KLAARA (kainostellen). No no -- lapseni!
AINI. Niin -- ja minä myöskin: Et sinä yksin ole sievä -- ei sinun sitä
vaivaa pidä nähdä.
KLAARA. Se vaiva lieneekin turha, lapseni.
AINI. Mummokulta -- ei pidä suuttua Sirkkuseen. Meidän pitää häntä vain
kärsiä, antaa hälle anteeksi. Ja vaikka hän nyt onkin vähän -- -- noin
-- -- niin, kun hän vain tulee minun miehekseni, minä hänet kohta kyllä
kohteliaaksi saan. Se on siis päätetty? -- Hän on tervetullut -- eikö
niin, mummokulta?
KLAARA. Enhän muuta saata, kuin sinun mieltäsi noutaa.
AINI (syleillen häntä). Voi, sinä kaikkien mummojen esi-kuva! Minä koen
myöskin aina noutaa sinun mieltäsi! -- Ja nyt vain eineelle!
(Soittaa).
STOOL. Entäs minun vastaukseni vanhalle Keikkaselle?
AINI. No, "kyllähän neuvo tuuleen tulee, kun vain veneen vesille
saapi." -- Vaari-kulta, olethan sinä hyvin kekseliäs ja viisas -- kyllä
sinä osaat hienosti sanasi solmitella, saadaksesi hänet ymmärtämään
olevansa "viides pyörä vaunuissa." -- Oi, siksipä minä sinua
rakastankin -- (Syleillen Stoolia) kaikesta, kaikesta sydämestäni!!
Kolmas kohtaus.
Entiset. Sirkkunen. (Sitte) Jaakko.
SIRKKUNEN (tulee selkä edellä, hattu päässä, puhuu ulos, nauraen).
Puurohauteita! Puurohauteita, sanon minä! -- Viheliäisille ja
karvattomille rakki-koirille on puurohaude kaikkein paras lääke!
KLAARA. Rakki-koirille? Onko mun Moppenikin rakki-koira? Hyi!
STOOL. Onko tuokin sivistyneen ihmisen tapaan, noin pitää
hattuansa -- -- --