ERÄS MERIMIEHEN VAIMO (Eevalle). Antakaa anteeksi, neitsy,
erehdyksemme. Menkää, menkää kiireesti.
Onnen miehet juoksevat riveihinsä.
ONNEN HERRA (tullen Eevan luo). Eeva, porsas on kiinni! Se on nyt
pussissa.
KARIHAARA. Hurraa kapteeni Varjakalle ja hänen morsiamelleen!
Onnen miehet hurraavat tulisen innokkaasti.
VARJAKKA sieppaa Eevan käsivarrelleen ja kantaa hänet Onnen miesten
rivien välitse laiturille ja alas Onnen miesten seuratessa parittain.
ONNEN HERRA (kuin hätähuutoa). Sinnekö Eeva vietiin?
JUNKKA. Sinne vietiin. Tulevana sunnuntaina kolmasti kuulutetaan ja
sitten Tukholmassa vihitään.
ONNEN HERRA. Se ei saa tapahtua! Onni ei saa vielä lähteä!
JUNKKA. Onko komesrootilta sellainen määräys?
ONNEN HERRA. Mutta mamma, kun saa tietää, kieltää laivan lähtemästä.
JUNKKA. Mammasta ei välitetä. Onni lähtee.
ONNEN HERRA. Mutta Eliisen pitää päästä mukaan. Onnen pitää odottaa.
JUNKKA. Sinun orderisi ei kelpaa, sen pitää olla komesrootilta.
ONNEN HERRA. Farbruur on hävytön! (Ottaa hatun Junkan päästä ja lyö
maahan.)
Kukko kiekuu. ONNEN HERRA potkii kukkokopan oikealle makasiinin
portaitten luo, juoksee sitten oikeaan makasiinien välitse.
PASANTERSKA. Kuka se oli tuo meripoika, joka tuota koria potki? Olipa
se ottanut hyvät aamutropit?
PASANTERI. Muori kulta, se oli muuan meripoika, joka olisi nainut
meidän tyttäremme, jos meillä olisi ollut tuollainen kuin tuo Eeva.
PASANTERSKA. Tuommoiselle me emme olisi antaneet tytärtämme, emmehän,
ukko!
PASANTERI. Eipä tiedä. Hän on kapteenimies.
PASANTERSKA. Mikä kapteeni se tuommoinen on?
PASANTERI. Kapteeni Ramberg.
PASANTERSKA. Herra siunaa! Mikä sille kapteeni Rambergille nyt tuli?
PASANTERI. Ikävä Eevaa. Mutta mennäänpä mekin nyt tuonne lähemmäksi,
että edes jotakin näet. (Lähtevät laiturille päin.)
Porsas vinkuu kovasti.
PASANTERSKA. Hyi, missä nyt sikaa tapetaan!
PASANTERI. Porsaspa tuo vain kuulostaa olevan.
PASANTERSKA. Mutta se raukka huutaa henkensä lähtöä. (Menevät
laiturille.)
EEVA (Eevan ääni kuuluu kuin kaukaa laiturin takaa). Hyvästi, täti!
RAJALINSKA. Hyvästi, minun päivänpaisteeni, minun kesäni, leivoseni.
Jumalan haltuun.
EEVA. Hyvästi, setä!
JUNKKA. Hyvästi, lapseni, minun reipas tyttöni!
EEVA. Kuulkaa, setä, mikä vahinko! Meiltä tässä kiireessä jäi se
toistemme tukistaminen. Mutta suoritetaan se ensi töiksemme, kun
palaan.
JUNKKA. Ja kuulehan, Eeva. Tuo minulle uusi hattu tuliaisia. Tämä nyt
on aivan pilalla!
ONNEN HERRA tulee oikealta makasiinien välitse synkkänä ja allapäin,
sitten alkaa kuunnella Eevan ääntä.
EEVA. Mitäs Pasanterille tuliaisia?
PASANTERI. Puhemiespalkaksi yksi rulla Tanskan kuninkaan
pikanellitupakkaa.
EEVA. Hyvästi, Pasanterska.
PASANTERSKA. Hyvästi, hyvästi. Hellallettu!
EEVA. Anna terveisiä Oskarilta!--Ja Jannelta terveisiä muutamalle
tytölle, ja meiltä kaikilta sydämelliset kiitokset, minulta enin,
niinkuin ymmärrät.
HILMA. Kuulin!--Eeva, hyvästi. Onnea matkalle. Ja terveisiä sinulle
kaikilta täällä rannalla.
ERÄS MERIMIEHEN VAIMO. Jumala teitä varjelkoon ja suojelkoon, hyvä ja
kaunis kapteenska. Kiitoksia omasta ja lasteni puolesta.
ONNEN HERRA on kavunnut tikapuille.
EEVA. Hyvästi, kapteeni Ramberg!
ONNEN HERRA nostaa hattuaan, sitten kääntyy tikapuilla pyyhkien
kyyneleitä.
Kukko kiekuu.
ONNEN HERRA. Minä niin kovasti rakastin, etten enää voi koskaan ketään
rakastaa. (Laskeutuu tikapuilta, nostaa kukkokopan makasiinin
portaille, istuu sen viereen lynkäpäisilleen polviensa varaan.)
Laiturin takaa Onnen miesten laulu:
Meripoiat me paatistamme hurraamme
Noille maalle jääville, kyynelsilmä neidoille,
Meripoiat me paatistamme hurraamme
Suomen neidon kunniaks'!
Laiturin takana jonkun matkan päässä nousevat airot kauniisti ja
säännöllisesti pystyyn ja kuuluu kolminkertainen hurraahuuto. Airot
alas.
Rannalla kuoro:
Hurraa, te Suomen meripoiat,
Teillä ilo ompi aina eikä surut teitä paina,
Hurraa, te Suomen meripoiat,
Teillä luonto raitis ain!