»Oi Jumala, auta minua! Sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.
Minä vajoon syvälle mutaan, jossa ei pohjaa ole; minä olen tullut
syviin vesiin ja virta upottaa minut.» Ps. 69:2,3.
»Minä käyn kumarruksissa ja koukussa; koko päivän minä käyn
surupuvussa.» Ps. 38:7.
»Minun sydämeni murheet ovat moninaiset; vie siis minua ulos minun
tuskistani.» Ps. 25:17.
»Herra on kuullut minun itkuni äänen; Herra kuulee minun rukoukseni »
Ps. 6:9,10.
»Minulla oli paljon surua sydämessäni; mutta sinun lohdutuksesi
ilahutti minun sieluni.» Ps. 94:19.
— ‒ Jokainen sydän tuntee oman katkeruutensa; kullakin sielulla on oma
surunsa; kullakin ihmiselämällä on myrskyiset ja meluiset päivänsä,
jolloin jokin äkkiä noussut kovan onnen tuuli näyttää puhaltavan pois
kaikki sen ilot, sen silmän ruoka on pois otettu, ja kaikki sen toiveet
ja suunnitelmat, kaikki mitä se ajatteli tehdä tai nauttia, peittyvät
niin hämärään pilveen, että on mahdoton nähdä mitään tietä edessään;
ihminen ei tiedä mihin sen on mentävä tai mihin sen on paettava apua
saadakseen. Luottamus Jumalaan näyttää sillä hetkellä olevan poissa,
ihmisellä ei tunnu olevan mitään voimaa, ei mitään toimintakykyä, eikä
hän kykene tekemään mitään päätöstä toimiakseen jotain, uskoakseen
jotain, välittääkseen jostain; itse maa näyttää horjuvan jalkain alla
ja syvyyden lähteet syöksyvät esille.
Kun semmoinen päivä tulee, ajatelkoon ihminen silloin Jumalan liittoa
ja rohkaiskoon mieltään. Onko auringon loiste taivaalta kadonnut, siksi
että myrsky tuo mukanaan rakeita ja paleltavia tuulia? Onko Jumalan
rakkaus muuttunut, siksi että emme voi tuntea sitä huolestuttavassa
tilassamme? Onko auringon valo taivaalta kadonnut, siksi että maailma
on pimeässä pilvessä ja sakeassa sumussa? Onko Jumala unohtanut
antaa valoa kärsivälle sielulle, koska emme voi nähdä, missä meidän
tiemme kulkee muutamina lyhyinä päivinä, jotka meille ovat täytetyt
tuskallisella hämmennyksellä?
Ei. Jumalan sanoma jokaiselle surulliselle ja murheelliselle sydämelle
maan päällä on se, että Jumala on valkeus eikä Hänessä ole yhtään
pimeyttä; että Jumala on rakkaus eikä Hänessä ole ollenkaan julmuutta;
että Jumala on yksi eikä Hän ole ollenkaan muuttuvainen. Sentähden
voimme rohkeasti rukoilla Häntä, rukoilla vapautusta, kun suru ja
surkeus valtaa meidät; kun meidän oma tai meidän omaisemme kuolinhetki
lähestyy; kun tuomiopäivä tulee, josta on kirjoitettu: »Jumala tekee
vanhurskaaksi. Kuka tuomitsee? Kristus on kuollut, niin, paljoa enempi,
Hän on myös ylösnoussut ja rukoilee meidän puolesta.» Rom. 8: 33,34.
Jumalan rajattomaan rakkauteen, jonka Hän ilmoitti meille Jesuksen
Kristuksen elämässä, Hänen täydelliseen ja kokonaiseen tahtoonsa
vapahtaa meitä, jonka Jumala ilmoitti Jesuksen Kristuksen kuolemasta,
kun Isä ei säästänyt omaa Poikaansa, vaan vapaaehtoisesti antoi Hänen
kuolemaan meidän edestämme, tähän rajattomaan rakkauteen voimme me
uskoa ja sille jättää itsemme, kohtalomme, perheemme, ruumiimme,
sielumme sekä niitten ruumiit ja sielut, joita me rakastamme.
