Kissan ilo hiiren itku.
Kissan kiuas, ämmän loukas,
miehen puhdas pöydän pää.
Kissan tullessa tupahan
hiiret reikihin menewät.
Kituu toukkaki puun raossa.
Kiusa lankee omaan kuppiin.
Kiwen mie -- Luulin mie kiwen.
Kiwi ei jauha kiewastellen,
ilman orjan olkapäittä
piian pienittä käsittä.
Kiwi ei jauha kiiwoitellen,
heinä ei heitellen ko'ota.
Kiwi ei kiellä kyntämästä,
kanto wiljan kaswamasta.
Kiwi on orjan kirjakangas, 2740
saawintanko saumasukka,
pankko orjan päänalanen.
Kiwi on orjan kirjawaippa,
pätsi orjan päänalanen.
Kiwinen maa wiljan kaswaa,
kiukkuinen akka työn tekee.
Kiwinen pelto, kiikkaat housut,
wuotawa wene ja riitainen akka,
ne on neljä hankalata.
Kiwiä kowaisimetki,
maata marjamättähätki,
tyttöjä papinki piiat.
Kiwonen kiroelepi
kiwen tyhjän jauhajata.
Kodon wilja kaukanaki.
Kohdatten on muilla korjat,
minun wäärälten wähäisen.
Kohta lapsi-kuollehella,
toinen wäärin mennehellä.
Kohta syöty saatu riista,
ajettu hywä hewoinen.
Kohta syöty saatu riista, 2750
maattu entinen emäntä.
Kohtuus paras kustaki,
kohtuus hywä makkaroistaki.
Koira haukkui konteloa,
wanha piika panteloa.
Koira haukkui, tuuli kantoi
tapojani sinne tänne;
minä miesi täydellinen.
Koira kodissaan kopia,
kukko höystettunkiolla.
Koira koiran tuntee.
Koira kotoansa naipi.
Koira kutsuen tulepi,
hywä wieras kutsumatta.
Koira käski hänteänsä,
häntä käski karwojansa,
karwat alkoiwat kahista.
Koira lyöpi leikkiäki,
sika totta tonkaisepi.
Koira nimen antaa, 2760
mies nimen kantaa.
Koira on kowille luotu:
kiwille makoamahan,
kalliolle kuolemahan.
Koira on suden sukua,
korppi haukan heimolainen.
Koira syöpi koipikengät,
nauttipi nahan palaiset.
Koira syöpi oksehensa,
paha akka antimensa.
Koira welatta elää.
Koira äiän haukkuu,
tuuli enemmän kantaa.
Koiralla ei ole kunniata,
eikä häjyllä häpyä.
Koiran häntä kosioille,
oman kylän ottajille,
kun ei tuone tuonnempata,
etsine etäämpätä,
wetäne weden takoa.
Koiran suuhun hampaat jääwät.