Edelliset. Tontut.
Päivänsilmä: Hyvää päivää, pikku tontut! Kertokaa nyt, kuka piti huolta
siitä, ettei lasten tarvinnut nähdä nälkää eikä janoa?
Tontut: Me sen teimme.
Päivänsilmä: Mitä sinä teit, Pikku-vanhus?
Pikku: Minä kaivoin lähteen.
Päivänsilmä: ja sinä, Lippo?
Lippo: Minä laitoin napun.
Päivänsilmä: Entä Teppo?
Teppo: Minä poimin mansikat.
Päivänsilmä: Ja Pukki?
Pukki: Minä poimin mustikat.
Päivänsilmä: Entä te, Tippi ja Hippi?
Tippi ja Hippi: Me emme antaneet mitään.
Päivänsilmä (nuhdellen); Miksi ette mitään antaneet?
Tippi: Tahdoimme antaa lahjamme viimeiseksi.
Hippi: Me tahdoimme antaa metsän kauneimman ja herttaisimman lahjan.
Päivänsilmä (iloisesti): Sen aavistinkin. Antakaa nyt lahjanne lapsille!
(Tippi ja Hippi menevät lasten luo seppeleet käsissä.)
Tippi ja Hippi:
Me metsien helmasta kukkaset haimme,
Ne keijujen karkelokentiltä saimme.
Ne onnen niin kirkkaan ja kaunihin tuottaa.
Voi Lauri ja Liisa ain’ lahjaamme luottaa!
(Asettavat seppeleet lasten päihin.)
Päivänsilmä: Ennenkuin jätätte meidät ja lähdette isän ja äidin luo,
saatte vielä katsella tonttu-ukkojen tanssia, että teille jää hauska
muisto metsäseikkailustanne. Kun kasvatte suuremmiksi ja tulette omin
päin toimeen, saatte niin usein kuin tahdotte käydä meitä tervehtimässä
täällä suuressa ihmeellisessä metsässä. Täällä on iloa, totuutta ja
vapautta! — (Asettuu sammaleiselle kivelle. Lapset seuraavat häntä. Hän
kohottaa taikasauvaansa ja huutaa iloisesti tontuille:)
Nyt, tontut, laulaen tanssitaan Ja saloseudussa riemuitaan!
(Tontut laulavat ja tanssivat. Sävel: "Kukkuu, kukkuu".)
Metsien kätköissä tontut ne hyörii,
Hiljaisna hiipii ja sipsuttaa —
Metsä on suuri ja rauhainen,
Tonttujen toimi on riemuinen.
Täällä me kylvämme, kaivamme aina,
autamme, neuvomme, holhomme vain.
Tuuli kun metsässä meille soi,
Tonttujen parvi se karkeloi.
Metsän me tunnemme ristin ja rastin.
Keijujen kanssa me kisaillaan —
Tonttujen toimi on riemuinen,
Metsä on suuri ja rauhainen!
Kaikki: Metsä on suuri ja rauhainen!
(Kuvaelma: Päivänsilmä, Lauri ja Liisa seisovat taustassa, tontut
kohotetuin käsivarsin seisovat puoliympyrässä oikealla.)
(Esirippu.)
Kirj. E. R.
Uusi vuosi saapuu.
Laululeikki jouluillaksi.
Henkilöt: Lumikuningatar, Joulu-ukko, Joulukuusen henki, Vanha vuosi,
Uusi vuosi, Toivo, Tonttuja.
Näyttelypaikka muodostetaan kuusilla metsäksi.
Lumikuningatar (saapuu valkeassa verhossa, kristallikruunu päässä,
valtikka kädessä, tonttujen seuraamana, ja laulaa sävelellä "Syksy on
tullut" j.n.e.):
Lehtensä riisui jo metsässä puu,
Kolkosti ulvovi myrskyjen suu;
Hyytynyt on puron hilpeä tie,
Lintujen laulua kuule et sie.
Viittaan (viittaa valtikallaan) — se kuolo on kukkasien;
Myrsky ne viskovi maan povellen.
