AINI (yksinkertaisesti). Oioi! Ai'oitteko peloittaa minua? Siinä
olisitte tehnyt hyvin yksinkertaisesti.
KEIKKANEN (sivulle). Mikä viehättävä viattomuus! (Ääneen, kumartaen).
Neitini -- -- --
AINI (vähän kömpelömäisesti kumartaen). Herra -- herra -- -- --?
KEIKKANEN (hämmästyneenä; kumartaa uudestaan).
AINI (jatkaa kumarruksia).
KEIKKANEN (sivulle). Hänen suloutensa on loppumaton! (Ainille, joka yhä
leikkii pallolla). Minä näin juuri äsken teidän vaarinnekin.
AINI (leikiten). Vaarin? Vaarinko?
KEIKKANEN. Hän antoi minulle tämän kirjeen? (Aini leikkii pallolla
aivan hänen nenänsä edessä; hän peräytyy). Oi, tätä kallista panttia!
(Aini: kuin ennen). Se vakuuttaa minulle onneni: Teidän kätenne! (Aini:
kuin ennen, sivulle). Kirottu pallo! (Ääneen). Se arvoisa mies -- -- --
AINI (yhä leikiten). Vaariko?
KEIKKANEN. Niin -- juuri hän! -- Minä olen sydämestäni
ihastunut -- -- --
AINI. Vallan syyttä!
KEIKKANEN. Suokaahan -- minulla on kyllin syytä olla hänelle
kiitollinen.
AINI. Niin vaarilleko?
KEIKKANEN (kärsimätönnä). Niin, juuri vaarille -- niin, niin! (Sivulle)
Hänen "vaarinsa" saattaa pian minun hermoni pilalle! (Ääneen) Ollen
varma siitä, että minusta pidätte -- -- --
AINI (nappaa kärpäsen ilmasta). Nuo ilkeät kärpäset!
KEIKKANEN (peräytyy hämmästyneenä). Niin armaalle ja sievälle
naiselle -- -- --