ONNI. No, tarjotkaa niille, mitä itse aiotte päivälliseksi syödä. Eikö
se sovi!
KAMREERI. Ei aivan, meillä kun kuuluu olevan vain palttua ja luusoppaa.
ONNI. Palttua ja luusoppaa! Se on totta, eihän tuo oikein sovi vieraan
aamiaiseksi.
KAMREERI. En minä sitä ole ajatellutkaan. Minun tuumani on nimittäin
tämmöinen: Minä ostan mitä tarvitaan, tuotan ne salaa tänne, ja sitten
vasta, kun vieraat tulevat, vien ostokseni mammalle ja sanon: niin ja
niin on nyt asian laita, mamma hyvä! Ja menköön sitten kuinka tahansa,
tulkoon maanjäristys tai muita mullistuksia -- mikä on tehty, se on
tehty.
ONNI. Mutta jos hän suuttuu niin, ettei hän ryhdykään minkäänlaisiin
puuhiin?
KAMREERI. Niin, eihän tuota tiedä -- koettaa vain täytyy. Mutta nyt on
kysymys: kuka minulle nuo ostokset toimittaa? Reettaa en voi lähettää,
sillä silloin tulisi kaikki paikalla ilmi, ja Hilmalle taas en viitsi
tästä puhua, niin että olen senvuoksi ajatellut, että jos sinä, kunnon
veli, tekisit minulle sen hyvän työn ja auttaisit minua siitä pahasta
pulasta, johon nyt olen joutunut ja --
ONNI. Ha ha, sekö se olikin tuo asia, jos setä --?
KAMREERI. Sehän se oli. No, suostutko sinä?
ONNI. Hyvin mielelläni, jos ei minulta muuta vaadita. Mutta mistä --?
KAMREERI. Kiitos, veliseni, kiitos! Sitä minä sinulta odotinkin.
ONNI. Ei kestä, mutta mistä minä nämä tavarat hankin, sillä se on
todellakin ensimmäinen kerta, kun minä --
KAMREERI. Mistäkö hankit? Se on hyvin yksinkertaista. Kaikki tyyni sinä
saat Häkkisen ruokakaupasta. Pyydä vaan lohta, juustoa ja makkaraa
esimerkiksi 5 tai 6 naulaa kutakin. Sehän pitäisi riittää?
ONNI. Kyllä kai, mutta Häkkisellä taitaa olla monta sorttia. Mitä lajia
minä --?
KAMREERI. Se on yhden tekevä, kunhan se vain on hyvää. Sitten pitää
vielä olla yksi purkki sinappia.
ONNI. Ranskalaista vai »Non plus ultraa»?
KAMREERI. Ota nyt vaikka »Non plus ultraa», koska se on kotimaista
tekoa. Ja sitten viimeiseksi ja pääasiallisesti semmoinen lihapalanen,
joka sopii paahtopaistiksi, sillä se on helposti valmistettavaa ruokaa,
ja siitä kaikki pitävät.
ONNI. Niin, ja täti paistaakin sitä niin mainiosti. Mutta kuinka
paljon?
KAMREERI. No, pyydä nyt noin puoli leiviskää, totta kai se on kylliksi?
(Ottaa esille kukkaronsa).