EEVA (ojentaa kätensä Varjakalle). Hyvästi.
VARJAKKA. Minä tulen pian takaisin.
EEVA. Minä lähden heti.
VARJAKKA. Suvaitsetko, että tulen huomenna aamupäivällä luoksesi
jäähyväisille.
EEVA. Minun pitää matkustaa maalle jo tänä iltana. Hyvästi.
VARJAKKA. Vai niin. Ja mikä on taas tuo sinun katseesi. Sinä katsot
kuin minä olisin vain jossakin syrjässä ja aivan matalalla.
NEITSY JANNE (kääntyen takaisin). Neitsy Eeva. Mikä on sen muutaman
matruusin nimi, jota minun käskettiin passata päälle?
EEVA. Hän on jo mennyt.
NEITSY JANNE nyökäyttää päätään, kääntyy ja menee parvekkeen kautta.
VARJAKKA. Minä olen siis sinua viivyttänyt. Tässä on sinun
pikkuliinasi, jonka tapasin taskustani vaihdettuna omaani. Se oli kai
hetkellistä ajattelemattomuutta, jota nyt kadut.
EEVA. Mistä sinä päätät, että se on minun?
VARJAKKA. Tässä on sinun nimesi.
EEVA (hämmästyen). Ei suinkaan. (Hämillään.) Sepä hassu erehdys!
(Naurahtaa.) Yhdessä ainoassa pikkuliinassani on nimimerkki!
VARJAKKA (kuin mietittyään silmänräpäyksen). Minä pöllö! (Viskaa
pikkuliinan vihaisesti maahan.)