1. _Piiri ja rajat._ Venäjän valtakunta on avaruudeltaan suurin,
kuin maalla ihmismuistiin on ollunna. Se sisältää puolen Euroopaa,
kolmanneksen Aasiaa ja osan Amerikaa. Mitaten on se 392 tuhatta
maatieteellistä eli 280 tuhatta Suomen pelispeninkulmaa. Asujamia
siinä on 66 miljoonaa, jotka puhuvat 40 erikieltä, ja ovat kaikki
yhden keisarin vallan alaisia. Mutta tässä jutellaan ainoasti Venäjän
keisarin vallan alaisista maista Euroopassa, jotka ovat laajuudeltaan
50 neliöpeninkulmaa, ja jossa asuu 62 miljonaa ihmisiä.
Venäjän vallan alaisien maiden rajana on pohjoisessa: Jäämeri kolmine
lahtineen _Kara, Tsheskaja ja Valkia-meri_, jolla viimeksi mainitulla
taas on kolme lahtea: _Vienan, Onegan ja Kannan_ lahdet. Luoteessa
erottaa Teno-joki Venäjän aluuden Norjan valtakunnasta. Lännessä ovat
Muonion ja Tornion virrat luonollinen raja Ruotsia vasten. Tornion
virran suusta kulkee raja Pohjan lahden ja Itämeren halki lähelle
Memel-virran suuta. Siitä menee raja monessa mutkassa Preussin ja
Itävallan valtakuntia vasten Pruth-virran ylävarrelle, joka erottaa
Venäjän Turkin valtakunnasta. Pruth-virran keski-varrelta kääntyy
raja itään Mustaan mereen, jonka meren koillis-rannalta se kulkee
Kuban-virtaa myöten ja sitten Terek-virtaa myöten Kaspian mereen. Tämän
meren pohjois-rannasta käännäikse raja pohjoiseen, ensin Ural-virtaa
myöten ja sitten Ural-vuoria myöten Kara-joen suuhun Kara-lahteen.
2. _Valtakunnan osat._ Edellä rajotetun piirin sisällä on kolme eri
valtakuntaa, nimittäin: _Venäjän keisarikunta_, johon myöskin Aasiassa
ja Amerikassa olevaiset maat luetaan, ja joissa keisarilla on rajaton
valta; _Puolan kuninkaallinen valta_ ja _Suomen Suuriruhtinanmaa_,
joilla kumpasellakin on omantakeiset valtakunnalliset asetuksensa.
Ensimäinen näitä, eli Venäjän keisarikunta, jaetaan taas seitsemään
eri-osaan, jotka nimitetään: _Iso-venäjä_, keskimäinen ja
pohjois-puoli; _Itämeren maat_, jotka paraaksi osaksi ovat vanhaa
Ruotsin aluuta; _Länsi-venäjä_, Puolalta voitettu maa; _Pieni-venäjä_,
Ison Venäjän etela-puolella; _Etelä-venäjä_, Mustan meren rantamaat,
jotka ennen olivat Turkin vallan alaisia; _Astrakan_ ja _Kaukaasia_,
kaakkois-puoli, ja _Kasan_ ja _Permia_, itäinen osa, jotka samoin kuin
kaakkois-puolikin ovat Mongoleilta valloitettuja maita.
3. _Mantereen muoto, vuoret ja virrat._ Maa on paraaksi osaksi
summattoman suuri tasamaa. Itä-reunalla on jo mainitut kultarikkaat
Urali vuoret. Muuten kulkee lounaasta koilliseen metsänen maanharju,
jonka korkeinta kohtaa, Ilma-järven etelä-puolella, jossa Dyna-,
Dieper- ja Wolga-virrat saavat alkunsa, sanotaan _Waldai- eli
Volkonski_-metsäksi. Tämä maaharju jakaa Venäjän kahteen osaan, joista
eteläinen on vierettävä Mustan ja Kaspian merelle, ja toinen eli
pohjois-puoli taas Jäämerelle.
Pohjois-puoli on hyvin metsänen, järvinen ja soinen maa. Täällä on
Euroopan suurin järvi: _Laatokka_ eli _Aaltojärvi_, johon Saimaasta
juoksee Wuoksen virta, _Äänisestä eli Onegasta Syväri eli Svir_ ja
_Volkova (Velho-joki), Ilma-järvestä_. Kaikki Aaltojärveen yhtyneet
vedet juoksevat sitten _Nevan-virtaa_ myöten Suomen lahteen. Laatokan
jälkeen suurin järvi Euroopassa on _Onega_. Paitsi näitä on vielä
mainittavat _Bjeloje-osero (Valkea-järvi), Peippunen_, josta _Narvan_
joki juoksee Suomen lahteen, ja Lapin maassa _Imandra_, joka on sulana
ainoasti muutamia kuukausia vuodessa.
Suurimmat virrat. Itämereen menevät: _Niemen eli Nieman_, jolla on
lisäjoki _Wiilia; ja Dyyna (Wäinö-joki)_, joka juoksee _Riigan_
lahteen. Jäämereen menevät: _Onega, Wiena_, jonka alkuvirrat ovat
_Suchôna_, Kubinkan järvestä, ja oikean puolimainen lisävirta
_Wytshegda; Mesen ja Petshora_, jotka molemmat juoksevat tasasta
autio-kangasta myöten.
