ONNEN HERRA. Niinkö?
EEVA. Niin. Mutta ainoastaan huomenna ja tanssiaisten aikana.
ONNEN HERRA. Miten se nyt oikeastaan tuli.
KARIHAARA. Se tuli niinpäin, että kapteeni hartaasti toivoo neitsy
Eevan lähtevän minun kanssani tanssiaisiin ja minä taas en tätä iloa
itselleni soisi.
PASANTERI. Selvä kontrahti, jompikumpi saa kosia, mutta ei molemmat.
LETTO. Ja huomenna nähdään, kumpi.
KARIHAARA. Mutta kukas tämä minun ikuinen kumppanini tahi huominen
tanssiparini onkaan? Kun tarkemmin katson, niin en tunnekaan.
EEVA. Siitä väliin on ikävät seuraukset, kun ei tunne. Voi käydä
niinkuin muutaman Joosepin kerran Liiverpuulissa.
KARIHAARA. Miten tuon kaimamiehen kävi?
EEVA. Jooseppi pyysi saada suudella muuatta missiä ja saikin Koiton
kapteenilta hänen rouvansa puolesta korvapuustin.
KARIHAARA (yllätettynä pyörähtää ympäri). Katsos tuota tytön velhoa!
LETTO. Ja se Jooseppi oli juuri tuo tuossa! Meille oli pitkäksi aikaa
lystiä siitä Joosepin poskimuiskusta.
PASANTERI (Eevalle). Mistä sinulla, veitikka, on tietona näitten
poikain temppuilut?
KARIHAARA. Teillä on ollut joku silmä näkemässä meidän laivallamme.
Kukahan se mahtaa olla?
VARJAKKA on tullut oikealta perällä kulkien aidan taitse vasemmalle ja
nousee kulmatalon portaita.
ANNA. Perämies Varjakka tuolla!