Tontut (käsillään näyttäen ja viimeisen säkeen säveltä kerraten):
Tontutpa peitteheks luo kinoksen.
Lumikuningatar (laulaa):
Oksille puun, lumen notkistaman,
Aurinko luo valon raukeavan,
Hongat niin hiljaisna huokailevat,
Valtani suuruutta muistuttavat.
Hän, jonka kylmälle polvelleni
Painallan, jäiseksi kangistuvi.
Tontut:
Keväällä tontut sen elvyttävi.
Lumikuningatar:
Rantahan hyrskivät lainehetkin
Kytkin ma vankkoihin kahleisihin,
Hyydytän kohmeiseks’ koko maan,
Käärin sen vaippahan valkoisimpaan.
Pohjolan taivas se hulmutkohon!
Täytetty kuoletustyöni jo on.
Tontut:
Vaan elon siemen on kuolematon.
Joulu-ukko (saapuu pitkäpartaisena, turkkiin puettuna, kantaen
leikkikaluja, pienen tytön, pientä sytytettyä joulukuusta kantavan
joulukuusen hengen seuraamana, ja laulaa Lumikuningattarelle sävelellä:
"Sa Pohjolan maa ikitunturines"):
Jos kuinkakin kammottu, peljätty oot,
Sun jälkiäs kuitenkin ma riennän;
Kun luonnon ja mielet sa kahleisin luot,
Niin saavun ma ja kahleen painon liennän.
Kaikki (kerraten):
Niin saavut sa kahleen painon liennät.
Joulu-ukko:
Ja riemu saa vallan ja juhlalaulu soi,
Sen sävelin sydän sulaks taipuu,
Ei kylmyys, ei puuttehet tuntua voi,
Rukoillen kaikki alas maahan vaipuu.
Kaikki:
Rukoillen kaikki alas maahan vaipuu.
Joulu-ukko:
Mua suosivat vanhat; mua muistellessaan
He vuodattaa joskus kyyneleitä;
Mua suosivat lapsoset rakkaimpanaan,
Kuin kevät kaunis ilahutan heitä.
Kaikki:
Kuin kevät kaunis ilahutat meitä.
Joulukuusen henki (sävelellä: "Tääll’ yksinäni laulelen"):
On kotini ihana kuusikko.
Sun hyvääs toivon mä;
Sytytin juhlavalos jo
Ma Herran nimessä.
Me pimeyden varjossa
Tääll’ ennen asuimme,
ja haltioita, peikkoja
Metsistä etsimme.
Vaan Kristus syntyi maailmaan,
Pimeyttä poistamaan,
Ijäisen toivon valkean
Sytytti loistamaan.
Vaan sallitko sä Kristuksen
Valaista elosi,
Pyhittää sielun, sydämen
Ja köyhän kotisi?
_Vanha vuosi_ (valkopartainen, sauvan nojassa kulkeva ukko, saapuu ja
laulaa sävelellä: "Ah mikä taitaa olla muu"):
On raskas vanhan vaeltaa,
Näin hautaan horjun vaan;
Mun päiväni jo laskeaa,
Käteni raihnaan irroittaa
Ma aurasta jo saan.
Ma paljon matkalla näin
Iloa, murhetta;
Kaikk’ ohjaa Herra parhain päin.
Ja eteen lasten eksyväin
Tien näyttää korvessa.
Nyt ikuisuuden merehen
Vuos vanha vajoaa;
Uus aika sijaan siirräiksen —
Ma toivon että Luoja sen
Pyrinnöt siunoaa!
Lumikuningatar (puhuu):
Kevyttä jalan kapsetta ma kuulen
Kulettamana vienon öisen tuulen.
Vaan kuulkaa! (Kuuntelee.) Lähemmä se saapuvi.
Yön polkuja ken yksin astuvi?
Uusi vuosi (pieni tyttö tahi poika keveässä puvussa saapuu):
Kaikki (huutavat):
Uusi vuosi saapuu! Terve! Siunaus!
Vanha vuosi (puhuu):
Ei seisahtaa mun salli juoksu ajan.
