»Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman kauhut ovat langenneet
minun päälleni.» Ps. 55:5.
»Vaikka minun ruumiini ja sieluni vaipuisi, niin Sinä Jumala kuitenkin
olet aina minun sydämeni uskallus.» Ps. 73:26.
»Vaikka minä vaeltaisin kuoleman varjon laaksossa, en minä pelkäisi
mitään pahaa; sillä Sinä olet minun kanssani.» Ps. 23:4.
»Sillä Sinä olot minun sieluni pelastanut kuolemasta, minun silmäni
kyynelistä, minun jalkani kompastuksesta.» Ps. 116:8.
Mitä meistä on tuleva, kun kuolemme? Minkälaiselta tulee näyttämään
tulevassa maailmassa? Minkälaiselta näyttänee taivaassa? Mahtanenko
minä viihtyä siellä? Tulenenko olemaan ihmisenä siellä taikka ainoasti
henkenä, henkenä ilman ruumista?
Tähän vastaa Paavali, että Kristus, Jumalan Poika, ilmestyttyään tänne
lihassa otettiin ylös ihanuuteen. Hän ei kerro meille, minkälaiselta
taivaassa näyttää, vaikka hän oli otettu hamaan kolmanteen taivaasen;
sillä mitä hän siellä näki, oli sanomatonta. Eikä hän kerro meille
sitäkään, minkälaista tuleva elämä tulee olemaan; kaikki mitä hän
meille sanoo, on että Ihminen Jesus Kristus, joka vaelsi täällä
maan päällä niinkuin muut ihmiset, otettiin ylös ihanuuteen, eikä
Hän jättänyt pois täällä maan päällä ihmismieltään, ihmissydäntään
eikä ihmisruumistaan. Hän vei mukanaan taivaaseen koko miehuutensa,
henkensä, sielunsa ja ruumiinsa, vieläpä naulan reijät käsissään ja
pyhissä jaloissaan sekä keihään haavan pyhässä kyljessään. Se riittää
meille; sentähden että Ihminen Jesus Kristus on taivaassa, saamme me
ihmisinä luvan mennä ylös taivaaseen. Missä Hän on, siellä saamme mekin
olla. Ja mitä Hän on, saamme mekin olla, siinä määrin kuin Hän on
Ihminen. Ja sen me tiedämme, että me tulemme Hänen kaltaisekseen; sillä
me saamme nähdä Hänet semmoisena kuin Hän on.
National Sermons.
Ihmiset pelkäävät kuolemaa, etupäässä luullakseni siksi, että he
pelkäävät tuntematonta. Eikä siksi että he pelkäävät kuolon tuskia.
Eikä siksi että he pelkäävät helvettiä. Eikä se ole siksikään että he
pelkäävät, etteivät pääse taivaaseen. Mutta kun he ajattelevat todella
pitävänsä kuolla, tuntuu heistä toiseen maailmaan meneminen kuin
heitettäisiin heidät pimeään yöhön, vieraaseen maailmaan, pois kodista
ja kaikkien niitten luota, joita he ovat tunteneet ja rakastaneet; ja
sentähden he kauhistuvat kuolemaa.
All Saints' Day Sermons.
Kun sinä olet peloissasi, levotonna ja murheissasi, kun olet kuoleman
kovissa kourissa etkä tiedä, mihin sinun tulee kääntyä, silloin tämä
siunattu ajatus: »Kristus on noussut ylös kuolleista», on oleva
sinun kilpenäsi ja voimanasi, jota ei mikään muu ajatus voi antaa.
Herra on noussut ylös — ihminen, Hänen ihmis-ruumiillaan ja Hänen
ihmis-hengellään, Hänen inhimillisellä rakkaudellaan ja lempeydellään;
Hän on ottanut kaiken tämän mukaansa taivaaseen. Hän on vieläkin
ihminen, vaikka Hän on totinen Jumala totisesta Jumalasta, Hän nousi
ylös kuolleista kuin ihminen, ja sentähden voipi Hän ymmärtää ja
tuntea minun edestäni vieläkin — juuri nyt — täällä Englannissa
yhdeksännentoista vuosisadalla aivan yhtä paljon kuin Hän voi
vaeltaessaan täällä maan päällä vanhassa Judeassa.
Kun tämä maailma häviää meidän silmistämme, ja me menemme, tietämättä
minne, ja jätämme jalolle kaikki tuttavamme ja ystävämme, joita
olemme ymmärtäneet; silloin on ennen kaikkea tämä ajatus: »Kristus on
ylösnoussut kuolleista», ainoa joka voipi pelastaa meidät surullisista,
synkistä ajatuksista, pelosta ja epäilyksestä tai tyhmästä
kevytmielisyydestä ja mykän eläimen kuolemasta, johon liika monet
ihmiset kuolevat. »Kristus on ylösnoussut ja minä olen ylösnouseva.
