[76] Krohnista ihmisenä puhuvat muistelmissaan esim. Jac. Ahrenberg
(Människor som jag känt, VI), Z. Yrjö-Koskinen (Hist. Arkisto XI), E.N.
Setälä (Valvoja 1888), O. Grotenfelt (Finsk Tidskrift 1888); samoin
B.F. Godenhjelm (Oma maa III, kirjoitus toukok. 19 p.) ja Th. Rein
(Muistelmia elämän varrelta). Vrt. myös esim. muistokirjoitusta
Krohnista "Kyläkirjaston Kuvalehdessä", A-sarja 1888. Nyt jo kuolleet
E.G. Palmén ja Th. Rein ovat suullisesti kertoneet minulle muistojaan
Krohnista. Samoin on tehnyt joukko vielä elossa olevia henkilöitä,
jotka ovat tunteneet Krohnin. Kaikki nämä kertomukset ovat
harvinaisessa määrässä yhtäpitäviä.
[77] Esimerkkinä siitä, kuinka Krohn huomasi alemmassa asemassa
oleviakin, on O.A.F. Lönnbohm kertonut, että Krohn aikanaan oli ainoa
yliopiston opettajista, joka kätteli yliopiston vahtimestareita. Sama
kertoja on erityisesti huomauttanut Krohnille olleen luonteenomaista,
että hän ei koskaan loukannut toisten tunteita.
[78] Kuvaava on Ahlqvistin kirjekokoelmassa oleva pieni Krohnin
anteeksipyyntökirje, joka alkaa sanoilla: "Koko tään viikon on minua
vaivannut mielipaha siitä että minä pikaisuudessa satuin käyttämään
sanaa, joka oli sopimaton". Kirjeestä päättäen ei mitään ainakaan
mainittavampaa persoonallista loukkausta ollut tapahtunut. -- Mikään
usein esiintyvä ilmiö ei kiivastuminen Krohnissa nähtävästi ollut,
koskapa hänen kanssaan paljon seurustellut henkilö, kauppaneuvos W.
Hackman, on nimenomaan vakuuttanut, että hän kyllä on nähnyt Krohnin
innostuneena, mutta ei koskaan kiivastuneena. Samoin kertoo Jac.
Ahrenberg muistelmissaan, että hänen isänsä ja Krohn usein väittelivät
kauan ja innokkaasti, mutta tulistumatta.
[79] Werner Söderhjelm, Johannes Linnankoski. En finsk diktarprofil.
S. 194.
[80] Uusi Suometar 1888, N:o 203. Muistokirjoitus Krohnista.
[81] Vrt. Krohnin arvostelua teoksesta "Paul ja Virginia", Kirjallinen
Kuukauslehti 1875, N:o 2.
[82] Ymmärsihän hän esimerkiksi koko joukon paremmin kuin moni muu,
joskaan ei täydellisesti, Aleksis Kiveä.
[83] Muistokirjoitus Valvojassa 1888.
[84] Vrt. esim. Franz Hirsch, Geschichte der Deutschen Litteratur,
III.: "Durchweg ist es deutsch empfunden".
[85] Människor som jag känt. VI.
[86] Oma maa, III, s. 260.
[87] Kirje Goethelle elok. 29 p. 1795.
[88] B.F. Godenhjelm, Kirjallinen Kuukauslehti 1870, N:o 5.
[89] Vrt. kirjesitaattia edellä. -- Jo kirjoituksessaan "Pari sanaa
suomikiihkoisille" ("Mehiläinen" 1863, N:o 1) huomautti Krohn, miten
paljon tehtävää suomenmielisillä vielä oli itsensä ja kotiensa
suomalaistuttamisessa, ja miten hänen mielestään oli ajettava
suomalaisuuden asiaa.
[90] Vrt. kirjesitaattia edellä.
[91] Kirjeessä Kaarlo Slöörille Montreux'sta marrask. 29 p. 1868:
"Kaunis täällä Genève-järven rannoilla -- -- -- Mutta ah jos saisi kuin
mielellään vaihtaisin vaikka kohta kaiken sen kauneuden meidän köyhään,
armaasen kotimaahamme. Sepäs tulee onnen aika kun siihen jälleen
pääsemme."