Tok’ otsaa koitan nuoren vaeltajan.
(Laskee kätensä Uuden vuoden otsalle.)
Nyt, pieni vieras, valtani saat sa,
Saat yhden vuoden maata hallita.
On sulla neljän vuodenajan taika.
Hyvästi! Muista, kallista on aika!
(Menee.)
Lumikuningatar (Uudelle vuodelle sävelellä: "Laulava leivo, Virka sa
vieno"):
Pelkäätkö tietä
Tuntematonta?
Louhikot jalkasi
Haavoittavat;
Myrskyissä syksyn,
Tuiskuissa talven
Keväiset ruususi
Pois kuihtuvat.
Lapsonen, astelet
Äyräällä kuilun,
Sinne sa helposti
Suistua voit.
Taistelut tuimat
Rauhaasi uhkaa;
Tokko sa varmuutta
Kylliksi toit?
Uusi vuosi (laulaa):
Outoja en minä
Polkuja pelkää,
Luojani käskystä
Kun vaellan.
Myrskyn ja päivän,
Pilven ja liekin
Kaikki ne johtavi
Käs’ Jumalan.
Toivo (sinipukuinen tähtipoika, juoksee sytytetyn tähden kera sisään ja
asettuu Uuden vuoden luo laulaen sävelellä: "Honkain keskellä mökkini
seisoo"):
Toivo on seurassas,
Soihtua kantaa
Valkaisten ties läpi
Synkeän yön,
Intoa lietsovi,
Voimia antaa
Helteessä päivien
Vaivan työn
(Kiepauttaa tähteään.)
Sa toivon tähtönen,
Nyt loista riemuten
Taas halki aikojen vastaisten!
Sa toivon — — —
— — vastaisten!
Joulukuusen henki (puhuu):
Ennenkuin menemme kukin eri teillemme, laulakaamme yhdessä uuden vuoden
virtemme!
Kaikki (laulavat koraalin 21 sävelellä):
Jumala, Isä armoinen,
Suo meille vuosi siunauksen!
Sa voimallasi suojele
Maa isäin, kallis kotimme!
Sun puolees vuotten vaihtuissa
Suo sydämemme kohota;
Suit’ ajan lapset turvan saa
Muut tukeensa kun kadottaa.
Toivossa elon ikuisen
Suo, Herra, kasvaa lapsien
ja saakoon heidän työstänsä
Iloa lasten Ystävä!
Kirj. —talia. Suomeksi sovitteli Alpo Noponen.
Tähtipojat.
Joululeikki.
Tämä joululeikki, joka esitettiin Helsingissä Nya Svenska Läroverket’in
joulujuhlassa v. 1898, on sommiteltu vanhojen kansantarujen mukaan
Loviisan ja Porvoon seuduilta. Suomeksi sovitti Matti Helenius.
Henkilöt: Herodes, kuningas, Kolme tietäjää idästä, Tähden kantaja,
Tähtipoikia, niin monta kuin löytyy, Sotamiehiä.
(Tähtipojat ja sotamiehet astuvat sisään, tähden kantaja etunenässä, ja
asettuvat piiriin. Heidän takanaan Herodes ja Tietäjät Idästä, joista
yksi on musta ja nimeltä Morian maan kuningas.)
Tähtipojat ja sotamiehet (laulavat):
Hyvää iltaa, hyvää iltaa joka
nainen ja mies, Tähtipojat tutut
vanhat tulla tännekin ties. Toivo-
tamme onnellista hyvää joulua siis.
Kirkas tähti taivahallen Idän
loistamahan Nousi saaden Idän
viisaat sitä kummeksimaan. Sitte
johti heidät tähti tänne Betlehemiin.
(Tietäjät ja tähden kantaja astuvat esiin.)
Ensimmäinen: Me ne kolme viisasta olemme, jotka Idästä tulleet ovat.
Toinen: Kuningas on syntynyt Juudassa, hänelle me tahdomme kunnioitusta
osottaa.
Kolmas: Edessämme kulkee kirkas tähti, se tähti loistakoon joka
ainoalle.