National Sermons.
Ennemmin tai myöhemmin tulee Kristus kaikkien luo kastamaan heitä
tulella. Mutta elä luule että tuo tulikaste tulee ihmiselle kerta
kaikkiaan, kauhean surun muodossa tai kauhistuttavana todistuksena
hänen omasta synnistään ja mitättömyydestään. Ei, useilla ihmisillä
— ja kenties parhaimmilla ihmisillä — jatkuu tätä tulta kuukausi
kuukaudelta, vuosi vuodelta. Salaisten koetusten kautta, kiusausten,
joita ei kukaan ymmärrä paitse Jumala ja he itse, puhdistaa Herra heitä
heidän salaisista vioistaan ja opettaa heitä salaisuudessa ymmärtämään
viisautta; sen kautta poltetaan heistä pois oman tahdon akanat,
itsepetos ja turhamaisuus, jotta vanhurskauttamisen puhdas kulta jäisi
jälelle. Kuinka monella lempeällä ja pyhällä sielulla, jotka näyttävät
iloisilta ihmissilmistä, onkaan heidän salaiset surunsa. He kantavat
näkymätöntä ristiään päivät läpeensä ja paneutuvat sen päälle maata
yöksi; ehkä saavat he kantaa sitä vuosi vuodelta hautaan asti, aina
Kristuksen valtaistuimen juurelle laskeakseen sen siellä alas; ei
kukaan paitse Kristus ja he itse saa koskaan tietää, mitä se oli, mikä
se salainen kiusaus oli, minkä Jumala pani sen sielun päälle, joka
meidän silmillä nähden näytti olevan liika hyvä tähän maailmaan. Näin
Herra vartioitsee kansaansa ja koettelee sitä tulessa, samoin kuin
sulattaja istuu uunin ääressä ja tarkastaa sulavaa hopeaa, kunnes hän
tietää sen olevan puhdistetun kaikesta kuonasta, kun hän näkee oman
kuvansa kuvastuvan siinä.
Town and Country Sermons.
Kärsimysten kautta tuli Kristus täydelliseksi; ja mikä oli paras
tie Jesukselle Kristukselle, on varmaan myöskin hyvä tie meille,
joskin se on jyrkkä ja orjantappurainen. Asettukaamme hiljaisuuteen
Jumalan käden alaiseksi; sillä joskin Hänen kätensä lepää raskaana
meidän päällämme, on se myöskin voimakas ja turvallista on levätä sen
varassa, eikä kukaan voi repäistä meitä Hänen kädestään, sillä Hänessä
me elämme ja liikumme ja olemme. Hän odottaa meitä vuosi vuodelta
väsymättömällä kärsivällisyydellä ja antaa meidänkin sentähden välistä
odottaa Häntä. Hänessä on täydellinen pelastus ja sentähden riittävä
pelastus meille samoin kuin niille, joita rakastamme. Ja vaikkakin me
Davidin kanssa menisimme alas tuonelaan, niin löydämme Jumalan siellä
niinkuin David (Ps. 139:8; Ps. 16:10) ja tulemme kokemaan, ettei Hän
hylkää sieluamme tuonelassa eikä salli pyhäinsä joutuvan häviöön. Usko
sinä vaan Jumalaan. Ei mitään sinussa siitä, mitä Hän on luonut, ole
joutuva häviöön; sillä se on yksi Jumalan ajatuksista, eikä mitään
Hänen ajatuksistaan voi hukkaan joutua. Ei mitään kitketä sinusta pois
muuta kuin sinun sairautesi; ei mitään polteta pois sinusta paitse
kuona; se sinussa, josta Jumala alussa sanoi: »Tehkäämme ihminen
omaksi kuvaksemme!» se on pelastettava ja elävä ijankaikkisesti. Niin,
luota Jumalaan ja huuda Hänelle syvyydestä: »Joskin Sinä lyöt minua,
rakastan minä Sinua; sillä Sinä rakastit minua Jesuksessa Kristuksessa,
ennenkuin maailman perustus laskettiin.»
