3 Kirja.

[19] Näillä ihmisillä tarkoittaa Augustinus Manikeolaisia, siihen

aikaan laajalle levinnyttä lahkoa jonka perustaja oli eräs

kristinuskoon kääntynyt persialainen tietäjä Mani eli Manikeus.

Manikeolaisten oppi oli Persialaisen Zoroasterin uskonopin ja

kristinopin sekotusta.

He otaksuivat olevan kaksi yhtä ijankaikkista alkujumalaa: valon

hyvä jumala nimeltä Ormuz ja pimeyden paha jumala nimeltä Ahriman.

Heillä on kummallakin valtakuntansa: valon ja pimeyden valtakunta.

Valon valtakunnan viisi alkuainetta ovat: ilma, valo, hyvä tuli, hyvä

vesi ja hyvä ilma, jotka ovat alinomaisessa taistelussa vastaavien

pimeyden valtakunnan alkuaineitten kanssa, jotka ovat: savu, yö, paha

tuli, paha vesi ja paha ilma. Nämä alkuaineet asustavat luolissa

(3 kirja 6 luku, joka kuitenkin tästä suomennoksesta puuttuu). Ne

synnyttävät, sekä hyvät että pahat alkuaineet, erilaisia olennoita,

nimittäin: savu kaksijalkaiset, yö matelijat, tuli nelijalkaiset,

vesi uivat ja ilma lentävät olennot.

Aadam oli kuitenkin hyvän jumalan luoma, mutta Eeva pahan jumalan.

Vaimon viettelemänä on Aadam hänen kanssaan siittänyt lapsia, jotka

ollen kahtalaista alkuperää, kantavat rinnassansa kahta aivan

vastakkaista ja ristiriitaista sielua "valo-sielu" ja "perkeleellinen

sielu". Edellinen synnyttää avuja ja saa aikaan sopusointua ja

rauhaa, jälkimäinen taas synnyttää lihallisia himoja ja koston halua

ja saa aikaan riitaa ja hajanaisuutta. Edellisen nimittää Augustinus

"Monadiksi" ja jälkimäisen "Dyadiksi" (4 kirja siv. 70).

Manikeolaisten oppi että on olemassa paha alkujumala, josta paha on

kotoisin, johti siihen väitteeseen, että ihminen pahaa tehdessään

on syytön. Tätä väitettä vastaan sotii Augustinus ja myös sen

kumoaa Tunnustusten 7 kirjassa. Siinä hän myös laajasti tutkii

pahan alkusyytä ja tulee siihen johtopäätökseen, ett'ei mitään

pahaa alkuolentoa ole olemassa, koska ei mitään kokonaan pahaa ole

olemassa, se kun on itsessään mahdottomuus ja vastoin todellisuutta.

[20] Tässä puhuu Augustinus opetustoimestansa puhujataidossa.

Ravalla tarkoittaa hän klassillisten kirjailijain teoksia, joita

hän luennoillaan esitti. Ne, joille hän rapaa syötti, olivat hänen

kuulijansa.

[21] Paha jumala, pimeyden henki, on luontoon, maahan ja varsinkin

puihin ja kasveihin vanginnut kappaleita hyvästä valon jumalasta.

Sentähden ei maata voida viljellä, ei puita kaataa, ei taloja

rakentaa, ei hedelmiä poimia, eikä eloa korjata ilman että nuo

valoaineet saavat kitua ja kärsiä. Sentähden eivät "pyhät" eli

"valitut", lahkon korkeampaan osastoon kuuluvat, saaneet sellaisia

toimituksia tehdä. "Kuulijat", lahkon alempaan osastoon kuuluvat,

vain saivat sellaista toimittaa. Mutta heidänkin täytyi saadaksensa

anteeksiantamusta valokappaleita vastaan tuommoisissa toimituksissa

tekemistään vääryyksistä, kantaa hedelmiä ja muita kasviaineksia

"pyhille" ravinnoksi. Nämä "pyhät", näet, sulattamalla noita

kasviaineita sisuksissaan vapauttivat niissä olevat valokappaleet. Ja

nämä taas tulivat noita syntisiä ja syyllisiä vapauttamaan.

Jos sitä vastoin joku ihminen, joka ei ollut noita "pyhiä", oli

vaikkapa aivan nälkään nääntyä, ei hänelle saanut antaa hedelmää

puusta; silloin muka puu olisi kärsinyt ja itkenyt ja tuo pyhä

palakin tullut kirotuksi. Tämmöiseen hulluuteen tuo viisas

Augustinuskin saattoi eksyä. Mutta hänpä sen myös sittemmin

hulluudeksi näyttää.

Kirkkoisä Augustinuksen Tunnustukset · 第 20 / 26 题