Tähden kantaja: Minä olen se tähti, joka edellänne kuljen, seuratkaa
siis minua.
(He kulkevat kerran ympäri a asettuvat sitte paikoilleen.) Tähtipojat
laulavat:
Toi maailmaan lapsen Betlehem, toi
Betlehem. Siks' riemuitsee Jerusalem.
Halle, halleluja! Hän makaa siellä
oljillaan, Tää Herra kaiken taivaan, maan,
Hänestä laulaa enkelit kiittäen Jumalaa.
Hän syntisille lohduksi, niin
lohduksi Maailman synnit sovitti,
Halle, halleluja! Kolm' yhtehinen
jumala, Meit armoitti, oi autuutta! Me
ylistämme armostaan suuresta Jumalaa.
Kuningas Herodeksen puku voidaan muodostaa kahdesta lakanasta tai
saalista.
Sotamiehen panssari tehdään pahvipalasista, jotka peitetään kulta- tai
hopeapaperilla ja ommellaan päälletysten.
(Herodes astuu esiin ja viittaa yhtä sotamiehistä nostamaan tuolia
esiin. Istuutuu.)
Herodes: Sotamies!
Sotamies: Mitä käskette, herrani ja kuninkaani?
Herodes: Voitko sanoa minulle, missä ihmelapsi on syntynyt?
Sotamies: Betlehemissä, Betlehemissä, Juudan maalla.
Herodes: Voitko myöskin sanoa, ketkä ne kolme miestä ovat, jotka ovat
tulleet valtakuntaani?
Sotamies: Ne ovat Tietäjät Itäiseltä maalta, jotka ovat tulleet
palvelemaan äsken syntynyttä Juudan kuningasta.
Herodes: Tässä istun minä herrana ja kuninkaana valtaistuimellani.
Valtani ulottuu kauvas, kauvas. Satuloi kohta rautias orhini, ratsasta
Betlehemiin. Tappamaan käske kaikki, jotka tohtivat vallasta kanssani
taistella.
Sotamies (vetää esim. miekkansa): Minä, kuningas Herodeksen uskollinen
palvelija, kannan miekan oikeassa kädessäni ja tupen vasemmalla
sivullani. Tappaa tahdon kaikki, jotka kuningas Herodeksen kanssa
tohtivat vallasta taistella. (Menee ulos.)
Herodes (Morian maan kuninkaalle): Mistä olet sinä, ja kuinka olet niin
musta?
Morian maan kuningas: Jos musta olenkin, olen kai tuttu.
Tähtipojat: Hän on Morian maan kuningas!
Herodes (vihaisesti): Jos oletkin herra ja kuningas sinäkin, täytyy
sinun kumminkin langeta polvillesi ja palvella minua.
Morian kuningas: Palvelijani lankee minun edestäni.
(Taistelua Herodeksen ja Morian kuninkaan sotamiesten välillä,
edellinen voittaa, jonka jälkeen Morian kuningas polvistuu Herodeksen
eteen, joka ojentaa valtikkansa häntä kohti.)
Herodes: Minä suon sinulle armoni!
Sotamiehet (laulavat):
Keisarin tähden Herramme nähden
Käymme me riemuiten taistelohon.
Vihollista vastahan marssimme siis. Ja
jos tuhat kaatuvi siitä me viis.
Vihollista vastahan marssimme siis.
Hihei huhei, hihei huhei! Ja jos tuhat
kaatuvi siitä me viis.
Sotamies (palaa): Nyt tulen takaisin pyhästä, pyhästä Betlehemistä.
Uskokaa vaan, minun vertaistani ei löydy. Lapsen minä olen löytänyt
ja sen sydämeen miekkani pistänyt, ja todistukseksi siitä on miekkani
terävä kärki veressä.
Herodes: Kiitos, kiitos, palvelijani. Sinulle palkinnon tulen antamaan.
(Herodes Ja palvelija poistuvat.)
Ensimmäinen tähtipoika:
Hän pelastuu, hän pelastuu,
Ei häijyn juonet onnistu!
