummempia kuulee.
Mitä enemmän elää,
sen usiamman kärpäisen näkee.
Mitä harwoin pidetään, se kauan kestää.
Mitä hukka hukasta,
karhu kaksihäntäisestä?
Mitä isä ikänsä,
sitä poika polwensa.
Mitä koira ei näe, sitä ei hauku.
Mitä koira kunnialla,
kuta mies häjy häwyllä?
Mitä kukko noukahtaa,
se kanahan kajahtaa.
Mitä kuulupi kylään, 3890
naapuriin napsahtaa.
Mitä käsi tekee, sitä silmä näkee.
Mitä köyhä kirwehellä,
kuta silmällä sotia?
Mitä köyhän koreudesta:
löttöwirsut jalassa.
Mitä köyhän kynnännästä,
waiwaisen wakoannasta:
kun kynti kylän akoille,
mieron miehille wakoili.
Mitä lassa lausutahan,
miessä mielehen tulepi.
Mitä lehmän lypsännästä,
kun maitonsa maahan kaatoi.
Mitä miehen mustuudesta,
kun on muuten mieltä päässä.
Mitä miehen mustuudesta,
makkaran kiweryydestä?
Mitä miehen mustuudesta,
urohon mataluudesta,
että on miesi metsän käypä,
uros ilweksen wetäwä.
Mitä nuorena oppii, 3900
sen wanhana muistaa.
Mitä nuori oppii, sen wanha pitää.
Mitä on hullun mielessä,
se on hullun kielessäki.
Mitä outo tietää: tulee tupaan, istuu syömään.
Mitä paksumpi, sitä parempi.
Mitä paljosta kalusta,
koska päällä martahalla,
sydämellä sairahalla.
Mitä pappi paremmalleen woipi?
Mitä pitkästä iästä,
koska suurella surulla.
Mitä puuttuu, se parataan:
kun herätään, niin halataan.
Mitä päiwiä idässä,
kaikki läntehen lahoowat.
Mitä päässä päiwän kaiken, 3910
sitä yölläki unissa.
Mitä rikas huolii: panee woita kaalihinki.
Mitä rikas paistaa, sen köyhä maistaa.
Mitä se haittaa, jos talonpoika tyttärensä naittaa?
Mitä silmä näkee, sitä käsi tekee.
Mitä suu makiata, sitä watsa täynnä.
Mitä takana puhutaan,
siihen takaa wastataan.
Mitä tiessänsä näkepi,
sitä maassansa sanopi.
Mitä wielä: wettä tiellä,
kaksin kerroin kohwa päällä.
Mitä wuohen määkymästä,
kun ei kaurihit kojoa.
Mitäs huono huokaelet, 3920
kun on turwa kelkassasi.
Mitäs köyhä kylässä käy:
suu auki säkki sisälle.
Mitäs muuta, kun kättä myllyssä?
Mitäs rikas muuta köyhän tekee, kun potkaisee.
Monen leipä -- Ennen leipä.
Monena mies eläessänsä:
milloin kyydillä ajapi,
milloin toista kyyditsepi.
Moni enkeli edessä,
takana tuli punainen.
Moni hullu maan päällä:
tupa tehty jään päällä;
käy kylässä kysymään,
pitääkö sen pysymään.
Moni hurskas huoran poika,
ääretön äpärä lapsi.
Moni kantaa witsaa omaan selkään.
Moni laitos kiitollinen, 3930
moni kiitos laitollinen.
Moni matkassa tulepi
joutawalle juomarille:
kinnas kirpoopi kuhunki
saapukka johonki saapi.
Moni matkassa tulepi,
tapahtupi taipaleella.
Moni meitä muistelepi
koiruudella, konnuudella,
miehuudella ei milloinkaan.
Moni miehestä menepi,
urohosta urkenepi,
poika polwikautenansa,
wiimein konna kuoltuansa.
Moni mies eläessänsä:
koiran häntä kuoltuansa.
Moni muita naittelepi,
itse naisi naittajaki.
Moni muolla mulkosilmä,
kotonansa kyynysilmä.
Moni neiti naitaisi,
harwat ilman heitettäisi,
jos takki tawat sanoisi,
paitakerta kertoaisi.
Moni on illalla iloinen,
aamulla alakuloinen.
Moni on kaunis katsannolta, 3940
äsken tyly työnteolta.
Moni on neito naitaissa,
orpana otettaissa,
portto pois ajettaessa,
luosku luowuteltaessa.
