KLAARA. Teidän palvelianne on hirvein julmuri.
AINI. Mutta eihän herra Sirkkunen sille mitään voi. Kuulettehan
itse -- --
JAAKKO. Ei siinä vielä kyllä: Aini-neidin valkoiset kyyhkyset saivat
myöskin maistaa hauleja -- --
AINI. Taivas!
KLAARA. Ne siis myöskin ammutut?
JAAKKO. Yks' toisensa jälestä -- siellä ne nyt uiskentelevat verissään
ankkojen kanssa kilpaa.
AINI (pyyhkii kyyneleen).
JAAKKO. Se lemmon nieltävä vakuutti vain herransa antaneen hänelle
yleisen metsästys-luvan.
SIRKKUNEN (siv.). Hän itkee! -- Ää, tuo roisto!
KLAARA (lohduttaen Ainia). Mun hyvä lapsiparkani!
SIRKKUNEN (läheten Ainia; aivan hellästi). Neitini, uskokaa, se
surettaa minua enemmän, kuin te -- -- --
AINI (nauraa kyynel silmässä). Enhän minä olekkaan teille
vihoissani -- -- en ollenkaan teille.
SIRKKUNEN. Ja sen konnamaisen kurjan, joka saattoi nämät kyyneleet
vuotamaan, sen pitää -- olkaa varma siitä -- heti paikalla tästä
talosta!
(Menee reippaasti).
KLAARA (katsoen hänen jälkeensä). Ja vieköön herransa muassaan!
JAAKKO. Kun hän jo on puhdistanut talon eläimistä, niin tulee
varmaankin nyt meidän vuoromne. -- Ei täällä nykyään saata olla varma
hengestänsäkään!
Kuudes kohtaus.
Entiset. Stool (vasemmalla).
STOOL. Lapseni! Ainiseni! -- -- Ajatelkaapa! Hän on täällä! Hän on
tullut!
KAIKKI. Kuka?
STOOL. Nuori Keikkanen!
KLAARA. Niin, lapseni, siinä olisi kohta toisenmoinen.
AINI. Mutta vaari-kulta, olettehan te jo luvannut minut toiselle
ja -- -- --
STOOL. Lapseni! Se ei tosiaankaan ollut minun vikani. -- (Jaakolle) No,
menehän sinä pitämään huolta hevosista!
JAAKKO (mennessään). Minä saan kohta pitää huolta kaikesta meidän
talossa.
(Pois).
STOOL (Ainille). Hän oli niin kärsimätön, ett'ei ehtinyt odottamaan
minun vastaustanikaan.
AINI (aikoo mennä). Enkä minäkään tahdo odottaa häntä -- minä olen
myöskin kärsimätön.
STOOL (pidättäen häntä). No, mutta jäähän toki tänne!
KLAARA. Pitää tutkia, ennenkuin tuomitsee.
Seitsemäs kohtaus.
Entiset. Keikkanen.
KEIKKANEN. Mutta kapteeni, kapteeni -- kuulkaahan, kapteeni! Minne te
jäitte? -- Voi teitä armotonta! Te luovuitte minusta ja saatoitte minut
siten naisten seuraan -- niin, aivan hienojen naisten seuraan -- ja
tämmöisessä matkapuvussa -- silmät ja korvat tomua täynnä. -- Kapteeni!
Te olette minut paulaan houkutellut -- ja minun pitää senvuoksi hävetä
-- -- mutta miksikäs häpeänkään! Olemmehan me kaikki tomua. Hahaha! Te
olette myöskin pelkkää tomua, kapteeni!
KLAARA (hiljaa). Hyvimpä hän näyttää kummalliselta!
AINI (hiljaa). Huomaatteko sen?