Sermons — Good News of God.
Oi te murheelliset ja kärsivät sydämet! Huolestuneet ja väsyneet
sielut! Katsokaa Kristuksen ristiin! Siinä riippui teidän Kuninkaanne!
Murheellisten sielujen Kuningas, ja vielä enempi, surujen Kuningas. Ah,
tuskaa ja surua, sortoa ja rasitusta, kuolemaa ja tuonelaa — kaikkia
on Hän kasvoihin katsonut, jokaista näistä, ja kokenut niitten voimaa
ja opettanut niitä tuntemaan Hänen voimaansa, ja Hän on voittanut ne
kuninkaallisesti. Ja sen jälkeen kuin Hän on riippunut kiduttavalla
ristillä, on suru tullut jumalalliseksi, Jumalan kaltaiseksi, samoin
kuin ilokin on. Kaikki mitä ihmisen turmeltunut luonto pelkää ja
halveksii, sen asetti kunniasijalle ristillä Jumala, joka otti sen
päälleen ja siunasi ja pyhitti sen ikuisesti. Ja nyt ovat köyhät
autuaat, jos ovat sydämessään yhtä köyhiä kuin kukkarossaan; sillä
Jesus oli köyhä, ja hengessä köyhäin on taivaan valtakunta. Autuaat
ovat nälkäiset, jos he isoovat vanhurskautta niinkuin ruokaa; sillä
Jesus isosi, ja isoovaiset ravitaan. Autuaat ovat murheelliset, jos
he eivät sure ainoasti omia surujaan, vaan syntejään; sillä Jesus
murehti meidän syntejämme, ja ristillä tuli Hän, joka ei synnistä
mitään tiennyt, synniksi meidän tähtemme, ja siksi murheelliset saavat
lohdutuksen. Autuaat ovat ne, jotka häpeävät itseään ja vihaavat
itseään ja nöyryyttävät itsensä Jumalan edessä; sillä ristillä
nöyryytti Jesus itsensä, ja sentähden heidät ylennetään. Autuaat ovat
hyljätyt ja halveksitut; eivätkö kaikki ihmiset hyljänneet Jesusta
hädän hetkellä? Ja miks'ei he silloin myöskin hylkäisi sinua, sinä
yksinäinen raukka? Onko opetuslapsi suurempi Mestariaan? Ei, vaan joka
tahtoo täydellinen olla, olkoon niinkuin hänen Mestarinsa.
National Sermons.
Elkäämme vanhaan totuttuun tapaan nimittäkö epäuskoa tyytyväisyydeksi;
elkäämme asettako lausetta »tapahtukoon Sinun tahtosi» rukoustemme
loppuun, siksi ett'emme usko rukouksen kuulemista. Vaan antakaamme
Jumalan tahdon olla myös meidän tahtomme ja sitte sanokaamme:
»Tapahtukoon Sinun tahtosi!» On olemassa väärää yhtä hyvin kuin
totista ja pyhää tyytyväisyyttä. Kun murhe on tullut tai on tulossa
tai nähtävästi on välttämätön toisten parhaaksi, sanokaamme silloin
Mestarimme kanssa Hänen kuolintaistelussaan: »Ei niinkuin me tahdomme,
vaan niinkuin Sinä!» Mutta rukoilkaamme rohkeasti, kunnes olemme
saavuttaneet sen asteen.
Letters and Memories of Charles Kingsley.
