[4] Julius Krohnin serkku Nikolai Krohn on Lontoossa valmistanut ja v.
1888 painattanut "Perhekronikan", joka sisältää tarkkoja tietoja
Krohn-suvusta. -- "Perhekronikan" kanssa yhtäpitävästi Julius Krohn
kertoo suvustaan tunnetussa, omatekoisessa, Biografista Nimikirjaa
varten laatimassaan elämäkerrassa.
[5] Kiiskilän kartanoa ja sen vaiheita on kuvannut Helmi Krohn
kirjoitelmassaan "Kiiskilän hovi", "Otava" 1915, s. 322
[6] Kauppaneuvos W. Hackmanin lausunnon mukaan tämä Dannenberg
oli todellinen nero teknillisellä alalla. Esimerkkinä hänen
omituisuuksistaan on sama kertoja maininnut, että tyttären piti vielä
naimisissa ollessaan soittaa ukko Dannenbergille monta tuntia päivässä.
[7] Elämää Kiiskilässä on kuvannut Jac. Ahrenberg ("Människor, som jag
känt", VI) sekä Helmi Setälä romaanissaan "Vanhan kartanon tarina". --
Vrt. myös Helmi Krohnin kirjoitusta "Julius Krohn lapsena" Kenraali
Mannerheimin lastensuojeluliiton julkaisussa "Uutta kylvöä", H:ki,
1921.
Julius Krohnin nuorempi veli Leopold August valmistui lääkäriksi ja oli
aikanaan hyvin huomattu alansa edustaja Suomessa. Kuoli Helsingissä v.
1892. -- Sisar Emiliellä oli taiteellisia taipumuksia. Naimisissa ensin
kauppias Woldemar Hackmanin kanssa, sitten säveltäjän, Leipzigin
Thomaskirkon kanttorin Gustav Schreckin kanssa. -- Sisar Ottilie joutui
naimisiin kenraali Konst. Pelisskyn kanssa. -- Sisar Adéle oli
naimisissa O. Rullmannin kanssa ja kuoli 1875.
Julius Krohnin isä oli iloinen, lapsirakas mies. Äidistä
lausutaan "Perhekronikassa", että hän oli älykäs, monipuolisesti
sivistynyt, lahjakas, lujaluonteinen, tahdikas ja harvinaisen
velvollisuudentuntoinen. Suomenkieltä hän osasi lapsuudestaan
saakka ja kehitti myöhemmin vielä tätä taitoaan voidakseen seurata
poikansa kirjallisia töitä, joita hän joskus miehellensä
kirjallisestikin saksansi. Erikoista huomiota ansaitsevat hänen
kansanvalistusharrastuksensa, jotka ilmeisesti ovat vaikuttaneet
Juliukseen. Heti perheen muutettua Kiiskilään perusti Juliuksen äiti
orpotyttöjä varten kodin, johon hankittiin opettajatar. Kun lasten
koulun tähden oli Viipurin kaupunkiin siirtyminen, hän perusti siellä
tytöille koulun, jossa omine tyttärineen ja heidän tuttavineen opetti
ja joka lakkasi vasta sitten, kun kunta toimitti kansakouluja tyttöjä
varten. -- Vrt. Kaarle Krohn, "Vanhempaini suomenkielisyys"
(Eteläsuomalaisten tervehdys kotiseudulleen. I. Helsinki 1908).
[8] Tästä huomauttaa jo Yrjö-Koskinen ("Muistosanoja Julius Krohnista",
Historiallinen Arkisto XI).
[9] Vrt. Julius Krohnin kirjeitä vanhemmilleen eri aikoina.
[10] Eräässä kirjeessä vanhemmille, joka on päivätty Helsingissä
tammik. 6 p. ja luultavasti on vuodelta 1857, sanoo Julius Krohn
palanneensa lyhyeltä lomaltaan Kiiskilästä taasen "puhtaampana,
iloisempana, enemmän lapsena", ja jatkaa: "Es ist doch so schön die
volle Ueberzeugung zu haben, dass es doch eine Stelle gibt, wo man
herzlich geliebt wird; das stärkt und kraftigt wunderbar zu dem Kampfe
des Lebens."
