Maija: Katsokaa kuinka sininen hämärä verhoaa koko metsän.
Katri: Nyt ovat sini piikaset lähellä — kesäyön hämärässähän he
tanssivat kasteisilla ahoilla.
Malja: Ollappa sellainen pieni sinipiikanen, joka ikänsä saa metsien
rauhassa elellä.
Olavi: Mutta sittenhän ei meillä Maijaa olisikaan. — Voithan sinä
metsää rakastaa, vaikka et olekaan sinipiika.
Erkki: Lauletaanpa sinipiioille pieni laulu, ehkä he sitten saapuvat
leikkimään kanssamme juhannusyön. (Lapset laulavat:)
Sinipiiat pienoiset,
Hienohelmat herttaiset.
Paimenlapset teitä uottaa,
Kastehelmin nurmi vuottaa —
Juhannushan juhla on
Leikin, laulun, karkelon.
(Metsästä vastataan laulaen, lapset kuuntelevat hämmästyneinä.)