Kristillisyys sekä kohottaa että syventää niin hyvin inhimillisiä kuin
jumalallisia tunteita. Minä olen onnellinen; sillä kuta vähemmän on
toivoa, sitä enempi on minun uskottava. Jumala tietää, mikä on parasta
meille. Minä olen varma siitä, että me emme sitä tiedä. Minä alan
huomata, että pysyväinen antautuminen Jumalan tahtoon on salainen syy
pysyväiseen voimaan. »Joka päivä kuoleminen on niinkuin Böhme sanoo,
tie jokapäiväseen elämään.»
Letters and Memories.
Kaikissa elämän koettelemuksissa on aina joku apu, jos vain ihminen
etsii sitä oikeasta paikasta; ja joskaan se ei tule avuksi, niin
tulee se kuitenkin korvaukseksi. Minä puhun mitä olen kokenut. Omasta
lohdutuksestani en puhu, vaan siitä tiestä, millä sen saavutin.
Sen minä sain yksinkertasesti en taistelemalla, vaan tekemällä
voimallisesti työtä siinä, mihin Jumala oli minut asettanut, sekä
täysin ja lujasti uskomalla, että Hänen lupauksillaan oli tosi
tarkoitus eikä vain kuvannollinen merkitys, ja että Psalmit 10, 27, 34,
37, 107, 112, 123, 126, 146 ovat yhtä totiset meille käytännöllisessä
elämässämme, kuin ne olivat vanhan ajan juutalaisille, ja että meidän
aikamme epäusko estää ihmisiä yksinkertaisella, lapsellisella uskolla
ottamasta vastaan Jumalan lupaukset sanallisessa merkityksessä.
Letters and Memories.
Elä pelkää pilviä, myrskyä ja sadetta; katso sateenkaarta pilvissä
jopa itsessään sateessakin. Se on merkkinä siitä, että aurinko paistaa
vielä, vaikk'et sinä voi sitä nähdä, ja että korkealla, pilvien
yläpuolella on vielä päiväpaistetta, lämpöä ja pilvetön, sininen
taivas. Usko Jumalan liittoa. Usko että aurinko voittaa pilvet, lämpö
voittaa kylmän, hiljaisuus voittaa myrskyn, kaunis voittaa ruman, valo
voittaa pimeyden, ilo voittaa surun, elämä voittaa kuoleman, rakkaus
voittaa hävityksen ja nielevät virrat; tämä tapahtuu sen tähden että
Jumala on valkeus, Jumala on rakkaus, Jumala on elämä, Jumala on rauha
ja ikuinen ilo, Jumala on muuttumaton ja tekee työtä antaakseen elämää,
iloa ja rauhaa ihmiselle, eläimelle ja kaikelle luodulle. Se oli
sateenkaaren merkitys. Se on todistuksena siitä, että Jumala, joka loi
maailman, on ihmisen ystävä ja ylläpitäjä; että Hänen lupauksensa ovat
kuin ikuisesti kestävä päiväpaiste, joka on yläpuolella pilviä eikä
pimene tai katoa, ei muutu eikä vähääkään vaihtele.
National Sermons.
Ellen minä uskoisi erityiseen Sallimukseen, ihmisten alituiseen
kasvatukseen, niinhyvin pahain kuin hyväin, niinhyvin pienten kuin
suurten seikkain kautta — ellen minä uskoisi tähän — en minä ollenkaan
voisi uskoa mihinkään.
Letters and Memories.
Olkaamme tyytyväiset; me emme tiedä mikä on hyvää meille; vaan
Jumala tietää sen. — Se on totta ja sinä huomaat sen todeksi (vaikka
Jumala tietää että on hyvin vaikeaa saada ihmiset sitä oppimaan),
ettei kristityille ihmisille olisi mitään suurempaa apua kuin tulla
Kristuksen kaltaisiksi kärsivällisesti kestämällä ei ainoasti
jokapäiväsen elämän kovassa työssä, vaan myös suruissa, vaikeuksissa ja
sairauden sattuessa, milloin Jumala armollisessa hyvyydessään suvaitsee
koetella heitä minkinlaisella vastoinkäymisellä. Sillä Kristus itsekin
tuli sitte kotia iloon, kun ensin oli kärsinyt kipua. Hän ei ennen
mennyt ihanuuteen kuin oli ristiinnaulittu. — Se on totta että sairaus
ja kaikellaiset vaikeudet lähetetään ojentamaan meitä ja tekemään
meille hyvää, mitä taivaallinen Isämme näkee meidän tarvitsevan. Se on
totta ja sen tulet sinä huomaamaan todeksi, että ketä Herra rakastaa,
sitä Hän kurittaa.