[11] Rouva Aino Kallas pitää nykyisin hallussaan näitä päiväkirjoja,
joita on kolme vihkoa. Ensimäisen kannessa on: "Tagebuch für Julius
Krohn. 1 Theil. Wiburg den 23.11.1849" ja se sisältää 23 sivua. Toinen
vihko, jota on vain osa jäljellä, on ilmeisesti vuodelta 1850. Kolmas
vihko ("4:ter Theil") alkaa syntymäpäivästä 19.5.1851. Seuraavana
vuonna näkyy yritys pitää päiväkirjaa rauenneen alkuunsa.
[12] Päiväkirjan toisessa vihossa 16/10 hän sanoo saaneensa
luettavakseen mielenkiintoisen kirjan "Minnen från finska kriget" ja
jatkaa: "Se on sangen hauska, mutta monet tekijän mielipiteistä ovat
minun käsitykseni mukaan vääriä."
[13] Professori Kaarle Krohnin tiedonanto.
[14] Kauppaneuvos W. Hackmanin kertomaa. -- Mahdollisesti on Juliuksen
luonnontieteellisiin harrastuksiin vaikuttanut sekin, että hänen isänsä
lähinnä vanhempi veli August, lääkäri, oli huomattu luonnontieteilijä.
[15] Tästä mainitsee Krohn itse vielä kirjeessään vanhemmilleen
maaliskuun 10 p. 1857.
[16] Päiväkirjansa reunukseen on Krohn laatinut luetteloa kirjoistaan.
Luettelosta on säilynyt katkelma, jossa mainitaan kirjat N:o 60-115
ynnä 21 numeroimatonta. Siinä on lasten ja nuorison kirjoja
monipuolinen saksankielinen valikoima, joukossa m.m. Andersenin satuja,
Die schöne Genowefa, Das Königreich der Vogel oder die Prinzessin
Rosalinda, Der Geist des Abo-Schlosses, Aschenbrödel, Der Rattenfänger
von Hameln j.n.e.
[17] Kaarle Krohn, Kansallinen heräys Viipurissa 1840-luvulla.
Suomalainen Suomi 2. -- Vrt. myös J.J. Mikkolan kirjoittamaa
elämäkertaa Julius Krohnista Tor Carpelanin julkaisemassa "Finsk
Biografisk Handbok".
[18] Yrjö-Koskinen on edellämainitussa muistokirjoituksessaan Krohnista
(Hist. Arkisto XI) huomauttanut Viipurin ruotsalaisessa kimnaasissa
vallitsevaa henkeä kuvaavasta seikasta, että Krohn antoi lehdelleen
suomenkielisen nimen Tarinatar. Nimet Hulivili ja Nuorukainen ovat
lisätukena tälle todistuskappaleelle.
[19] Vrt. Hufvudstadsbladet, elokuun 28 p. 1918: "Julius Krohn som
diktare på svenskt språk".
[20] Vrt. esim. Th. Rein, Muistelmia elämäni varrelta, ss. 115-116, ja
Valfrid Vasenius, Zacharias Topelius, III osa, luku 52.
[21] Professori E.G. Palménin kertomaa. Vrt. J. Krohnin kirjettä
vanhemmilleen 3 p. jouluk. 1853.
[22] Julius Krohn, Nuoren ylioppilaan kirjeitä 1850-luvulta.
(Julkaissut Helmi Krohn v. 1918.)
[23] Krohnin heikkoa suomenkielen taitoa osoittaa, että hän tähän
aikaan vielä kirjoittaa: Aika menee arvelessa, päivä päätä käännelessä.
[24] Niinpä vanhemmat toisinaan olivat huolissaan, että Julius
ylioppilaspiireissä lausuisi tahi tekisi jotakin poliittisesti
varomatonta -- hyvin ymmärrettävä pelko keisari Nikokin aikana
pietarilaisissa! -- Olipa muuten juuri Krimin sodan aikana johtavissa
miehissämme (Cygnaeus, Topelius) havaittavissa jonkinmoista
venäläisystävällisyyttäkin, joka puolestaan on voinut tehdä
hallitsijahuoneen nuorisollekin mieluisammaksi. Vrt. C.G. Estlander,
Ungdomsminnen, s. 210.
