Tämä kirkkoisä Augustinuksen kirjoittama teos, joka nyt julaistaan
suomenkielelle käännettynä, on aikaisemman kristillisen
kirjallisuuden huomattavimpia muistomerkkejä. Sen kirjoittaja oli
ei ainoastaan vanhemman kirkon etevimpiä opettajia, vaan myöskin
aikansa, vieläpä kaikkien aikojen syvämielisimpiä ajattelijoita, joka
taistelujen ja vaihtelevien kärsimysten jälkeen vihdoin oli löytänyt
ratkaisevan vastauksen kaikkiin ajan ja ijankaikkisuuden, samoinkuin
ihmissydämen rauhattomiin kysymyksiin nöyrässä uskossa Jeesukseen
Kristukseen ja hänen evankeliumiinsa. Augustinuksen "Confessiones"
antavat meille silmäyksen näihin moninaisiin taisteluihin. Samalla ne
kirkkaasti valaisevat yleensä totuudesta taistelevaa ihmissydäntä,
joka aikojen ja olojen vaihtelusta riippumatta pysyy alati samana.
Siitä syystä tämä teos ansaitsee lukemista ja tutkistelemista ja
etenkin juuri nykyaikana. Meidän päivinämme ovat ulkonaisen elämän
kysymykset ensi sijalla ihmisten harrastuksissa, mutta ihmissydämen
sisäisistä syvimmistä tarpeista -- elävän Jumalan tarpeista --
monikaan ei välitä. Ja kuitenkin juuri tämä tarve on nykyaikanakin
kaikkein huutavin. Sen oikeasta tyydyttämisestä riippuu ei ainoastaan
yksityisihmisen rauha ja siveellinen voima, vaan myöskin hänen
kykynsä täyttämään ihmiselämän monia velvollisuuksia. Itsetuntemus
on Jumalan tuntemisen ja yleensä ihmisolemuksen käsittämisen
välttämätön ehto. Toivon hartaasti, että tätä kirjaa luettaisiin ja
se saavuttaisi niin suurta huomiota kuin se ansaitsee; johdattakoon
se monta lukijaa tuntemaan ihmissydäntä ja sen syvimpiä tarpeita.
Porvoossa marraskuun 11 p:nä 1905.
_Herman Råbergh_.