[19] Näillä ihmisillä tarkoittaa Augustinus Manikeolaisia, siihen
aikaan laajalle levinnyttä lahkoa jonka perustaja oli eräs
kristinuskoon kääntynyt persialainen tietäjä Mani eli Manikeus.
Manikeolaisten oppi oli Persialaisen Zoroasterin uskonopin ja
kristinopin sekotusta.
He otaksuivat olevan kaksi yhtä ijankaikkista alkujumalaa: valon
hyvä jumala nimeltä Ormuz ja pimeyden paha jumala nimeltä Ahriman.
Heillä on kummallakin valtakuntansa: valon ja pimeyden valtakunta.
Valon valtakunnan viisi alkuainetta ovat: ilma, valo, hyvä tuli, hyvä
vesi ja hyvä ilma, jotka ovat alinomaisessa taistelussa vastaavien
pimeyden valtakunnan alkuaineitten kanssa, jotka ovat: savu, yö, paha
tuli, paha vesi ja paha ilma. Nämä alkuaineet asustavat luolissa
(3 kirja 6 luku, joka kuitenkin tästä suomennoksesta puuttuu). Ne
synnyttävät, sekä hyvät että pahat alkuaineet, erilaisia olennoita,
nimittäin: savu kaksijalkaiset, yö matelijat, tuli nelijalkaiset,
vesi uivat ja ilma lentävät olennot.
Aadam oli kuitenkin hyvän jumalan luoma, mutta Eeva pahan jumalan.
Vaimon viettelemänä on Aadam hänen kanssaan siittänyt lapsia, jotka
ollen kahtalaista alkuperää, kantavat rinnassansa kahta aivan
vastakkaista ja ristiriitaista sielua "valo-sielu" ja "perkeleellinen
sielu". Edellinen synnyttää avuja ja saa aikaan sopusointua ja
rauhaa, jälkimäinen taas synnyttää lihallisia himoja ja koston halua
ja saa aikaan riitaa ja hajanaisuutta. Edellisen nimittää Augustinus
"Monadiksi" ja jälkimäisen "Dyadiksi" (4 kirja siv. 70).
Manikeolaisten oppi että on olemassa paha alkujumala, josta paha on
kotoisin, johti siihen väitteeseen, että ihminen pahaa tehdessään
on syytön. Tätä väitettä vastaan sotii Augustinus ja myös sen
kumoaa Tunnustusten 7 kirjassa. Siinä hän myös laajasti tutkii
pahan alkusyytä ja tulee siihen johtopäätökseen, ett'ei mitään
pahaa alkuolentoa ole olemassa, koska ei mitään kokonaan pahaa ole
olemassa, se kun on itsessään mahdottomuus ja vastoin todellisuutta.
[20] Tässä puhuu Augustinus opetustoimestansa puhujataidossa.
Ravalla tarkoittaa hän klassillisten kirjailijain teoksia, joita
hän luennoillaan esitti. Ne, joille hän rapaa syötti, olivat hänen
kuulijansa.
[21] Paha jumala, pimeyden henki, on luontoon, maahan ja varsinkin
puihin ja kasveihin vanginnut kappaleita hyvästä valon jumalasta.
Sentähden ei maata voida viljellä, ei puita kaataa, ei taloja
rakentaa, ei hedelmiä poimia, eikä eloa korjata ilman että nuo
valoaineet saavat kitua ja kärsiä. Sentähden eivät "pyhät" eli
"valitut", lahkon korkeampaan osastoon kuuluvat, saaneet sellaisia
toimituksia tehdä. "Kuulijat", lahkon alempaan osastoon kuuluvat,
vain saivat sellaista toimittaa. Mutta heidänkin täytyi saadaksensa
anteeksiantamusta valokappaleita vastaan tuommoisissa toimituksissa
tekemistään vääryyksistä, kantaa hedelmiä ja muita kasviaineksia
"pyhille" ravinnoksi. Nämä "pyhät", näet, sulattamalla noita
kasviaineita sisuksissaan vapauttivat niissä olevat valokappaleet. Ja
nämä taas tulivat noita syntisiä ja syyllisiä vapauttamaan.
Jos sitä vastoin joku ihminen, joka ei ollut noita "pyhiä", oli
vaikkapa aivan nälkään nääntyä, ei hänelle saanut antaa hedelmää
puusta; silloin muka puu olisi kärsinyt ja itkenyt ja tuo pyhä
palakin tullut kirotuksi. Tämmöiseen hulluuteen tuo viisas
Augustinuskin saattoi eksyä. Mutta hänpä sen myös sittemmin
hulluudeksi näyttää.