[25] Kirjeessään vanhemmilleen huhtikuun 25 p. 1857 Krohn sanoo
antaneensa tämän käännöksensä, mikäli sitä oli valmiina, Helsinkiin
opiskelemaan saapuneen talonpojan A. Mannisen käytettäväksi. Manninen
sanoi hyötyneensä käännöksestä ja piti sitä sujuvana ja selvänä.
[26] Seurapiiristään mainitsee Julius Krohn erityisesti filosoofi
Murmanin, Öhbergin ja Slöörit.
[27] Kirje Keldanille helmikuun 17 p. 1857. Vrt. Tervajoen kansakoulun
avustamiseen nähden Jac. Ahrenbergin kertomusta (Människor som jag
känt, VI. Julius Krohn).
[28] Esimerkkinä Krohnin työn laadusta on professori E.G. Palmén
suullisesti maininnut, että Krohn antoi Biografiseen Nimikirjaan sangen
huomattavan määrän arvokkaita elämäkertoja, mutta niiden yksityiskohdat
kaipasivat usein tarkistusta.
[29] Kalenterissa "Mansikoita ja Mustikoita II" on tämän runon
syntymävuodeksi merkitty 1855. Se saattaa olla painovirhe tahi sitten
on muisti hieman pettänyt, kun Krohn kirjoitti elämäkertansa. Suurta
merkitystä sillä ei ole, kumpi päiväyksistä on oikea -- luultavasti se
on 1856. "Suvilaulu" on joka tapauksessa Krohnin ensimäinen
suomenkielinen runo. Kuten tavallisesti Krohnilla, on tässäkin runossa
alkuperäinen muoto säilynyt myöhemmin jokseenkin semmoisenaan.
Huomattavin korjaus runon alkupuolella on, että säe "Suomehen
löyhäyttäisin" on korjattu: "Suomehen suhauttaisin".
[30] Julkaisemattomia. Krohnin käsikirjoitusten joukossa.
[31] O.A. Kallio, Uudempi suomalainen kirjallisuus I, s. 73.
[32] Vrt. Julius Krohn, Nuoren ylioppilaan kirjeitä 1850-luvulta.
[33] Niinpä hän kielsi omaisiaan kertomasta muille siitä
tunnustuksesta, jonka hän sai Lönnrotilta edistymisestään
suomenkielessä. Rautalammilta hän lähetti kirjoittamansa
suomenkielisen puheen äidin perustaman koulun joulujuhlassa
pidettäväksi. Hän hämmästyi, kun hänelle lähetettiin kotoa tämä puhe
painatettuna erityisenä lehtisenä, mutta rauhoittui kuultuaan, että
tekijän incognito oli säilytetty. Sen hän pyytää tekemään vast'edeskin
ja lisää: "Ich habe dadurch, dass ich, wenn ich etwas mit Intresse
vollbracht hatte, allen Menschen es mittheilte, gleich als könnte es
sie interessiren, -- bei vielen den Ruf bekommen, dass ich ein
rechter Kuckuck bin. Darum möchte ich lieber, dass bei dem was ich thue
mein Name nicht genannt werde."
[34] Suometar 1860, N:o 1. Antti Outonen, Kirjeitä Kilpiselle.
[35] Otettu, kuten Krohn itse elämäkerrassaan sanoo, lähellä Viipuria
olevan Suonionsaaren mukaan. -- Helposti nousee mieleen kysymys, miksi
innokas suomalaisuuden mies Krohn ei seurannut ystävänsä Yrjö Koskisen
esimerkkiä ja muuttanut nimeään virallisestikin suomalaiseksi. Krohnin
ajatustapaa tässä asiassa valaisee A.G. Keldanille marraskuun 16
päivänä 1862 kirjoitettu kirje, jossa on allekirjoituksena: Veljes
Suonio. Sen jälkikirjoitus kuuluu: "Jos minä sinuna olisin taikka
muuna, jolla alkuperänsä on ollut suomalainen sukunimi, niin sen siksi
jälleen muuttaisin. Mutta minun, jolla semmosta ei ole, sitä
valitettavasti ei käy tekeminen. Tehkööt sen lapseni tai lasten lapset
kerran, jos Suonio nimelle olis karttunut jotain arvoa."
