SIRKKUNEN (pelästyy). Se vielä puuttui!
JAAKKO (sivulle), Se tekee hänen hyvää!
(Hieroo käsiään).
STOOL (hiljaa Keikkaselle). Ja tässä on minun myöntymys-kirjeeni
isä-herrallenno.
KEIKKANEN. Oivaa! -- Minä kiiruhdan sitä itse perille saattamaan.
STOOL. Ja te nuori herrani -- käykää vuoteelle -- kaikki on jo
järjestetty.
SIRKKUNEN (sivulle). Vuoteelle -- -- iiliä -- -- suonen-isku -- --!
Malttia! Aini on kuullut kaikki -- -- hän minut varmaankin pulasta
pelastaa!
STOOL. Rohkeutta vain, nuori herrani! -- Antakaa käsivartenne -- --
nojaukaa meihin.
SIRKKUNEN (jota toiset kannattavat ja vievät ulos). Oi -- o -- i! -- En
saata -- oi! -- Hiljaa -- hiljaa!
(Kaikki kolme keski-ovesta).
Kahdeksastoista kohtaus.
Keikkanen. (Sitten) Aini. (Viimein) Sirkkunen.
KEIKKANEN (kääntyy ovesta takaisin). Oikein, ystäväiseni! -- Isketä
sinä vain suonta ja syö ohra-lientä, ystäväiseni! -- Sill'aikaa vien
minä kotiini morsiameni -- enkä suinkaan hanhenpoikaista, niinkuin sinä
turhan-uskon silmillä näit, -- en, vaan, niinkuin isäni vakuuttikin,
sulouden ja herttaisuuden esikuvan -- hahaha! -- -- Pieni veitikka minä
olen -- se mun täytyy itsekkin tunnustaa: Pieni, onnellinen veitikka!
AINI (ulkona). Mutta suokaa mun toki -- -- -- minä tahdon kerrankin
leikkiä -- -- ja nyt juuri!
KEIKKANEN. Ainin ääni! -- Nytpä hän ei suinkaan ole mykkä!
(Vetäytyy takaperin perälle).
AINI (vasemmalta, leikiten pallolla; tahtomatta katsoa häneen). Minä
olen jo tarpeeksi oppinut -- leikitä minä tahdon!