EEVA. Kuulkaa, kapteeni Ramberg. Yhteen varteen ei voi panna kolmea
luutaa.
ONNEN HERRA. Sitähän minäkin.
EEVA. Valitkaa nyt parinne, kapteeni. Kumpaa te rakastatte, Eevaa vai
Elviiraa?
ONNEN HERRA. Elviiraa!
EEVA. Siinä sen nyt kuulit, Elviira! Te siis olette pari, ja minä
poistun. Kiitoksia hauskasta seurasta. (Menee Annan luo ja sitten tämän
kanssa kulmataloon.)
ONNEN HERRA (pitkän hölmistymisen jälkeen). Onko hänen nimensä Eeva?
ELVIIRA. On.
ONNEN HERRA. Onko hänellä veljiä?
ELVIIRA. Ei ole veljiä eikä sisaria.
ONNEN HERRA. Teidän nimenne on Elviira?
ELVIIRA. Niin.
ONNEN HERRA. Asutte Parhialan talossa?
ELVIIRA. Niin.
ONNEN HERRA. Ja sukunimenne on Parhiala?
ELVIIRA. Niin.
ONNEN HERRA. Kaksi lasta?
ELVIIRA. Kaksi lasta?
ONNEN HERRA. Yksi poika merellä?
ELVIIRA. Herra hyvästi varjelkoon!
ONNEN HERRA. Minä huomaan, että on tullut erehdys. Minä tarkoitin äsken
neitsy Eevaa.
ELVIIRA. Mutta minulla ei ole yhtään poikaa, ei maalla eikä merellä!
ONNEN HERRA. Eikö?
ELVIIRA. Ei ole, ja se on tosi!
ONNEN HERRA. Onko neitsy Eevalla?
ELVIIRA. Ei ole Eevallakaan.
ONNEN HERRA. Se ei voi olla totta. Kyllä sellaisella tytöllä kuin
neitsy Eeva täytyy olla poikia jos kuin paljon. Meidän Patria laivassa
on muuan, jota hän odottaa.
ELVIIRA. Niin--sellaisia poikia!
ONNEN HERRA. Minkälainen poika se on, jolta Eeva on saanut tuliaisiksi
silkkisiä pikkuliinoja?
ELVIIRA. Se on Patrian kapteeni.
ONNEN HERRA. Kapteeni Junkka? Mutta hänhän on liian vanha!
ELVIIRA. Hän on Eevan kummisetä.
ONNEN HERRA. Vai niin? Kuka on neitsy Eevan isä?
ELVIIRA (katsahtaen portille, äkkiä). Pasanteri!
ONNEN HERRA. Sekö vanha puosmanni Pasander?
ELVIIRA. Hän tulee tuolla. Kapteenilla kai on hänelle asiaa. (Menee
kiireesti kulmataloon.)
PASANTERI, kirja kädessä, ja PASANTERSKA tulevat sivuportista.
PASANTERI. Hyvää päivää, kapteeni. Terveisiä kirkosta.
PASANTERSKA. Mikä kapteeni se on, joka istuu meidän kaivon kannella?--
Kas, olipahan sittenkin. Hyvää päivää, kapteeni Ramberg. Terveisiä
kirkosta.--Minä en kauas erota hyvin enkä aina tahdo oikein uskoa tuota
meidän ukkoa, kun se on niin paha kureilemaan.
PASANTERI. Kuka sitä, muori kulta, heti kirkosta tultuaan kureilemaan!
PASANTERSKA. Voi, ukko kulta, sinä kureilet kirkkoon mennessäkin ja
kirkossakin. Niinkuin tänäänkin, kun olisit pannut minut veisaamaan
väärän virren.
PASANTERI. Numeron minä sinulle hain oikean ja syytön olen siihen, että
sanat olivat engelskaa.
PASANTERSKA. Herranen aika, sekö olikin engelskakirja?
PASANTERI. Itse sinä tämän kirkkoon kannoit. Kun minä siellä asian
huomasin, niin ajattelin, että antaapa muorin veisata luikahuttaa
engelskaksi. Mutta eukko sihtaili ja tihtaili ja sitten paiskasi kirjan
kiinni äkäisesti.
PASANTERSKA. Minä luulin, että ukko on kureillaan hakenut minulle
väärän numeron, ja olin hänelle vihassa.