[36] Kirjeessään vanhemmilleen huhtikuun 26 p. 1860 Krohn kertoo
kirjoittaneensa runoja ja jatkaa: "Jos Emilie tahtoo nähdä yhden näitä
nouveaux né, niin hankkikoon itselleen Suomettaren ensi numeron."
Mainitussa "Suomettaren" numerossa on juuri "Suksimiesten laulu". --
Kaarlo Slöörille lähetti Krohn tämän runon huhtikuun 17 päivänä
ilmoittaen samalla sen syntyneen "keväisillä hiihtoretkillä".
[37] "Soittoa kuullessa" painettu aikaisemmin "Helsingfors Tidningar"
lehteen N:o 128 (v. 1860).
[38] M.m. valtioneuvos Th. Rein on suullisesti kertonut "Kuun tarinain"
herättämästä huomiosta. Samoin vähän nuorempaan polveen kuuluva
kansakoulujentarkastaja O.A.F. Lönnbom.
[39] Vrt. E.N. Setälän artikkelia Julius Krohnista "Tietosanakirjassa"
ja hänen muistokirjoitustaan "Valvojassa" 1888.
[40] Kirje vanhemmille jouluk. 1 p. 1860.
[41] Kirje Kaarlo Slöörille jouluk. 24 p. 1860. Kts. Julius Krohn,
Nuoren ylioppilaan kirjeitä 1850-luvulta, s. 179.
[42] Nuoren ylioppilaan kirjeitä, s. 158.
[43] Näitten kielellisten omituisuuksien perusteella ei kuitenkaan voi
tätä suunnitelmaa sijoittaa aikaisempaan aikaan, vaan on se, kun
otetaan huomioon Krohnin töitten ja harrastusten laatu eri vuosina,
katsottava 1860-luvun alussa syntyneeksi. Luonnoskonseptissa on
kielenkäyttö tietenkin huolimattomampaa kuin julkisuuteen aiotuissa
kirjoituksissa.
[44] Kirje on päivätty helmikuun 30 p. 1861. Pitää olla: tammikuun.
[45] Kirje vanhemmille huhtikuun 7 p. 1861.
[46] J. Länkelän kirjekokoelma Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran
kirjastossa. -- Siteerattu kirje on päivätty Helsingissä jouluk. 16 p.
1861.
[47] Samankaltainen suhtautuminen puutetta kärsiviin ilmeni
muulloinkin. Niinpä v. 1866 äidin tarjouduttua suorittamaan kulut, jos
Krohn laajentaisi asuntoaan ottamalla huoneen lisää, Krohn vastaa:
"Minun täytyy ilmoittaa, ett'emme ota tarjousta vastaan ainakaan tänä
vuonna. Olemme asiaa kauan ja tarkoin punninneet ja olemme aina lopuksi
tulleet siihen tulokseen, ett'ei omatuntomme salli meidän laittautua
elämään laajemmin ja kalliimmin aikana, jolloin tuhannet ehkä nääntyvät
nälkään. Se olisi kurjuuden ivaamista. Mutta jos sinä, rakas äiti,
tahdot tuon meille määrätyn summan taikka osankin siitä käyttää
auttaaksesi muutamia ihmisveljiä yli tämän talven, niin täyttäisit
meidän molempien suuren toiveen. Ja jos apu ehkä voisi tulla
Rautalammin ja Kaavin pitäjien hyväksi, joissa oleskeluni välillisesti
olisi aiheena avustukseen, niin sehän säilyttäisi nimeni näillä seuduin
siunatussa muistossa ja olisi siis kuitenkin ikäänkuin lahja minulle.
Voin ilmoittaa Rautalammilla olevan henkilön, jonka toimeksi saattaa
uskoa jakamisen."