Mut tuhatvuotten takaakin
Kammolla kertoo joka suu
Viel’ murhaa lasten Raakelin!
Toinen tähtipoika:
Herodes on jo tuomittu,
Siks’ jättäkäämme muistonsa!
ja muistakaamme Jesusta
Vaan joulun lahjaa suurinta!
Kolmas tähtipoika: Nyt me olemme laulaneet teille kauneimmat laulumme.
Ehkä voisimme saada nyt hiukan kestitystä ennen talvipimeään lähtöä.
(Heille annetaan omenia y.m.)
Kaikki laulavat:
Ja nöyrimmästi me kiitämme jälleen,
Nyt lahjoistanne mit’ annoitten.
Taivainen Luoja sen palkitkoon hällen
Ken avun antavi toisellen! Kiitos,
kiitos nyt vaan! Terve taas! Teidän avulla
mielenne tää Ei unheeseen Luojalta jää!
Kiitos, kiitos nyt vaan! Terve taas!
(Lähtevät.)
Joulupukki.
(Joulu-leikki.)
Iloisesti.
Joulupukki joudu jo! Jo on tullut
joulu! Namusia annatko? Nyt jo loppuu
koulu. Lal lal lal lal lal lal lal lal lal lal
lal lal lal lal lal lal lal lal lal
Nyt jo loppuu koulu.
Joulupukki joudu jo! jo on tullut joulu!
Namusia annatko? Nyt jo loppuu koulu —
Lal lal lal lal
(Pukki tulee turkki nurin yllä, pukin naamio päässä, määkäsee. Pojat
kumartavat syvään, tytöt tuijaavat. Kori kainalossa täynnä namusia,
lahjoja — paketissa konvehtia lapsille.)
Ah voi jospa näkisi Rouva Pukkeliinin!
Riemu hauska tulisi, pyörittäis kuin siivin.
(Pukki menee ja tulee oitis rouva mukana puettuna pukin tavoin, jotain
punasta vaan päässä, tytöt niijaavat kolmasti, pojat kumartavat
kolmasti.)
Rouvillensa pukki! Oo terve tullut meille,
Kuusi kukkii valoa kunniaksi Teille — (Pää päää)
Herrasväki istukaa! Tässä istuin Teille —
Matkastanne kertokaa jouluhuviks' meille!
(Istuvat, pukkien tulee määkiä vähän päästä. Pukki pyörittää sitten
joka tyttöä käsikynkästä ja antaa konvehdin pyytäessään:)
Herra pukki arvoisa pyörimähän pyytää
Nytkös olo iloisa, namusta kun syytää —
(Rouva pyörittää samoin poikia ja antaa namusia.)
Pahoillekin pojiilen pukin rouva antaa,
Namusia heillekin jouluherkuks’ kantaa.
(Pojat kumartavat, pyytävät rouvaa ja pyörittävät samoin kuin
piiritanssissa.)
Oi voi kuinka ihana on tuo pukin muori,
Verävä ja vihanta, vielä ihan nuori.
(Ensin kuljettavat tytöt pukkia juhlasaatossa ympäri salin, sitten
pojat rouvaa.)
Pukki viisas (Pukkeliinska) kunniaa suokaa meidän tehdä,
Joukolla nyt kuljettaa Teitä saamme tässä — (Pukit istuvat.)
Kiitoksia teille nyt jalo herrasväki,
Nauru oli syttynyt kun vain teidät näki.
(Pukit kättelevät jokaista, — rouva edellä, pojat kumartaa, tytöt
niijaa.)
Hyvästi, nyt hyvästi! Kyyneleemme vuotaa, (itkevät nyyhkien)
Liikutuksen sydämeen hyvyys teidän tuottaa.
Ystävämme hempeet siis meitä muistakaatte, —
Juhlaltamme lempeet ain' jouluin saapukaatte!
(Pukit menevät määkien kovasti, kumarrellen ja heitellen
lentosuudelmia. — Kolmasti kumartaa pojat ja niijaa tytöt kolmasti.)
Maria Koljonen.