Ei yhden puolen ystäwyyttä.
Ei yhtä hywää pidä ihastella,
eikä kahta pahaa säikähtää.
Ei yksi kauan naura, kun ei toinen wastaa.
Ei yksi kiwi jauhoja tee.
Ei yksi kiwi äiää wettä lämmitä.
Ei yksi lintu kesää tee.
Ei yksipuolinen hywä kauan kestä.
Ei yrittänyttä laiteta.
Ei ystäwyys yksin puolin pysy.
Ei yö niin pitkä, 1290
ettei päiwää perässä.
Ei yöltä silmä puhkea,
hämärältä jalka taitu.
Ei äkisti sataa ajastaikaa eletä.
Ei älyä nuori neiti
wanhan miehen miettehiä,
eikä wanha warsinkaan
tunne nuoren tarpehia.
Ei ärisewä koira pure.
Ei äyrikään puun päästä putoa.
Ei äyrillä ämmää saada,
wielä se markanki maksaa.
Eikä ole huolta, eikä ole mieltä.
Eipä anna aika maata,
waara leikillä lewätä.
Eipä anna mahti maata,
hywä onni olla jouten.
Eipä anna muret maata, 1300
waru waikia lewätä.
Eipä heitä Herra Kiesus,
hylkeä hywä Jumala,
kun ken luoksen luojahansa,
heitäksen Jumalahansa.
Eipä huoli heinäpieles
yli wuoden oltuansa,
ei pilau piikalapsi
tyttönä emonsa luona.
Eipä jouda jouten olla,
kun lie mieli miestä saada.
Eipä keksi suuret sulhot,
ei ne keksi köyhän lasta,
kesannolla kenkiwäksi,
rannalla rakentawaksi.
Eipä kiellä Kiesuskaan
epeä Jumalakaan,
hukkunutta huutamasta,
kuollutta makoamasta.
Eipä koski kielaskaan
laske wettänsä loputen,
eikä laulaja paraskaan
laula tyyten taitoansa.
Eipä piikaista pitäisi
tuwattoman tunnustella,
kartanottoman katsella,
lepytellä leiwättömän.
Eipä se uni usein
haastattele huolellista,
haukota halun alaista.
Eipä suo sula Jumala,
ei salli wakainen luoja,
poikoa isän periltä,
lasta wanhemman jäljeltä.
Eistywä elo wiriän, 1310
laiskan kaatupi lakohon.
Ele ennen hattuasi kohota,
kun wieras sisään astuu.
Ele ennen hyppää, kun oja tulee.
Ele ennen karsinaa tee,
kun wasikan saat.
Ele ennen kehu, kun saat.
Ele ennen kuulumisia kysy,
kun wieras tupaan tulee.
Ele ennen lapsen nimeä ajattele, kun saat.
Ele ennen löydä, kun katoo.
Ele ennen nimeä ajattele,
kun lapsen saat.
Ele ennen nuole, kun tipahtaa.