[92] Vrt. kirjesitaattia edellä.
[93] Vrt. Krohnin kolmannen runoilukauden juhlarunoja sekä runoja
"Hyljätty äiti" ja "Feniläiset". -- Muistokirjoituksessaan Lönnrotista
("Valvoja" 1884) Krohn sanoo "melkein jo rauenneen" uskon semmoisen
ajan koittamiseen, jolloin "koko Suomen kansa taas yksin mielin, jos
kohta eri kielin, rakastaisi yhteistä isänmaata ja kaikkea, joka sen
hyvää on edistänyt". Tämmöinen mielenmasennuksen ilmaus on Krohnissa
aivan tilapäinen, kuten mainittu muistokirjoituskin todistaa.
[94] Vrt. elämäkert.
[95] Ahlqvistin huomautuksen (Mehiläinen 1861, N:o 1), että _iltaselle_
muutamissa osissa maata merkitsee illallista, otti Krohn varteen
muuttaen tämän runon nimen myöhemmin muotoon "Illalle". Niin ikään hän
korjasi runossa esiintyneen kielivirheen: _tyynen_ meille tuo! _Lopun_
päivätöille, _Levon, rauhan_ suo! Viipurilaisten puhekielessä esiintyy
tämmöinen objektimuoto.
[96] "Stycket är en liten fulländad bit, som kan säga: gör efter!"
Litteraturbladet 1861, N:o 12.
[97] J.J. Meyer, Vom Land der tausend Seenen; Eliel Aspelin, Suomi
19:llä vuosisadalla; B.F. Godenhjelm, Oma maa III, toukok. 19 p.;
J. Jäntti, Oma maa VI, s. 226. Tavallaan myös O.A. Kallio, Uudempi
suomalainen kirjallisuus I, s. 76.
[98] Verrattakoon tätä runoa ja esim. sitä tapaa, jolla Emil
Zilliacus ("Offereld") käsittelee samanlaista aihetta, niin Krohnin
runoilijaluonne esiintyy hyvin selvänä. Krohn ei tartu voimakkain
ottein aiheeseensa eikä pyri syvälle.
[99] Vrt. esim. "Tervehdysrunoja 1873 vuoden maistereille" I, tahi
"Purjehdusretki".
[100] K.G. Ossian-Nilsson, Ett stycke dikterisk genetik. Ord och Bild,
1911.
[101] Sen hän itse lausuu kirjeessään vanhemmilleen jouluk. 8 p. 1863.
[102] Vrt. H. Hoffding, Sielutieteen pääpiirteet, s. 349.
[103] Vrt. K.S. Laurila, Estetiikan peruskysymyksiä, ss. 286-304.
[104] Vrt. Toivo Haapanen, Suomalaiset runomittateoriat 1800-luvulla.
(Käsikirjoitus yliopiston suomalaisessa seminarissa.)
[105] Kuulijan sitaatti t:ri V. Tarkiaisen luennoista yliopistossa
kevätlukukaudella 1913. Vrt. Anna Vehmaa, Suonio runoilijana.
(Käsikirjoitus yliopiston suomalaisessa seminarissa.)
[106] Vrt. Aukusti Simelius, Aug. Ahlqvist runoilijana, arvostelijana
ja tyyliniekkana, I, s. 327.
[107] Kirjeistä vanhemmille löytää useita todistuksia.
[108] O.J. Brummer, Krohnin elämäkerta teoksessa "Historiallinen
lukukirja. Suomen historia elämäkertoina".
[109] Eino Leino, Suomalaisia kirjailijoita, s. 86. -- Tässä yhteydessä
viitattakoon lyhyesti siihen, että Krohn arvostellessaan, onko jokin
tuote, "estetikin sääntöin mukainen" nojaa jonkinmoiseen omaan
esteettiseen teoriaansa, joka on pääasiallisesti sama kuin aikakauden
kuuluisan esteetikon F. Vischerin. "Kaunotieteellinen katsaus
Kalevalaan" ja "Suomen Virsikirjan Historia" osoittavat tämän.
Edellinen teos on hyvä näyte siitä, mihin Krohn teoreettisena
esteetikkona pystyi.