[48] Krohnin saamista tekijäpalkkioista mainittakoon, että hän sai
"Syyn sovituksen" suomentamisesta 20 ruplaa, "Mansikkain ja Mustikkain"
IV osassa olevista "Kuun tarinoista" 5 (tahi kenties 6) ruplaa, Kemian
oppikirjan suomennoksesta 130 ruplaa. Viimeksimainitusta myönsi
senaatti sittemmin 1,400 markan palkinnon.
[49] Kirje vanhemmille toukokuun 4 p. 1863.
[50] Vrt. kirjoitusta "Kuvalehtiemme isä", Otava, 1918, ja
"Jälkipuhetta" kuvalehdessä "Maiden ja Merien takaa" N:o 24, v. 1866.
[51] Niinpä hän sanoo käyttäneensä puolentoista viikon aikana joka
päivä pari tuntia sopivien lähteitten etsimiseen artikkeliin Amerikan
orjakysymyksestä ja pari kertaa jo tunteneensa kiusausta tyytyä
pintapuolisempaan käsittelyyn. (Kirje vanhemmille helmikuun 4 p. 1864.)
[52] Palkkiona "Maiden ja Merien takaa" lehden toimittamisesta Krohn
sai 240 hopearuplaa vuodessa ynnä voitto-osuutta tilaajamäärän
noustessa yli tuhannen. Tilaajia olikin ensimäisenä vuonna koko joukko
toista tuhatta, mutta niiden lukumäärä väheni seuraavina vuosina.
Toimitustyöstä saatu lisätulo oli Krohnista hyvin mieluinen, kun hän
täten sai, kuten hän itse lausui, aviomiehenä ja isänä taloudellisesti
seisoa omilla jaloillaan. Muuten Krohn mielellään lahjoitteli
tilapäisiä tekijäpalkkioitaan pois, jos siihen oli tilaisuutta. Tästä
on useampia esimerkkejä.
[53] Siteerattakoon tässä Kaarlo Bergbomin arvostelua "Kirjallisessa
Kuukauslehdessä". N:o 9, v. 1866: "Tämä hra Krohn'in yritys ei ansaitse
ainostaan suuren yleisön tähden runsasta kiitosta, vaan se on vieläkin
suureksi hyödyksi kaikille nuorille, alkaville runoilijoille. Sillä
emme tahdo sanoa, että lyyrillinen kieli suomeksi olisi päässyt
klassillisen täydellisyytensä perille sekä kieliopillisen tarkkuuden
että muotojen rikkauden puolesta, mutta todistaahan tämä kokoilema,
että lyyrillisellä runoudellamme jo on oma historiansa, jonka vaiheissa
runollinen kieli on muodostunut niin tarkaksi ja sujuvaksi, ett'ei se
enään pane esteitä taitavalle runosepälle korkeimmissakaan aineissa."
-- Albin Lönnbeck (Studier i finska vitterheten efter 1830. H:fors,
1883) sanoo, että "Helmivyössä" on valikointi suoritettu hyvällä
aistilla.
[54] Kirje vanhemmille joulukuun 8 p. 1863.
[55] M.m. johtajatar Ottilia Stenbäckin kertomaa.
[56] Kaikkiaanhan "vänrikkejä" oli viisi, nimittäin paitsi Krohnia
Slöör, Godenhjelm, Tuokko ja Rahkonen. Myöhemmin vielä P. Cajander,
K.F. Eneberg, K. Suomalainen. -- Työ vei, kuten tunnettua, hyviin
tuloksiin. V. 1877 oli oivallinen suomennos teoksesta valmiina.
[57] Sana _tuomisia_ suomeksi saksankielisessä kirjeessä.
[58] Kirjeestä Slöörille marraskuun 1 p. 1868 näkyy, että suomennos oli
aloitettu jo Suomessa ja valmistui hitaasti.
[59] T:ri V. Tarkiainen on tässä yhteydessä huomauttanut, että samaa
aihetta on käytetty v. 1867 ilmestyneessä Kiven "Karkureissa".
[60] Krohnin käsikirjoitus Ahlqvistin paperien joukossa.