Kristus on voittanut kuoleman omasta puolestaan ja Hän on sen voittava
minunkin puolestani. Kristus otti ihmis-ruumiinsa ja sielunsa mukaansa
haudasta Jumalan oikealle kädelle ja Hän on herättävä minun ruumiini ja
sieluni viimeisenä päivänä, jotta minä saisin olla Hänen kanssaan aina
ja nähdä Hänet, semmoisena kuin Hän on.» Tämä on ainoa, mikä elämässä
ja kuolemassa on pelastava meidät synnistä sekä haudan takaisen elämän
kauhusta ja pelosta.
National Sermons.
Miksi kuoli Hän? kysymme me. Jokaisen ihmisenkin kuolemalla pitänee
olla erityinen syy, tarkoitus, muutenhan se olisi kauhea tapaus — outo
asia ilman ajatusta — luuranko ilman sielua. Miksi kuoli Hän? »Minä
vaikenen enkä avaa suutani; kyllä Sinä sen teet.» Ps. 39:10. Näin
sanoo hautauspsalmi. Sanokaamme me sitä samaa. »Minä vaikenen»: en
raivosta enkä epätoivosta, mutta siksi että Sinä puhut, ja silloin on
se hyvin tehty. Se ei ollut mikään satunnainen tai välttämätön teko.
Sillä se oli Isän työ, eikä ilman Häntä yksikään varpunen putoa maahan;
Pojan työ oli se myös, joka kuoli ristillä, siksi että Hän viimeiseen
asti halusi pelastaa ihmiskunnan; se oli Pyhän Hengen työ, joka on
kaiken luodun Herra ja Elonantaja. Se oli Hänen työnsä, jolla on halu
elämään eikä kuolemaan, iloon eikä suruun, valkeuteen eikä pimeyteen,
järjestykseen eikä epäjärjestykseen, hyvään eikä pahaan. Sillä oli
määrätty syy, ajatus, tarkotus; ja se tarkotus on hyvin hyvä. Mikä
se on, emme tiedä; emmekä tarvitse sitä tietää. Arvailla sitä olisi
todellakin sekautumista asioihin, jotka ovat meille liika korkeita.
Sentähden olkaamme ääneti. Elkäämme olko ääneti epäilyksestä, vaan
uskosta; ei ääneti niinkuin heittiö, joka on väsynyt apua huutamasta,
mitä hän ei saa, vaan ääneti kuin lapsi, joka istuu äitinsä helmoissa
ja katsoo ylös hänen kasvoihinsa ja tarkastaa hänen liikkeitään, joka
ei ymmärrä vielä mitään niistä, vaan on varma siitä että kaikki on
tehty rakkaudessa.
Westminster Sermons.
Kristus on ylösnoussut! Mikä ajatus noille siunatuille marttyyreille,
ihmis-raukoille, jotka olivat kuoleman tuskissa pelosta ja häpeästä,
ja jotka odottivat että heidät pian revittäisiin kappaleiksi tai
poltettaisiin elävältä. »Kuolema, tuo kauhea kuolema ei voi voittaa
minua, vaikkakin minä olen heikko ja pelokas, sillä minun Herrani ja
Mestarini, jonka tähden minun nyt on kärsittävä, on voittanut kuoleman
eikä Hän tahdo sallia sen voittaa minua. Hän on voimallisempi kuin
helvetti ja kuolema, eikä Hän hylkää minua viimeisellä hetkelläni
eikä salli kuolon tuskain tähdenkään minun luopua Hänestä. Hän on
taivaan ja maan Kuningas, ja Hän tahtoo hoitaa omansa.» — Kuinka suuri
lohdutus onkaan voida sanoa: »Niin, minut erotetaan pois vaimosta ja
lapsista ja kaikesta, mitä minä rakastan maan päällä, vaan ei ijäksi,
ei toki ijäksi; sillä Kristus nousi ylös kuolleista ja minä, joka olen
Kristuksen oma, olen nouseva niin kuin Hän. Tämä minun ruumisraukkani
voipi joutua tulen ruuaksi, ahneitten villipetojen syötäväksi. Mitä se
haittaa? Kristus, kaikkien ihmisten Kuningas on ylösnoussut kuolleista
ja on tullut esikoiseksi kaikista nukkuneista. Se sama Henki, joka
saattoi Hänen ruumiinsa takasin haudasta ja tuonelasta, on minunkin
ruumiini tuova takasin haudasta ja tuonelasta jalompaan, onnellisempaan
elämään Hänen kanssaan sanomattomassa ilossa, missä Kristus nyt istuu
Jumalan oikealla kädellä ja puolustaa minua, armahtaa ja siimaa minua,
pitäessään minunkin varallani ihanuuden kruunua, jota ei koskaan oteta
pois.»
National Sermons.
