Ei ole ilmoa iäksi. 730

Ei ole iloisten kanssa marjaan menemistä.

Ei ole isää iäksi,

emoa elinajaksi.

Ei ole juopunut köyhä eikä kipiä.

Ei ole juopunut oman äitinsä poika.

Ei ole järkee syödä särkee,

eikä taitoo juoda maitoo.

Ei ole jäärän mää'ynnästä,

kun ei uuhinen mäkätä.

Ei ole kaikki omenat kuoren alla kelwolliset.

Ei ole kaikki pahat päiwät nähdyt.

Ei ole kaikkiin paikkoin nenäänsä pistämistä.

Ei ole kanan kaakotuksesta, 740

kun ei kukkoki kurise.

Ei ole karwoin katsomista,

ei puhetten uskomista.

Ei ole kesää ikuista,

kerran talwiki tulepi.

Ei ole kulta kuluttuansa,

eikä werka wiertyänsä.

Ei ole kuwussa, ehkä nokassa.

Ei ole kädessä, joka edessä.

Ei ole kädessä kärppä pinossa.

Ei ole kädessä kärppä pinosta,

neitsy nuori turkuisesta.

Ei ole köyhän antimesta,

waiwaisen hywänteosta.

Ei ole leikki leiwän loppu,

waan tuska tupakin loppu.

Ei ole leipä leikin syöty, 750

waadet pilkalla pidetty.

Ei ole linnun lentämästä,

kun on siiwet poikki lyöty.

Ei ole luulo tiedon werta,

eikä piika pojan werta.

Ei ole luutonta -- Ei luutonta.

Ei ole lässä hiiren mieli,

kun on hernethaasiassa.

Ei ole löylyn löytämistä,

lämpymän lähentämistä.

Ei ole maata markatonta,

ilmoa isännätöntä.

Ei ole maata miehetöntä,

kirwehetöntä kyleä.

Ei ole maitokaan makia

suusta miehen suuttunehen,

parrasta pahastunehen.

Ei ole matkassa majoa,

tiellä tehtyä taloa.

Ei ole miehen mustuutehen, 760

urohon mataluutehen,

mies kun miehestä menepi,

urohosta urkenepi.

Ei ole mies narri, eikä makkara koira.

Ei ole mies pahasta tehty,

ehkä ei aiwan arwostana.

Ei ole mies pahoista tehty,

eikä aiwan arwoisista.

Ei ole miestä maan iäksi,

urosta iäksi ilman.

Ei ole miestä mennehessä,

urosta uponnehessa.

Ei ole miestä wuorotonta.

Ei ole nahkan myömisestä,

kun on karhu kaatamatta.

Ei ole niityllä nimeä,

kun ei ole niityn niittäjätä.

Ei ole nimetöntä surmaa.

Ei ole noita, ei näkiä, 770

eikä kuitti kummastana.

Ei ole nälkä, eikä jano,

eikä kuitti kummastana.

Ei ole ohroa laosta.

Ei ole orihin syytä,

herjeä hywän hewoisen;

sen hepo kotihin tuopi,

mi rekehen reudotahan.

Ei ole paimenen pyhistä,

eikä lapsen armottoman.

Ei ole paimenen pyhistä,

eikä waimon lapsillisen.

Ei ole pakko mennä syyhymättä saunaan.

Ei ole pakkoa pahoa:

wielä on riihessä eloa.

Ei ole passipoista äiä.

Ei ole pellolla pereä,

kun ei ole pellon kyntäjätä.

Suomen Kansan Sanalaskuja · 第 30 / 236 题