[61] Yrjö Koskisen paperien joukossa on Krohnin kirje Montreux'sta
tammik. 27 p. 1869, josta (samoin kuin Krohnin vanhemmilleen
kirjoittamista kirjeistä) käy selville, että Krohnin täällä suorittaman
tieteellisen työn määrä ja laatu on kunnioitusta herättävä. Erityisesti
hän oli syventynyt suomalaisten muinaisuskoa tutkimaan ja valmistanut
kertomuksiaan Suomen historiasta pakanuuden ajalla. Omasta
terveydentilastaan hän lausuu Koskiselle: "Voi, miksi ihmisellä pitää
olla ruumis toisella tavalla rakennettu kuin henki ja halu. Pitäisi
aina olla väkevä ruumis sillä kuka työtä tahtoo tehdä. Laiskureille
sopisi riepuruumiit antaa. Minun huonompi puoleni on tänä talvena ollut
heikompana kuin koskaan."
[62] Hist. Arkisto XI.
[63] Esim. kirjeessä vanhemmille jouluk. 5 p. 1872: "Äiti, joka samoin
kuin Emmakin panee paljon arvoa ulkonaiselle tunnustukselle, voi myös
iloita siitä, että kertomukseni Suomen historiasta ovat juuri saaneet
hyvin ylistävän, vain liian imartelevan arvostelun. Tunnen teoksen
vikoineen valitettavasti liian tarkkaan, niin että minun on tingittävä
ylistyksestä pois tuntuva osa."
[64] Krohn oli ylioppilastutkintovaliokunnan jäsen 1870-1879 ja 1881.
[65] Kirje vanhemmille helmik. 6 p. 1876.
[66] Tämän tunnetun seikan valaisemiseksi on kansakoulujentarkastaja
O.A.F. Lönnbohm suullisesti kertonut esimerkkejä omista kokemuksistaan.
-- Suomen Kuvalehden lakkaamiseen vaikutti paljon se, että
Kyläkirjaston Kuvalehti tilasi vanhoja saksalaisia klisheitä ja tuli
siten halvemmaksi kuin Suomen Kuvalehti, joka teetti kalliita uusia
kotimaisia.
[67] Kirje vanhemmille kesäkuun 3 p. 1878. -- Virsikirjakomitean
jäseninä olivat, paitsi Krohnia, Tohmajärven rovasti Eerik Juhana
Andelin, kunnallisneuvos Agaton Meurman, Valkealan kirkkoherra Berndt
Sarlin ja Virolahden kirkkoherra Antti Törnudd.
[68] Hist. Arkisto XI.
[69] Kirje vanhemmille maaliskuun 25 p. 1880.
[70] Kirje vanhemmille lokakuun 5 p. 1886.
[71] Vrt. Juuso Hedbergin kiittävää arvostelua, Kirjallinen
Kuukauslehti 1880, N:o 12.
[72] Kirje vanhemmille marraskuun 29 p. 1887.
[73] Johtajatar O. Stenbäckin kertomaa. -- Vrt. Krohnista puhujana ja
esitelmöitsijänä Uusi Suometar 1888, N:o 203 (kirjoitus Julius
Krohnista).
[74] Sanomalehtien kertomukset tästä hukkumistapauksesta, Jac.
Ahrenbergin esitys siitä (Människor som jag känt, VI) ja kauppaneuvos
W. Hackmanin suullinen kertomus ovat jokseenkin yhtäpitäviä. Se onkin
luonnollista, sillä ainoa lähde, mistä on saatu valaistusta tähän
tapahtumaan, on ollut retkellä mukana olleen sisaren kertomus.
[75] Krohnin kirjallinen tuotanto on lueteltu Robert A. Renvallin
teoksessa "Finlands Universitet 1828-1890", toinen painos, H:ki 1891.
Tämäkään luettelo luonnollisesti ei anna täydellistä kuvaa Krohnin
kirjallisen toiminnan laajuudesta, koska siinä on ollut mahdotonta
luetella Krohnin lukuisia kirjoitelmia, jotka ilmestyivät monissa
aikakauskirjoissa ja sanomalehdissä.