Moni soisi nuori neito,
miehelähän mentyänsä,
olewansa ison kodissa,
armahan emonsa luona.
Moni wanhaksi waropi,
mutta ei pääse puoletkaan.
Moniki pohatan poika
kowin on kodiltaan kopia,
suwultansa sangen suuri.
Moniretkinen asia, monimutkainen jokiki.
Monta ei neittä naitaisi,
harwo wietäisi wihille,
jos hamoinen haastelisi,
paita eljet ilmoittaisi,
nuttu nukkerehteleisi.
Monta juojalle tulepi:
eli kintahat katoopi,
eli koira kengät syöpi.
Monta juonta juopuneella:
ei tiedä mitä tekepi,
joko itki, eli nauroi.
Monta juonta juopuneella:
ei ole yhtäkään hyweä.
Monta juonta juopuneella: 3950
muuna itkee, muuna nauraa.
Monta kantoa kaskella,
kaikki ei koiwun kantoloita;
äiä neitoa kykällä,
ei kaikki hywäntapoja.
Monta koiraa kirjawata,
sata wuohta yhdenmoista.
Monta mielehen tulepi,
monta mielestä menepi,
kulowettä kulkiessa.
Monta muoria minulla,
monta leiwän leipojata.
Monta muoria minulla,
monta muoriteltawata:
en tiedä kuta kumarran --
kumarran wähä kutaki.
Monta mustoa merellä:
ei ole kaikki hylkehiä.
Monta ojaa pienykäistä
suuren joen kaswattawat.
Monta on monessa, paljo on paksussa.
Monta on mutkaa joessa,
monta retkeä asiassa.
Monta on mutkaa matkassa, 3960
monta Mattia maantiellä.
Monta on mutkaa matkassa,
pahan miehen retkessä:
milloin rätti räisähtää,
kullon paula paukahtaa.
Monta on tiellä tengelmystä,
matkoissa isot imehet.
Monta on tuulta tuulewata,
monta saapoa sadetta
päälle lapsen armottoman,
warattoman waimo päälle.
Monta pienoista ojaa
suuren kosken kaswattawat.
Monta syytä porsahalla:
maa kylmä, kipiä kärsä.
Monta tietä pienellä eläimellä.
Monta tuima niitä saapi,
joita ei tuhma tunne'kaan.
Monta tuima näitä saa: sanoi sontiainen,
kun pään seinään lenti.
Monta wuohta yhdenmoista,
sata wuohta sarwipäätä.
Monta wäärää wakoa 3970
kiwiteillä kynnetähän,
monta wäärää waloa
lakiteillä wannotahan,
monta neittä kaunistaki
kosketaan isän kotona.
Morsian mokalla huulen,
kaaso kallalla kypärän.
Muilla on kauhtanat komiat,
sinertäwät silkkiwiitat;
mulla nuttu nukkawieru,
takki tappuran näköinen.
Muilla on pitkät piipunwarret,
kopat kouran täyteiset;
minä tynkyllä typytän,
nahkawarrella naputan.
Muilla on tässä mustat kengät,
saappahat soman näköiset;
minä wirsussa witistän,
tuohikengässä kiristän.
Muilla onni työn tekepi,
haltia rahan hakepi;
minun onneni makaapi,
haltiani hairoapi.
Muille nauraa pitäpi,
ei emoisen tyttölöille,
ei waimon watsan wäelle.
Muinaiset ajat paremmat,
päiwät kahta kaunihimmat,
päiwän laskut laupiaammat,
koriammat huomenkoitot.
Muinan meille yö tulepi,
muinan päiwä walkenepi.
Muista kummat kuulukohon,
hätäkellot häilyköhön;
ei emoisen tyttölöistä,
ei waimon watsan wäestä.
Muistan lasna olleheni, 3980
muistan lasna, muistan naisna,
en neinnä sinä ikänä.
Muistan murrin syntyneen,
karwakoiran kaswaneen.
Muita naipa naittelepi,
itse naida pyytelepi.
Mulla on tuuli turwanani,
waranani wastaranta.
Multa on tuuli turwan otti,
wastaranta wallan woitti.
Muna neuoo kanaa.
Muna on monasti wiisaampi kun kana.
Munan tuo, kanan wie.
Muodoksi molemmat silmät,
työn tekepi toisellaki.
Muodossaan muna parempi,
kanan saalis kaunihimpi.