All Saints' Day Sermons.
»Meillä on oleva toivo siinä kärsivällisyydessä ja lohdutuksessa,
minkä Raamatut antavat», sanoo Paavali (Rom. 15:4) ja vielä: »Mutta
kärsivällisyydestä syntyy täydellinen työ» (Jak. 1:4). Vaan mistä
saamme kärsivällisyyttä? Jumala tietää kuinka vaikea ihmisraukkain
on tämmöisessä maailmassa aina olla kärsivällisiä. Mutta usko voipi
synnyttää kärsivällisyyttä, vaikkei kärsivällisyys voi syntyä
itsestään; ja usko kehen? Usko taivaalliseen Isäämme, Kaikkivaltiaaseen
Jumalaan itseensä. Hän nimittää itseään »kärsivällisyyden ja
lohdutuksen Jumalaksi». Rukoile. Hänen Pyhää Henkeään, ja Hän tekee
sinut kärsivälliseksi; rukoile Hänen Pyhää Henkeään ja Hän lohduttaa
sinua ja lievittää murheesi. Hän on luvannut antaa Pyhän Henkensä —
Lohduttajan, rakkauden, uskon ja kärsivällisyyden Hengen — kaikille
niille, jotka sitä rukoilevat. Rukoile Häntä Herran pyhän pöydän
ääressä tekemään sinut kärsivälliseksi; rukoile Häntä että sinun oma
tahtosi kukistuisi ja muuttuisi Hänen tahtonsa kaltaiseksi. Silloin
sinun silmäsi aukenevat; silloin sinä Raamatusta näet varman lupauksen
toivosta, ihanuudesta ja pelastuksesta itsellesi ja koko maailmalle;
silloin sinä näet Herran ruumiin ja veren siunatussa sakramentissa
varman merkin ja pantin, joka siirtyy kädestä käteen, suvusta sukuun,
vuodesta toiseen, isältä pojalle, siitä että Hänen lupauksensa
täytetään, — että kärsivällisyydestä syntyy täydellinen työ ja että
toivo tulee toteutetuksi —, ettei yksikään Herran sana turhaan raukea
tai jää syrjään, sillä ne kaikki täytetään.
National Sermons.
Jumala tarkoittaa sillä sinun hyvääsi, kun Hän lyöpi sinut alas, — ehkä
Hän tahtoo antaa sinulle siunausta, vaikk'et ole sitä rukoillutkaan,
näyttääkseen kuinka vähän sairaloinen tunteellisuus tai itseään
kiusaava taistelu auttaa. Viisastelevat luonteet ovat taipuvaiset
kiusaamaan itseään sillä tavoin. Semmoisena aikakautena elämästäsi on
hyvä tulla uudelleen lapseksi. Tällä en minä tarkoita toistamiseen
uudestasyntymistä, vaan mielen muutosta hiljaiseen ihmettelyyn ja
lapselliseen luottamukseen, joka sallii kaikkien luontaisten kykyjen,
kaikkien Jumalan antamain armolahjain, jotka myrsky on murtanut ja
alas taivuttanut, uudestaan lempeästi kukoistaa kimmeltävässä valossa
sateen jälkeen — elämän tämmöisenä ajanjaksona saamme vähän huo'ahtaa,
emme tarvitse kovin paljon silmäillä taaksepäin tai tutkia itseämme,
on parempi kätkeä se semmoiseen aikaan, jolloin mieli on terve ja
voimallinen, — vaan nyt kylvemme hiljaisesti Jumalan läsnäolon valossa
— tämä on enempi uskon aikakausi kuin työn, alituisen rukouksen aika
huolimatta niin paljon selvistä lauseista kuin erityisestä, innokkaasta
rukouksesta.
