1.
(Lapset marssivat parittani laulun tahdissa.)
Maalie tässä marssitaan.
Meill’ on mieli "Metsolaan."
Siellä monta ystävää
Riemuin meitä tervehtää:
Lähtehet,
Puroset,
Marja-ahot, eläimet.
Tuossa onkin "Metsola";
"Vahti" meit’ on vastassa.
(Lapset kääntyen muodostavat piirin ja viittaavat eteensäpäin
laulaessaan: 'Tuossa'.)
(Lapset ovat kutsuvinaan Vahti luokseen sitä merkitsevällä käden
liikkeellä.)
2.
Vahti uljas, urhokas
Aina valpas virassas
Kuinka kesäkuumalla
Noin oot raikas, rattoisa?
"Hau, hau, hai."
Tottakai
Vahdilta sen vastuun sai:
"Vettä juon mä, vettä vaan,
Siitä mielen raikkaan saan."
(Lapset taputtavat käsiään.)
(Lapset ovat silittävinään kissaa, vaikkapa toista käsivarttaan.)
3.
Mirri pieni ystävä
Mitä juomaa suosit sä?
Viinikö noin vienoksi
Saapi sun ja hienoksi?
"Vielä vai, (Lapset tekevät kädellään torjuvan liikkeen.)
Miu, mau, mai!"
Mirri sanoneeksi sai.
"Maito, maito makein
Mirrille on mieluisin!"
4.
Entäs varsa vallaton? (Lapset kääntyvät marssimaan.)
"Vesipoika varma oon, (Lapset juoksevat ketterästi
Vettä juon ja voimistun, laulun tahdissa.)
juoksijaksi jalostun."
"Kukkerikuu" (Seisahtuvat ja kohoilevat
Sukkelasuu varpailleen kädet lanteillaan.)
Laulamahan laittautuu:
"Vettä kukkoherra juo,
Valppauden taloon tuo."
5.
Kukka nyökkää nurmeltaan (Lapset nyökkäävät päällään.)
Kastehelmet huulillaan:
"Kaikki, kaikki täällä vaan
Toivon Liittoon kuulutaan."
Lintunen (Lapset viittaavat ylöspäin
Laulellen ilmaan.)
Kertoo kuiskeen kukkasen:
"Kaikki, kaikki täällä vaan (Lapset taputtavat käsiään.)
Toivon Liittoon kuulutaan!"
Ruotsalaisen aiheen mukaan Maria J.
Kertun ja Liisan kesätuumat.
Kerttu ja Liisa tulevat koulusta.
Kerttu: Liisa, mitä aijot tehdä, kun tulee kesä ja saamme luvan
koulusta?
Liisa: Mitähän sitä kesällä tekisi: on kotona, auttaa äitiä vähän
askareissa, leikittelee, käy marjassa; kyllähän sinäkin sen tiedät.
Kerttu: Tiedän kyllä, mutta tarkotin että saisimme aikaan jotain uutta,
jotain erityistä.
Liisa: Mitä se voisi olla?
Kerttu: En tiedä vielä, mutta tuumitaan yhdessä.
Liisa (vähän mietittyään): Jos rakentaisimme leikkituvan ja siihen
pienen keittiön, jossa voisimme laittaa ruokaa.
Kerttu: En ajatellut yksin leikkiä. Sitäpaitsi emme osaisi semmoista
rakentaakaan, ja mistä saisimme aineita?
Liisa: Niin, mistä saisimme aineita? Mutta mitä me sitten tekisimme?
Kerttu: Jo minä tiedän: Laitetaan pienet puutarhat itsellemme. Minä
pyydän isältä palasen maata meidän puutarhassa, pyydä sinäkin äidiltäsi
pieni maapalanen.
Liisa: Mutta meillä ei ole puutarhaa.
Kerttu: Onhan teidän perunamaan vieressä pieni raivaamaton paikka. Sen
saat varmaan äidiltäsi, jos pyydät.
Liisa: Siinä on niin paljon kiviä.
Kerttu: Kivet raivaamme pois, niistä sitten tehdään aitaus.
Liisa: Tuletko minua auttamaan?
Kerttu: Tietysti, tehdään molemmat puutarhat yhdessä ja laitetaan ne
yht'aikaa valmiiksi.
Liisa: Keskelle puutarhaa teemme kukkapenkin.