PASANTERI. Muori oli ison aikaa vaiti kuin ahven. Ihmiset katselivat,
että mikä nyt on, kun ei veisaakaan Pasanterska. Mutta sitten hän
rupesi ulkomuistista veisaamaan ja veisasikin niin, että lukkari
innostui laulamaan tenuuria, ja seurakunta kuunteli, kun nämä kahden
lauloivat.
PASANTERSKA. Kapteeni on odottanut ja istunut ties kuinka jo kauan
meidän kaivon kannella?
PASANTERI. Ei se ole mikään kaivon kansi, se on isoluukku.
PASANTERSKA. Kapteeni ei ymmärrä sinun isoluukkujasi.
PASANTERI. Kyllä kapteeni tietää, että laivassa sopivina joutohetkinä
keräännytään isonluukun kannelle juttelemaan. Samaa virkaa toimittaa
tämä kaivonkansi meidän pihamaalla.
PASANTERSKA. Annapa, ukko, se huoneen avain. (Saatuaan avaimen
Pasanterilta rientää kiireesti etumaiseen taloon.)
PASANTERI. Minulle tuli hiki kuumia katuja kävellessä, ja tässä paahtaa
aurinko. Mennään tuonne ruffin kynnykselle istumaan. (Menee etumaisen
talon portaille, johon istahtaa.) Tässä onkin suloinen katve. Istukaa,
kapteeni. Tästä ei korkealta putoa.--Onko kapteeni kauankin odottanut?
ONNEN HERRA. Ei siitä ole kuin vähän aikaa, kun minä tulin.
PASANTERI. Ja näytti olevan seuranpitäjäkin, niin että pitkäkin aika
olisi lyhyeksi käynyt.
ONNEN HERRA. Varsinkin kun minulle oli seuraa tekemässä teidän
tyttärenne.
PASANTERI. Meidän tytär? Ei suinkaan hän ole ollut.
ONNEN HERRA. Oli hän.
PASANTERI. Parhialan tyttären minä näin.
ONNEN HERRA. Teidän tyttärenne oli ennemmin ja meni käymään tuolla
valkoisessa talossa.
PASANTERI. Ahaa! No, mitäs kapteeni hänestä tykkäsi?
ONNEN HERRA. Hän on hyvin hauska ja herttainen ja kaunis. Minä rakastan
häntä.
PASANTERI. Ohohohoh! Mutta mitäs kapteenin mamma sanoo?
ONNEN HERRA. Mamma sanoi tänään, että tuo tyttö Wilhelmin pitää saada
rouvakseen.
PASANTERI. Kylläpä hissattaisiin korkealle, kun ihan ison maston
toppiin!
PASANTERSKA (tulee portaille). Siihenkö sinä, ukko kulta, kapteenin
istutit? Kapteeni on hyvä ja tulee sisälle.
PASANTERI. Eipä kapteenin ole siellä sen hauskempi kuin tässäkään, kun
ei sattunut olemaan kotona meidän tyttäremme.
PASANTERSKA (nauraa). No on toki hyvä, että kapteeni ymmärtää leikin.
ONNEN HERRA. En minä ymmärrä.
PASANTERSKA. Eihän meillä ole tytärtä. Ei tytärtä, ei poikaa.
ONNEN HERRA. Poikaa teillä ei tarvitsekaan olla, mutta pitäisi olla
yksi tytär.
PASANTERI. Niin, muori kulta, ollapa meillä nyt ohria, niin saataisiin
rukiita!
PASANTERSKA. Ei ole meitä siunattu lapsilla.
ONNEN HERRA. Eikö? Sepä kummallista. Sitten on tullut joku erehdys.
PASANTERSKA. Jumala kaikkitietävässä viisaudessaan on sen niin hyväksi
nähnyt.
ONNEN HERRA. Kukas tuossa valkoisessa talossa asuu?
PASANTERSKA. Siinähän se Rajalinska asuu.
PASANTERI. Rajalinska on eräs kipparin leski.
PASANTERSKA. Sinä, ukko kulta, selittää tokotat niinkuin kapteeni ei
tuntisi eikä tietäisi Rajalinskaa.
ONNEN HERRA. En minä tunne.
PASANTERSKA. Eikö kapteeni tunne Rajalinskaa!