Letters and Memories.
Suru on raskas, mutta ei hedelmätön. Ei mikään tarvitse olla hedelmätön
niille, jotka näkevät kaikki seikat niitten oikeassa valossa, renkaina
siinä suuressa sekä heidän itsensä että yleisen kehityksen ketjussa.
Silloin näkisimme ajan olevan täynnä elämää, huomaisimme kuinka joka
silmänräpäys hautautuu ja syntyy lukemattomia tapauksia ja suunnitelmia
taivaassa ja maan päällä, se ilmaisee Jumalan ajatuksia meistä — kaikki
seikat liikkuvat hiljaa ja varmasti, huolimatta luulluista seisauksista
ja hairauksista, edeltä päin määrättyä loppua kohti!
Letters and Memories.
Kaikissa tämän kuolevaisen elämän tapauksissa ja muutoksissa on ainoa
lohdutuksemme täydellisesti ja lujasti ja elävästi uskoa siihen
muuttumattomaan kuningaskuntaan ja muuttumattomaan Kuninkaaseen.
Ainoasti tämä usko voipi antaa meille rauhaa, kärsivällisyyttä ja
toivoa, vaikka taivas ja maa ympärillämme järiseisi. Sillä ainoasti
siten me saamme nähdä, että se kuningaskunta, jonka alamaisia me
olemme, on valon valtakunta eikä pimeyden, totuuden eikä valheen,
vapauden eikä orjuuden, anteliaisuuden ja laupeuden eikä vihan ja
pelon; että me elämme, liikumme ja olemme ei semmoisessa Jumalassa
(»Deus quidam deceptor»), joka kätkee viisauden lapsiltaan, vaan
valkeuden Isässä, josta kaikki hyvä ja täydellinen lahja tulee, joka
tahtoo kaikkien ihmisten pelastusta ja totuuden tuntoon tulemista.
Hänen valtakunnassaan me elämme, ja siihen Kuninkaaseen, jonka Hän on
asettanut sitä hallitsemaan, voimme mitä täydellisimmin luottaa. Meidän
tähtemme tuli se Kuningas taivaasta alas maan päälle; meidän tähtemme
Hän syntyi tänne, meidän tähtemme teki Hän työtä, meidän tähtemme Hän
kärsi, kuoli ja nousi jälleen ylös ja istuu ijankaikkisesti Jumalan
oikealla kädellä. Emmekö siis voi uskoa ja luottaa Häneen? Antakaamme
Hänen tehdä, mitä Hän tahtoo. Antakaamme Hänen johtaa itseämme, mihin
Hän tahtoo. Mihin tahansa Hän viepi meitä, on se totuuden ja elämän
tietä. Mitä tahansa Hän tekee, on se siitä rajattomasta rakkaudesta
meihin, ota Hän osoitti ristillä. Mitä tahansa Hän tekee, kuuluu se
siihen ijankaikkiseen suunnitelmaan: ilmoittaa Jumala ihmisille heidän
Isästään. Sentähden joskin taivas ja maa järiseisi ympärillämme,
luotamme me Häneen; sillä me tiedämme että Hän on sama eilen ja tänään
ja ijankaikkisesti.
National Sermons.
Jos me uskomme, että Jumala kasvattaa ihmisiä, ovat kysymykset
siitä, milloin, missä ja miten se tapahtuu, ei ainoasti tarpeettomat
meille, vaan jos me otamme huomioon kuka on opettaja, ovat ne myös
käsittämättömät; on kylliksi että uskomme Herralla ylitse kaiken olevan
vaikutusvaltaa meihin kaikella tavoin.