Muoto ei panna murkinaksi, 3990
kaunis karwa kattilahan.
Muoto meillä mullin mallin,
elämä edestakaisin.
Muoto on Herran muokkama,
kaswo Kiesuksen kanima.
Muoto on parempi, kun waatet.
Muotoa molemmat silmät,
ajaa asian yhdelläki.
Mureheksi muru piwossa.
Murehena hywä pala takana.
Muret miehen mustuttaa,
kaswon kaidaksi tekepi.
Muret muodon mustuttaa,
saapi kaswon kalweheksi.
Muret mustaksi wetäpi,
huoli muita hoikemmaksi,
ikäwä iättömäksi,
tauti talwen karwaiseksi.
Muret tuopi mustan muodon, 4000
huoli harma'an hapenan.
Muret tuotti mullan karwan,
pahat päiwät pitkän parran,
huoli harma'at hiwukset.
Murkina, kun syödään,
puolinen, kun pidetään,
ilta itsestään tulepi.
Muru mieli muukalaisen,
paha mieli palkollisen.
Musta kenkä köyhtyessä,
sametti saristuessa,
werkawaatet wanhatessa.
Musta maannehen sia,
matala laiskan tiiski.
Musta minä muiden nähden,
walkia oman emoisen.
Musta on Mustalaisen jouluki.
Musta on unoisen silmä,
mustempi unen näkiän.
Musta piru ainaki on,
huhtapiru sitä'i mustempi.
Musta tie kotahan wiepi, 4010
toinen kippa kellärihin.
Mustat mulla muutki päiwät,
mustapa minä itseki.
Mustikka ei mäkeä muuta,
maita ei mansikka pahenna,
wattu ei waaroa alenna,
puola ei polta kankahia.
Muu maa mustikka,
oma maa mansikka.
Muuahtalla mulkosilmä,
kotosalla kyynysilmä.
Muulloin mukki tapettu,
weret wielä kankahalla.
Muun maan mustikka,
oman maan mansikka.
Muunna lientä -- Milloin lientä.
Muunna wiljemmin, muunna wajemmin.
Muunna wiljoin, muunna waiwoin.
Muuriainen munansa kantaa, 4020
wähä waimo lapsensa.
Muut istuu iloitsemahan,
minä istun itkemähän.
Muut kaikki pahan tekepi,
minä yksin syyn alainen.
Muut kuulee kirkon kellon,
minä kurja karjan kellon.
Muut miekkoiset mieroa käywät,
minä raukka riihtä puin.
Muut ne ei minua tunne,
kun ne kaksi kappaletta:
alimainen aidan witsas,
perimäinen pellon seiwäs.
Muut ne ei minua tunne,
mie waan muita tunnustelen.
Muut ne kaikki katosala,
minä raukka räystäsala.
Muut ne kulkewat kotihin,
minä wieno wierahasen,
koito kylmähän kotihin.
Muut ne wellowat werassa,
sametissa saatteleksen;
minä en saa saraistakaan,
tammaa en tappuraistakaan,
pidä en piikkoista hametta.
Muut nukkui, minä makasin: 4030
kissat lakki lapsen maidon.
Muut näkewät papin parran,
minä kurja kuusen latwan.
Muut raukat rahalla juowat,
minulle ilman annetaan.
Muut sanowat saamiansa,
tuomiansa tunnustawat;
minä sanon saamatuutta,
tuomatuutta torkuttelen.
Muut syöwät murukaloja,
minä kiiskiä kitustan.
Muut tässä olutta juowat,
minä wettä wiilettelen.
Mykkä wiisas, hullu wäkewä.
Myöhäinen herrain kiiret.
Myöpi maa myöjänsäki,
ostaa ostajansaki.
Myöten päiwää myllyt käywät,
akat wastoin wirtoaki.
Myötä köytetty menepi, 4040
tielle jääpi köyttämätön.
Myötä onni kuusellaki,
kanssansa katajallaki.
Myötä on onni kuusessaki,
keralla karangassaki.
Myötä-maa re'en wetäpi,
wasta maa pidättelepi.
Myötämäessä auttajia,
wastamäessä ei ketään.
Myötänsä paha tapa wie.
Mämmi saattapi mäelle,
puuro puita nylkemähän,
wellinki welalliseksi,
kaali kartanolliseksi.
Määrä suussa, siemyys tuopissa.
Naapuri naittaa, naapuri laittaa.
Naarat naisista ylinnä,
keuhkot keittokattilassa.