PASANTERI. Mutta, muori kulta, ei kapteenintutkinnoihin kuulu tietää ja
tuntea kaikki linskat ja lanskat ja Pasanterskat.
PASANTERSKA. Eipä kaiketikaan. Mutta ajattelin, että kaikki tämän
kaupungin herrasväki tuntee Rajalinskan, joka on joka herrastalossa
ollut oikeana kätenä, olipa sairas hoidettavana, hautajaiset tahi häät
tahi ristiäiset pidettävänä. Ja ennen tyttönä kun oli, niin ei sitä
kapteenia täällä, jonka kanssa ei tanssinut.
PASANTERI. Se oli ennen, muori kulta. Nyt Rajalinskan maailma rajoittuu
tähän pihaan, niin että kesäisinä sunnuntaipäivinä hän retkeilee
talonsa portaille katselemaan lasten leikkejä ja maailman menoa. Ja
hänen tanssitovereistaan monet ovat jo melkoisen pihlajan alla. Niin,
muori kulta, meidän taipaleemme lyhentyvät ja maailmamme rajat
kutistuvat kutistumistaan.
PASANTERSKA. Niinpä vain, niinpä vain.--Hän oli kaunis ja
manjeerityttö. Arvokas, niinkuin hän on vieläkin.
ONNEN HERRA. Onko hänellä tytär nimeltä Eeva?
PASANTERSKA. Eeva on ollut vain hänen kasvatettavanaan.
ONNEN HERRA. Onko neitsy Eeva orpo tyttö?
PASANTERSKA. Orpohan se on Eeva ollut varhaisesta lapsuudestaan saakka.
Isä hukkui ennen Eevan syntymistä, ja viikon vanhana Eeva jäi orvoksi
äidistäänkin.
PASANTERI. Muori, viepä mennessäsi tämä engelskakirjasi. Ja koska olet
nuorempi minua, niin ota tämä minun takkinikin. (Riisuu takkinsa.)
PASANTERSKA. Paitahihasillesiko sinä riisut, vaikka on kapteenikin.
(Kopahuttaa Pasanteria muka toruvasti kirjalla.) Olet sinä klooki.
(Menee sisälle.)
PASANTERI. Kapteeni arvatenkin tuli tiedustelemaan, olenko saanut
miehiä Onneen. Asia on niin, ettei ole halukkaita lähtijöitä.
ONNEN HERRA. Pappa käski sanoa, ettei tarvitsekaan enää tiedustella.
Pestaus Onneen toimitetaan tänään merimieshuoneella tavallisuuden
mukaan ja tarjotaan vain tavalliset palkat.
PASANTERI. Miten luullaan nyt saatavan miehiä tavallisilla palkoilla,
kun ei ole saatu korotetuillakaan? En ymmärrä komesrootin
ajatusmeininkiä. Mutta eipä asia minua liikuta.
ONNEN HERRA. Kun meidän Patria on nyt tullut, niin järjestetään asia
vähän toisin.
PASANTERI. Niin, sitäpä minä, että kyllä komesrooti itse tietää
asiansa.--Milloinkahan Patrian miehistö pääsee maihin?
ONNEN HERRA. Minä luulen, että ovat jo päässeet.
LETTO ja KARIHAARA tulevat perältä oikealta aidan taitse ja kääntyvät
pihaan peräportista.
ONNEN HERRA. Tuolla tuleekin Patrian miehiä.
PASANTERI (nousee ja käy kaivon luo). Niinpähän on, ainakin tuo toinen,
Leton Oskari, sisareni poika. Toista en tunne.
ONNEN HERRA. En minäkään tiedä hänen nimeään, mutta kyllä minä hänet
näin aamulla Patriassa. Me olimme siellä aamukahvilla, pappa, Eliise ja
minä.
LETTO. Terveisiä, eno, meidän matkoiltamme.
PASANTERI. Terve tuloa kotia.
KARIHAARA. No, vielä vanha puosukin elää. Terveisiä sellaisesta maasta,
jossa Pasanteri ei ole käynyt.
PASANTERI. Teillä on syytä ylpeillä. Ensimäisiä Suomen poikia, jotka
ovat käyneet Itä-Intiassa. Onnellisesti te teitte matkanne ja
joutuisasti.
KARIHAARA. Ei auttanut muu kuin joutu, kun tuuli puhalteli posket
sievästi pullollaan ja aina parhaalta puolen.