Kerttu: Niin, ja vielä yhden penkin joka sivulle.
Liisa: Mitä me niissä kasvatamme?
Kerttu: Niihin istutamme marjapensaita, yhden joka nurkkaan, että tulee
niille oikein hyvä tila.
Liisa: Istutamme kukkia myöskin pensaiden väliin.
Kerttu: Sinä olet kovin ihastunut kukkiin, istutetaan vaan niitä niin
paljon kuin mahtuu.
Liisa: Mistä saamme sekä kukkia että pensaita?
Kerttu: Minä pyydän isältä yhden karviaismarjapensaan meille
kummallekin; meidän puutarhassa on niitä niin paljon.
Liisa: Karviaismarjapensaan panemme yhteen nurkkaan, mutta mitä niihin
muihin?
Kerttu: Kartanossa näin pensaita, joissa oli niin suuria makeita,
mustia marjoja.
Liisa: Kävin kerran kartanon puutarhassa ja siellä vanha neiti sanoi
minulle että ne ovat mustia viinimarjoja ja että niistä tehty mehu on
hyvin hyvää kuumetautisille.
Kerttu: Semmoinen pensas meidän täytyy saada.
Liisa: Jos pyytäisimme kartanon puutarhurilta, ehkä hän antaisi meille
kaksi pientä pensasta.
Kerttu: Hän on hyvä mies, kyliä kai hän antaa, ehkä hän vielä antaisi
meille kummallekin vattupensaankin.
Liisa: Vattuja kasvaa viljelemättäkin. Parempi olisi jos saisimme sen
sijaan punaisen taikka valkoisen viinimarjapensaan.
Kerttu: Olet oikeassa, viinimarjapensaat panemme toiseen ja kolmanteen
nurkkaan, mutta mitä pannaan siihen neljänteen?
Liisa: Niin mitä?
Kerttu: Sinne tahtoisin saada ruusun.
Liisa: Se olisi hauskaa, mutta kuinka voisimme hankkia semmoisen?
Kerttu: Ehkäpä kartanon puutarhuri antaa meille vielä pienen
ruusupensaankin, jos pyydämme kauniisti häneltä, muuten ostamme itse.
Liisa: Ostamme, mutta mistä saamme rahoja?
Kerttu: Olen keksinyt keinon. Me poimimme kukkia ja teemme vihtoja ja
luutia ja myymme kaupungissa.
Liisa: Näin teemmekin, ja sitten saamme rahoja ja sitten ostamme
ruusupensaan. Minä tahdon semmoisen, joka kukkii aivan tummanpunaisia
ruusuja.
Kerttu: Ja minä ostan valkoisen ruusupensaan. Mutta vielä meidän pitää
ostaa vähän kukansiemeniä.
Liisa: Marjapensaiden väliin istutamme pionia, niissä on niin komeita
punaisia kukkia.
Kerttu: Ja sitten istutamme satakaunoja ja hajuherneitä.
Liisa: Ja siihen keskipenkkiin istutamme orvokkia ja resedaa, ne kun
tuoksuvat niin hyvälle.
Kerttu; Voi kuinka tulee hauskaa! Mutta tiedätkös mitä minä tahtoisin
istuttaa keskelle puutarhaamme?
Liisa: Sanoppas?
Kerttu: Omenapuun.
Liisa: Voi kuinka olet kekseliäs, sehän vasta oli hyvä tuuma. Kun vaan
voisimme ansaita niin paljon rahoja, että saisimme ostetuksi omenapuun.
Kerttu: Istutetaan nyt aluksi kukkia omenapuun paikalle. Ollaan sitten
koko kesä hyvin ahkeria.
Liisa: Joka hetken kun äiti ei tarvitse meitä, käytämme puutarhojen
valmistukseen.
Kerttu: Ja joka päivä poimimme kukkia ja laitamme luutia ja sitten kun
tulee marja-aika, niin poimimme marjoja ja myymme ja käymme vuorotellen
kaupungissa.
Liisa: Ehkä saamme omenapuunhinnan ansaituksi jo tänä kesänä.
Lämpöä Lappiin.
Henkilöt: Hanna, Tellervo, Tyyni, Inkerif koulutyttöjä. Laila, Irma,
Aslak, Osma, lappalaislapsia. Opettajatar Inarin kansakoulussa.