Elää koira yhden talon,
kahden koira kuolee.
Elää, kuinka taitaa:
jos ei wiljoin, niin waiwoin.
Elää niin, kuin märkä palaa.
Elää toukkaki puun raossa.
Elää wasikka juomallaki.
Emollehen muut eränsä,
saajallehen saalihinsa,
minä wieno wierahalle,
kykkärä kylän akoille.
Emollista neuotahan,
itse oppii emoton.
Emän eljet tyttärellä,
pojalla isän asumet.
Emännällä on kolme kieltä,
yksi puinen, toinen luinen,
kolmansi kiwinen kieli:
puisella puhuu tuwassa,
luisella lukon takana,
kiwisellä kellarissa.
Emännällä on kolmet kengät, 1420
yhdet luiset, toiset puiset,
kolmannet ketiset kengät:
luisilla käwi kotona,
puisilla kylässä kulki,
ketisillä kirkkotiellä.
Emäntä elonsa päällä:
kaksi kättä reitten päällä.
Emäntä hywä kotona:
pirtin lämminnä pitäpi.
Emäntä hywä talossa:
suitsua kohentelepi,
kekälettä kääntelepi.
Emäntä pahatapainen:
rengillensä reiloapi,
miehellen mitä sanopi.
En anna lepälle suuta,
kättä en koiwulle kokota.
En elä minä hawuilla,
enkä lehwillä lihoa;
elän lehwän lekkujoilla,
hawun alla astujoilla.
En kiitä meristä miestä,
kowan kosken laskiata:
meri on mielen päästä wienyt,
koski korwat särkenynnä.
En laula talon tawoilta,
kuku pöydän kunnialta;
laulan taskuni tawoilta,
kukkaroni kunnialta.
En mahdu minä manalle,
sowi tuonelan tupihin:
Manan neidet riitelewät,
Tuonen tyttäret toruwat.
En minä sinä ikänä, 1430
kuuna kullan walkiana,
pole en päätä puolisoni,
päätä allini alenna.
En mä kaadu korkialta:
lawitsalta lattialle.
En mä kuuselle kumarra,
petäjälle päätä käännä.
En mä sinnes suohon sorru,
kunnes kannan kahta kättä,
wiittä sormea wiritän,
kynttä kymmentä ylennän.
En ole houkka houkutella,
mielipuoli mielitellä,
heikko helmasta weteä.
En ole narri narrattaa,
höyhenlintu höyhettä.
En ole tietäjän sukua,
enkä lapsi Lappalaisen.
En peljästy perhoisia,
waikka lentäwän näkisin.
En tiedä tekiätäni:
liekkö telkkä tielle tehnyt,
sorsa suolle suorittanut,
koskelo kiwen kolohon.
En tiedä tekiätäni:
liekkö telkkä tielle tehnyt,
tawi rannalle takonut.
Enemmin seisowassa wedessä 1440
matoja on, kun juoksewassa.
Enemmän korwa kuulee,
kun silmä näkee.
Enemmän tiedät, kun tänne tulet.
Enempi wähempi härkä,
matalampi korkiampi,
musta mulli walkiampi,
mielin kielin puhuttaissa.
Ennen asia tutkitaan,
ennenkun miestä hutkitaan.
Ennen hepo kuolee, kun ruoho kaswaa.
Ennen Jumala ilmansa asettaa,
kun ihminen sydämensä.
Ennen Jumala ilmansa parantaa,
kun paha ihminen tapansa.
Ennen kaikki katajan marjat yhtä aikaa kypsyy,
kun kaikki piiat yhtä aikaa naidaan.
Ennen kalliot kiwiä,
umpilammit ahwenia,
kun mun puuttunee puheeni.
Ennen kierrän kenkiäni, 1450
ennenkun kierrän kelwotonta.
Ennen kurki kuoliana,
ennenkun suo sulaksi saapi.
Ennen kuusia kumarran,
kun kumarran kunnotonta.
Ennen lehmättä kesällä,
ennenkun jouluna akatta.
Ennen leipä leikin lyöpi,
ennenkun etehen saapi.
Ennen leppeä lepytän,
kun lepytän lempolaista.
Ennen liewä liukenepi,
ennenkun kierä kehkenepi.
Ennen lyhyt rikan maasta,
kun pitkä tähden taiwaasta.
Ennen maa repiää,
kun huora häpiää.
Ennen maidotta kesänä,
ennenkun jouluna ukotta.
Ennen metsä puita puuttu, 1460
metsä puita, maa kiwiä,
ennenkun runo sanoja,
hywä laulu lausehia.
Ennen mies maansa myöpi,
ennenkun sanansa syöpi.
Ennen pahaan suuttuu,
ennenkun paha puuttuu.
Ennen palwelen pajuja,
ennenkun palwelen pahoja.
Ennen puu taittuu, kun taiwaasen ylettyy.
Ennen rauta katkeaa,
kun miehen sana ratkeaa.
Ennen saat kiweltä kielen,
waadit paadelta pakinan,
ennenkun lemmon leukaluusta.
Ennen saattaa -- Parempi saattaa.
Ennen saatu ei elätä, jos ei Jumala wastaista anna.
Ennen tehnyt työn tekepi,
alkawa ajattelepi.