LETTO. Hyväntoivon niemen kohdalla se puhalteli silmät nurin päässä. En
ole ennen ollut sellaisessa ryöpyssä.
ONNEN HERRA. Kapteeni Junkka kertoi, ettei koko matkalla ollut
minkäänlaista hätää.
LETTO. Sitä kummaa ei tule, että kapteeni Junkka sanoisi, että on hätä.
PASANTERI. Sen uskon minäkin. Minä tunnen Junkan Jussin. Monella
matkalla olemme olleet yhdessä. Minulta hän on ensimäisen oppinsakin
saanut.
LETTO. Meidän styyry, Varjakka, joka ei ole arkalasta kotoisin, kerran
vakavasti sanoi kapteenille: Minä luulen, että nyt on aika vähentää
purjeita.--Mutta ukki hymähti styyrylleen ja sanoi: Jos niitä on
liiaksi, niin kyllä tuuli alas tuopi, mitä sinne poikia vaivaamaan.
PASANTERI. Rohkea hän on, mutta myös taitava. Ja ihmisenä erinomainen.
Niin hyvää herrassäätyä kuin mikä muu kapteeni hyvänsä, mutta
kansanmies.
KARIHAARA. Kyllä Jumalakin purjehtii mielellään sellaisessa laivassa,
jossa kapteenina on Junkka ja perämiehenä Varjakka.
ONNEN HERRA. Kapteeni Junkka sanoi papalle, että styyrmanni Varjakka on
etevämpi kuin hän.
KARIHAARA. Perämies Varjakka pystyisi minkä ulkomaalaisen kapteenin
rinnalle hyvänsä.
PASANTERI. Varjakka on minun ristipoikani. Hän on syntynyt ja kasvanut
tässä pihassa. Jo pienestä näki, että hän on luotu merimieheksi.
EEVA, ELVIIRA ja ANNA tulevat kulmatalosta.
KARIHAARA. Kas tyttöjä tuolla. (Heiluttaa hattuaan.) Terve, Suomen
neitoset! Minäpä tulen lähempää katsomaan ja näyttämään itseäni, että
tunnetteko te minua ja minä teitä. (Menee tyttöjen luo jääden heitä
puhuttelemaan.)
PASANTERI. Kuka se on tuo poika?
LETTO. Se on kippari Karihaara vainajan poika.
PASANTERI. Nythän minä muistankin. Hän on ollut kauan poissa
kotimaasta.
LETTO. Viisi vuotta yhteen menoon. Liiverpuulissa hän tapasi meidät,
kun lastasimme Itä-Intiaan. Hän oli ollut hospitaalissa pari viikkoa ja
oli aikeissa lähteä kotia, mutta ottikin pestin Patriaan, kun kuuli,
että tarvitaan mies.
ANNA (huudahtaen). Karihaaran Jooseppi!
KARIHAARA. No niin! (Ottaa vyötäisistä Annaa ja pyörähyttää ympäri ja
yrittää tavoittamaan Eevaa.)
EEVA lähtee juoksemaan pakoon kaivon luo.
KARIHAARA juoksee jälessä. Kiertävät kaivoa.
KARIHAARA. Sitä tyttöä, joka pakenee, minä suutelen.
EEVA yht'äkkiä pujahtaa Pasanterin taakse ja pistää päänsä tämän
kainalosta.
KARIHAARA. Katsohan veitikkaa, minkä teki!
PASANTERI. Jäipä Joosepilta kiinni saamatta.
ONNEN HERRA. Ja suutelematta.
KARIHAARA. Mutta tuosta minä otankin tytön ikuiseksi kullakseni.
EEVA. Elkää ottako, hyvä Jooseppi. Minä rukoilen.
KARIHAARA. No, en ota, koska niin koreasti pyytää, mutta se ehtona,
että saan huomenna parikseni tuliaistansseihin.
ONNEN HERRA. Mutta jos ei neitsy Eeva lähde?
KARIHAARA. Niin se merkitsee, että minä saan tulla kosimaan.
ONNEN HERRA. Siis jos neitsy Eeva lähtee pariksenne tanssiaisiin, niin
ette saa häntä kosia.
KARIHAARA. Mutta kapteeni saa tulla sinne kosimaan.