Etelä-osa Venäjätä on, niinkuin vasta sanottiin, myöskin pelkkää
tasasta Mustalle merelle vierettävää kangasta. Jos pohjois-puolella oli
avaroita järviä, niin täällä taas on ankaroita virtoja. Mustaan mereen
juoksee mainion Donavan vasemman puoleinen sivuvirta Pruth, joka alkaen
Itävallan maista, on keski-varrellaan rajana Turkkia vasten. Samoten
Itävallasta tulee Mustaan mereen juokseva _Dnjester_. Mutta tykkänään
Venäjän piirissä ovat seuraavat myöskin Mustaan mereen juoksevaiset
_Bog ja Dnieper_, joka viimeksi mainittu, alkeen Volkonski-metsästä
on 160 suomen peninkulmaa pitkä, ja saapi oikealta puolelta _Beresina
ja Pripet_ ja vasemmalta kädeltä _Desnâ ja Workslâ_-nimelliset
sivuvirrat. Assovan järveen juoksee 130 peninkulmaa pitkä _Don_,
johon vasemmalta puolelta tulee lisävirrat _Koper ja Medveditsa_, ja
oikealta kädeltä _Donets, eli Pieni Don_. Mustaan mereen juoksee vielä
ennenmainittu _Kuban_-niminen rajajoki. Kaspin mereen juoksevat myös
ennenmainittu rajajoki _Terek_, ja ahovirta _Kumâ_, joka, juostuansa
50 peninkulmaa, ei ennätä mereen, vaan katoaa hiekkakankaalle liki
meren rantaa. Euroopan suurin virta on _Wolga_. Alkaen pienestä
järvestä Volkonski-metsästä, juoksee tämä kalanen 240 peninkulmaa pitkä
virta ensin itään, saaden tällä matkalla vasemmalta kädeltä tulevan
_Tvertsâ_ ja oikealta puolelta tulevan _Okâ_ nimiset lisävirrat;
sittemmin käännäikse emävirta etelään, ja saapi vasemmalta tulevan
_Kaama_-virran, jolla taas on kaksi lisävirtaa: _Wjätkä_ oikealla ja
_Bjelaja_ vasemmalla puolella. Viiminen Kaspin mereen juokseva virta on
_Ural_, joka alkaa yhtänimisistä vuorista, ja on 130 peninkulmaa pitkä.
4. _Ilma_. Venäjän maa, joka ylettyy Jäämeren puuttomilta
lumi-tunturilta aina Mustan ja Kaspin meren ruohottaville rannoille,
on ilman suhteen hyvinkin erikaltaista. Yleesen ei ilma täällä
ole yhtä mieto ja ihana, kuin Länsi-Euroopassa yhden leveyden eli
tasapiirin alla. Niin ovat esimerkiksi Franskan maa ja Musta meri
yksien tasapiirien välillä; kuitenkin pysyvät Franskan satamat kaiken
vuotta sulana, kun Mustan ja Kaspin meren rannat ovat jäässä melkein
yhtä kauan kuin Itämeren etelärannat. Samoin on syksy ja kevät Venäjän
avoilla kankailla tuskin tuntuvakaan. Kylmä talvi seuraa äkkiää kuumaa
kesää. Sentähden kohtaavatkin kameli ja peura toinen toisensa melkein
yksillä kankailla.
Jäämeren rannoilla, jossa talvea kestää yhdeksän kuukautta, ennättää
maa lyhyen kesän aikana tuskin sulaakaan. Vuoren tunturit ovat kaiken
vuotta lumen vallassa. Pellon viljelystä ei ole sanottavaksikaan. Maa
kasvaa ainoasti karpaloita, muuramia, sammalia, jäkälöitä, kanarvia,
paju-pensaita ja vaivais-koivuja, eikä ole niitäkään perimmäisessä
pohjoisessa. Kesyjä eläimiä ei täällä pidetä muuta kuin koiria ja
poroja, joita kumpasiakin valjastetaan pulkka-reen eli ahkion eteen,
lumikankaita ajeltaessa. Mutta siihen siaan on paljon metsäeläimiä,
kuin karhuja, susia, ilveksiä, kettuja, majavia, näätiä, saukkoja ja
kärppiä. Ihmisistä ei moni ole eläissänsä päässyt leivän makuun. He
elelevät peuran lihalla, kaloilla ja karpaloilla. Hylkeen rasva on
heidän paras herkkunsa.
Maaharjua lähetessä muuttaa maa luontonsa, vaikk'ei se vieläkään ole
varsin viljavata, kun se paraaksi osaksi on hiekkaharjua ja rahkasuota;
mutta kasvaa kumminkin avaroita metsiä, joissa on, paitsi Suomessa
tavallisia havu- ja lehti-puita, myös paljon saksan kuusia. Peltoa,
missä sitä vähän on, siinä viljellään ohraa, ruista, kauraa, tattaria,
potaattia ja hamppua. Mutta oikea viljamaa alkaa vasta 60 tasapiirin
etelä-puolella, jossa tavallisinakin vuosina saadaan ruista, vehnää,
tupakkaa, sipulia, kaalia, juuri-kasvuja, palko-viljaa ja puu-hedelmiä
niin runsaasti että riittää muuallekin myödä.
Mustan meren rannoilla on ilma aivan mieto ja mielusa. Täällä on
ihanoita puutarhoja, kellertäviä peltoja, joissa kasvatetaan vehnäsä,
mais-, hirsi- ja riisi-jyviä, melonia, arbuusia, persikoita, aprikosia,
viikunoita, viinaa, mantelia, ja silkki-pensaita. Mutta toisin paikoin
tahtoo liika kuivuus niin vaivata maata, ettei viinin kasvatus eikä
pellonkaan viljelys tahdo menestyä. Kaspin meren rannoilla on maa niin
suolaista ja ilma niin kuumaa, että suola-lähteistä kuivataan suoloja.
Sulan maan aikana, jota kestää 9 kuukautta, on maa hyvä karjalaidun,
talvella taas on koko kangas lumen vallassa. Rajut itä-tuulet ajaa
pölyyttävät lumen koviin nietoksiin, niin että se on laineissa kuin
aava meren selkä kovalla myrskyllä.