Nämä seikat ovat hyvin katkerat [tarkoittaa erästä kuoleman tapausta
sodassa], enkä minä voi nähdä niissä muuta lohdutusta kuin sen
ainoan, että ne kaikki johtavat meitä kasvoista kasvoihin ihmiselämän
todellisuuden kanssa, semmoisena kuin se on ollut kaikkina aikakausina,
ja antaa meille vakavampia ja kuitenkin enempi rakkautta uhkuvia,
enempi inhimillisiä ja enempi jumalallisia ajatuksia itsestämme ja
töistämme täällä alhaalla sekä niitten kohtalosta, jotka ovat pois
menneet, ja herättää meidät noista tarpeettomista, kevytmielisistä
haavekuvista (jotka kuitenkin ovat täynnä kovia tuomioita), joissa me
olemme eläneet niin kauvan, luottamaan elävään Isään, joka todellisesti
ja käytännöllisesti hallitsee tätä maailmaa ja kaikkia maailmoita, ja
joka ei tahdo ketään kadotettavaksi, ja sentähden ei ole unohtanut eli
yhtäkkiä ruvennut vihaamaan eli kiusaamaan yhtä ainoata sielua, joka on
lähtenyt tästä elämästä toiseen. Kaikki ovat meidän Isämme kädessä; ja,
oi siunattu ajatus, vaikkakin he menisivät alas tuonelaan, niin Sinä
sielläkin olet». Ps. 139:8.
Letters and Memories.
Jesus on Vapahtaja, Pelastaja, tuo suuri Parantaja, joka parantaa
sekä sielun että ruumiin. Ei mitään tuskaa tunneta eikä kyyneliä
vuodateta maan päällä, joista Hän ei huolehtisi. Ei ketään ihmistä maan
päällä kuole nuorena, jota Hän minun luullakseni ei murehtisi. Sitä
emme voi sanoa, mikä Häntä nyt estää parantamasta jokaista tautia,
huojentamasta jokaista murhetta, kuivaamasta jokaista kyyneltä. Mutta
sen _voimme_ sanoa olevan Hänen tahtonsa, ett'ei kukaan hukkuisi.
Sen _voimme_ sanoa että Hän on yhtä halukas kuin koskaan parantamaan
sairaita, puhdistamaan spitalisia, ajamaan ulos perkeleitä, opettamaan
tietämättömiä, sitomaan särjetyitä sydämiä. Sen _voimme_ sanoa, että
Hän tahtoo edelleen tehdä tätä yhä enempi ja enempi, vuosi vuodelta,
polvi polvelta. Sen _voimme_ sanoa, Raamatun mukaan, että Kristus on
voimallisempi kuin perkele. Sen _voimme_ sanoa että Kristus ja kaikki
hyvät ihmiset, hurskasten ihmisten henget, jotka tehdään täydellisiksi,
viisaat ja suuret Jumalan silmissä, jotka ovat hyljänneet kirjansa,
puheensa, kirjotuksensa samoinkuin kalliit perintönsä, ja ovat
taistelleet, taistelevat ja tahtovat taistella loppuun asti vihollista
vastaan, ja syntiä, sortoa, kurjuutta, sairautta ja kaikkea vastaan,
mikä turmelee ja pimentää Jumalan hyvän maanpiirin — sen voimme
sanoa että he voittavat lopuksi; sillä Kristus on voimallisempi kuin
perkele; hyvä on voimallisempi kuin paha, valo on voimallisempi kuin
pimeys; Jumalan Henki, joka antaa elämää, terveyttä ja järjestystä,
on voimallisempi kuin kaikki pahat tavat ja epäjärjestys ja julmuus
ja taikausko, jotka tekevät monen elämän onnettomaksi ja mikäli me
voimme nähdä, hävittävät tuhansien sielut. Niin, minä sanon, että
Kristuksen valtakunta on semmoinen valtakunta, jossa ruumis ja sielu
tulee terveeksi ja vapautuu, ja se on voittava, se on leviävä ja se on
kasvava, kunnes tämän maailman kansat ovat tulleet Jumalan ja Hänen
Kristuksensa kuningaskunniksi. Kristus hallitsee ja tahtoo hallita,
kunnes Hän on saanut kaikki vihollisensa jalkainsa astinlaudaksi,
ja viimeinen Hänen vihollisistaan, joka on hävitettävä, on kuolema.
Kuolema on Hänen vihollisensa, jonka Hän on voittanut nousemalla
ylös kuolleista; ja se päivä on tuleva, jolloin ei mitään kuolemaa
enää ole — jolloin sairaus ja suru ovat tuntemattomat, ja Jumala on
kuivaava kyyneleet kaikkien silmistä. Minä sanon sen uudelleen — elä
koskaan sitä unhota — Kristus on Kuningas, ja Hänen kuningaskunnassaan
vallitsee terveys, elämä ja vapahdus kaikesta pahasta. Niin on aina
ollut ensimäisestä kerrasta, jolloin meidän Herramme paransi spitalisen
Galileassa, ja niin on aina oleva maailman loppuun asti.