HILMA. No, kyllähän minä nyt toki sen verran --

ONNI. Niin -- älä ole tyhmä, Onni, sanon minä tuommoisessa tapauksessa.

Olethan sinä nuori ja terve, koko maailma on sinulle avoinna, ja sitten

on vielä sydännupukka morsiameksi, joka sinusta niin paljon pitää. Mitä

ihminen muuta tarvitseekaan? Niin, tuolla tavalla minä puhuttelen

itseäni, ja sitten tulen paikalla hyvälle humöörille taas. Mutta

kuulepas nyt, Hilma! Ummistapas hetkeksi silmäsi!

HILMA. Ummistaa silmäni?

ONNI. Niin, tee vain kuin sanon!

HILMA. Mutta mitä varten?

ONNI. No, silloin tapahtuu jotakin lystiä.

HILMA. Ei, ei -- sinä narraat minua.

ONNI. En suinkaan -- minä vakuutan. Muutamaksi sekunniksi vain.

HILMA. No, voinhan minä sitten. -- (Ummistaa silmänsä). Mutta jos

sinulla vaan on jotakin vehkeitä --

ONNI (nousee ja hiipii varpaillaan näyttämön toiselle puolelle): Ei

tule kysymykseen --

HILMA (aukaisee silmänsä): Minnekä sinä menit?

ONNI (pysähtyy): No, katso nyt, kun et malttanut --? Ummista nyt

uudestaan, äläkä aukaise ennenkuin luen kolmeen!

HILMA. No, olkoon menneeksi!

(Sulkee taas silmänsä).

ONNI. Ovatko ne nyt oikein hyvästi suljetut? Etkä tirkistä yhtään?

HILMA. En yhtään. Kaikki on mustaa kuin sydänyöllä.

ONNI (jää seisomaan hänen eteensä; erikseen): Oi, kuinka hän on

viehättävä sentään!

HILMA (silmät kiinni): No?

ONNI. Paikalla, paikalla! (Pujahtaa sohvan taakse ja sieppaa sieltä

paketin, jonka hän, käärelangasta pitäen ja ensin luettuaan kolmeen,

laskee Hilman syliin). Yks -- kaks -- kolme. No nyt!

HILMA (iloisesti): Mitä? Mitä tämä on?

ONNI. Salaisuus -- salaisuus vain.

(Menee toiselle puolelle näyttämöä tyytyväisen näköisenä).

HILMA. Mutta mitä ihmeessä --?

ONNI. Katso tarkkaan, katso tarkkaan, hahaha!

HILMA. (joka on aukaissut pakettia sen verran, että näkee, mitä se

sisältää): Hyi, mitä minä näen?

ONNI (kääntyy): Noo?

HILMA. Onko tämä leikkiä vai totta?

ONNI. Kuinka niin?

HILMA. Olkoon mitä tahansa, niin se on halpaa -- se on alhaista!

(Itku tukahduttaa hänen äänensä).

ONNI. Mutta mitä --?

HILMA. Että sillä tavalla kostaa! Sitä en olisi uskonut sinusta! Sinä,

joka olit minua rakastavinasi --!

Pahassa pulassa Yksinäytöksinen huvinäytelmä · 第 58 / 69 题