Mies miestä, kaksi karhua wastaan. 3790

Mies miestä koittelee,

toinen toista woittelee.

Mies miestä wastaan,

susi sikaa wastaan.

Mies minua talottaa: sanoi karhu warpuista.

Mies musta, leipä walkia.

Mies nuori sakon wetäpi,

orit aidan karkoapi.

Mies on luotu liikkuwaksi,

waimo pirtin wartiaksi.

Mies on mies woitettunaki.

Mies paikkansa pitää.

Mies pohatta naidessaan,

tyttö terwet tullessaan.

Mies rikas rahoja täynnä, 3800

tasku täynnä taalereita.

Mies rukka soutelee,

mieli rukka melailee.

Mies se, joka mielensä hallitsee.

Mies se, joka sanansa pitää.

Mies se, joka syksyisen päiwän puheensa pitää,

kewäisestä ei puhumistakaan.

Mies se karhun kaatelee,

metsän onnen ottelee.

Mies se on metsän käwiä,

uros korwen kolkuttaja.

Mies syöpi, mies saapi,

miehelle antapi Jumala.

Mies tulepi neuotusta,

koira neuomattomasta.

Mies tulee räkänenästä;

ei tule tyhjän itkiästä.

Mies tulee räkänenästä, 3810

toinen holjan toljanasta,

waan ei tyhjän naurajasta.

Mies tuntee neitoisensa,

neitoinen kyperäpäänsä.

Mies wanha oluen juopi,

lahopuu weden wetäpi.

Mies wieras minun opetti

kengän kylmän kenkimään,

rätin märjän mähkimään.

Mies wieras wian näkepi

waimon wierahan tytössä.

Mies wieras wilusti lausui,

wilummasti waimo wieras:

nosti witsalla unesta,

kadikalla karkotteli.

Mies woitettu, kun woittamatonki.

Miessä nuorta naimatonna,

sukatonna, paidatonna.

Miestä asiaan tarwitaan,

tekee työtä tyhmempiki.

Miestä myöten miekka wyöllä,

kilpi kantajan mukahan.

Miestä päiwäksi, koiraa wiikoksi, 3820

hewoista kylän wäliksi.

Miestä päiwäksi, koiraa wiikoksi,

naista kaikeksi iäksi.

Miestä toiwoin pojastani,

eipä miestä tullutkana.

Miestä toiwoin pojastani:

pian söi, wälehen kenki,

pian pistihen pihalle.

Mikkelistä ämmät pirttiin,

nauriit kuoppaan.

Mikä huutain tulee, se wiheltäin menee.

Mikä lie minusta nähty,

kuka kumma keksittynä,

kun ei naitu naintawuonna,

otettu oritkesänä.

Mikä lie minusta nähty,

kuka kummainen katsottu,

kun ei naitu naapurihin,

otettu omille maille.

Mikä lie minusta nähty,

kuka kummainen katsottu,

kun ei naitu naintawuonna,

kirkiwuonna kihlattuna,

wiety wiimeissä kesänä.

Mikä lie pinossa puuta,

koiwua kokematonta,

sekin tyttöä talossa,

piikoa pitämätöntä.

Mikä lienehe minulla, 3830

waan en terwet liene'kään:

mies werewä wieressäni,

ilo mennyt mielestäni.

Mikä maariana malolla,

se wappuna waolla.

Mikä miehissä saadaan,

se miehissä syödään.

Mikä nuolulla saadaan,

se nuolulla syödään.

Mikä on köyhin köyhimmiä,

waiwaisimmia wajawin:

se on ahnet tyytymätön,

sillä on puutos puuttumaton.

Mikä otti kärpän pinon raosta?

Mikä sodassa saadaan,

se sodassa syödään.

Mikä tapa tallukkaana,

se sama emäsikana.

Mikäs köyhän häwitti, jos ei tyhjä toiwo?

Milloin laiska työn tekepi:

talwella ei tarkene,

kesällä ei kerkiä,

syksyllä on suuret tuulet,

kewäällä wettä paljon.

Milloin laiska työtä raatoi: 3840

talwella on wilu wihakka,

kesällä palawan pakko.

Milloin lientä leiwän kanssa,

milloin leiwättä lihoa.

Milloin puski, milloin nuoli.

Millä ei ole alkua, sillä ei ole loppua.

Miniästä mieli karwas,

pojasta iäinen itku.

Minkä huiskit hunnutonna,

senpä huiskit huoletonna;

minkä liikut liinatonna,

liikut liioitta sanoitta.

Minkä hywin teet, sen hywin edestäsi löydät.

Minkä koski tuo, sen wirta wie.

Minkä käsi tekee, sen jalka kantaa.

Minkä liikut liinaisissa,

liikut liioissa sanoissa;

minkä paukut palttinassa,

paukut mielessä pahassa.

Minkä saapi wuolemalla, 3850

sen syöpi nuolemalla.

Minkä tähden Mikko souti:

sen tähden, kun seljälle joutu.

Minkä wanha raatoi, sen antoi kuin Jumala;

minkä wanha söi, sen poltti, kuin tuli.

Minkä wanha wanhanee,

mieli myötään menepi.

Minulla woitto, sinulla kunnia.

Minun on turwa turpehessa,

armo kirkon aidan alla.

Minä herra, sinä herra:

kumpi meistä kontin kantoi.

Minä mies merellä,

sinä manni manterella.

Minä muita, muut minua,

koko mailma toinen toista.

Minä muita, muut minua,

kylän waimot toinen toista,

palkatta panettelewat.

Suomen Kansan Sanalaskuja · 第 138 / 236 题