Kotokatti hiiren murtaa.
Kotona kodon sanomat.
Kotona kowan wara.
Kotona kullaki paras.
Kotona lapsi enolassa,
tätilässä wieras lapsi.
Kotonansa hywä koira haukkuu.
Kotonansa koiraki kopia.
Koukun sawu henki mulla,
maitowelli suurin surma.
Koura kolkkaan, kahmalo keskelle paikkaa.
Kowa kaikkiin koskee, 2870
pehmiä ei puolinkaan.
Kowa kotonsa pitää.
Kowa kowalle wastaa.
Kowa on kuolema kesäinen.
Kowa on surma silmin nähden,
kuolema käsin pidellen.
Kowaa kowan ajalla,
pehmiämpää perästä.
Kowat on kourat kuolemalla.
Kowin kielti Wäinämöinen,
epäsi suwannon sulho,
atroa poron perästä,
Lapin maasta taikinata.
Kowin korskui konnan ruuna,
hirnahti häjyn hewoinen.
Kowuudeksi lumi lehteen.
Kuha kuulu, lahna laaja 2880
wenehessä köyhän miehen.
Kuha suuri, lahna laaja
katsoa katehen silmän,
wenehessä wierahassa.
Kuhun miekkansa Kuningas,
sihen köyhä kirwehensä.
Kuhun puu kaatuu,
siinä puu maatuu.
Kuinka lienee kunki laatu
eläissänsä ennen saatu,
kun pitäpi, niin pysypi.
Kuitu maasta korjataan,
tilka maahan heitetään.
Kuitu maasta ottaminen,
tilka maahan jättäminen.
Kuka ei kullalle kumarra,
horju ääressä hopian?
Kuka Jumalan neuot tiesi?
Kuka kaikkein kielen taitaa,
kielen taitaa, mielen noutaa?
Kukan koiran hännän aidalle nostaa 2890
jos ei itse wiitsi?
Kuka kotowarkaan katsoo?
Kuka kyrsän kylässä syöpi,
se huolen kotia wiepi.
Kuka solmi kananmunan,
kiersi köyttä ruumenista?
Kuka tiesi, kenkä luuli
lapsen orwoksi tulewan?
Kuka tiesi, kenpä luuli
peipoisen ylenneheksi,
ketonurmen kaswaneeksi,
lapsen laihan paisuneeksi?
Kuka tiesi kunki mielen,
kenkä kenenki sydämen?
Kuka uskoi, kenpä luuli:
kiiskistä kalan tulewan,
ahwenesta aimo ruoan,
leiwän särpimen särjestä?
Kukapa kylleä kysypi,
olewata onnahtapi?
Kukapa tässä kukkunepi,
kenpä kielin laulanepi,
kun tämä kana katopi,
munalintu muunnahtapi?
Kukapas kissan silmät pesi, 2900
jos ei itse wiitsi?
Kukas keksi köyhän lapsen
kesannolla kenkiwäksi,
rannalla rakentawaksi?
Kukas tyytymättömän täytti?
Kukkis pois, torpan kukko,
tassimasta talon kanoja.
Kukko jywään tulepi,
kananpoika uutisehen.
Kukko kylän ilmoittaa,
haukkuu koira korwessaki.
Kukko lauloi Kuurin maassa,
kana kaakotti Wirossa.
Kukko on päällä kurjanaki,
kana alla armonaki.
Kukko sulla, kukko mulla,
kukko meillä kummallaki.
Kukko teille, kukko meille,
kukko kaikelle kylälle.
Kukko sanoo: ruoki minua Sipin 2910
päiwään asti; heitä sitte hännästä hankeen.
Kukkupi käkeä kaksi
kahden puolen kaiwotietä;
satuin noita kuulemahan,
hywä oli kuulla kummaistaki.
Kukkuu käki kurjallenki,
heläjäpi herjällenki.
Kuku kultainen käköinen,
helkyttele hietarinta
kultoa kujoiset täynnä,
hopehia tanhuaiset!
Kulkiessa matka kuluu,
wiipyessä wiikon päiwät.
Kulta kylmä kumpaliksi,
wilu waimoksi hopia.
Kulta ruskia, ruis ruskiampi.
Kultaa kewäinen ruoho,
tautia talwenalainen.
Kultaa yössä kuluu.
Kultainen kotielanto -- Ah kulta!
Kuluu aika seisottuna, 2920
sen paremmin istuttuna.
Kuluu kuikistellenki,
menee maistellenki.
Kuluu pidettäwä,
otettawa onnahtaa.
Kuluu päiwä pilwessäki,
ikä ilman naimattaki.
Kuluu päiwä pilwessäki,
ikä yksipuolisnaki.
Kuluu päiwä pilwessäki,
murenee murehessaki.
Kumartapi kuusen latwat,
järähtäpi järwen rannat
kuningasten kulkiessa,
waltojen waeltaessa.
Kumma kuusinen lusikka,
katajainan kauhapahka.
Kumman kulkewa näkepi
talon toisen tyttäressä.
Kumman kuulepi Jumala:
lukianko, laulajanko.
Kummat kulkewa näkepi, 2930
kymmenet kylänkäwiä.
Kummiksi on kurki puussa,
imeeksi waris wesillä.
Kun ei auta armo luojan,
ei auta oma yritys.
Kun ei kylmä kynteliltä,
ei palele paawalilta;
kylmää kynnet kyntäjältä,
warpahat wakoajalta.
Kun ei kylmä kyntelinä,
ei palele paawalina;
ei ole hellet heinäkuulla,
lämmin keskellä keseä.
Kun ei nuorra wiiwykkiä,
ei ole wanhana waraa.
Kun ei tapaa hamarasta,
niin jääpi terällenki.
Kun ei wappuna waossa,
niin ei pouka pohtimessa.
Kun ennen kuoltiin, niin wiiltiin.
Kun ensimäinen lumi aidan rakoja tukkii,
silloin on wanhoilla akoilla hywä kylwää.