(Setä, joka on innokkaasti kuunnellut, kääntää äkkiä nuttunsa nurin,
painaa lakin syvälle päähänsä ja astuu esiin koettaen puhua korkella
ääneltä.)
Setä: Olen kuullut toivomuksenne ja tulen täyttämään ne.
(Lapset eivät tunne häntä, vaan katselevat hämmästyneinä toisiaan. Aino
piilottaa päänsä Ellin syliin.)
Kalle (rohkeasti): Kuka olet?
Setä (nauraen): Pelkäätkö hieman, poikaseni?
Sanon vielä kerran: toivomuksenne täyttyvät, mutta sillä ehdolla, että
käytätte taikamantelianne.
Elli (ihmetellen): Taikamanteliamme — eihän meillä ole mitään sellaista.
Setä: On kyllä, kun tarkemmin ajattelette asiaa.
Anni: Ja saammeko todella matkustaa nyt kohta? Pelkäänpä, että Sveitsin
jääkentillä on vielä liian kylmä näin talvisaikaan.