Liisa (istuutuu Laurin viereen): Anna sitten nappu minulle. Äläkä vaan
juo kaikkia, Lauri.
Lauri (juotuaan): Tässä on! (Antaa napun Liisalle, joka juo. Lauri
siirtyy keskelle näyttämöä.) Tiedätkö mitä, Liisa? Nyt tunnen itseni
niin reippaaksi, että voisin kävellä vaikka sata peninkulmaa. Enkä minä
pelkäisi, vaikka kaikki metsän pedot hyökkäisivät kimppuuni!
Liisa (on juonut ja tulee Laurin luo): En minäkään.
Lauri (matalammalla äänellä): Kuule, Liisa, kun tulemme kotiin,
sanomme isälle ja äidille, että eksyimme metsässä.
Liisa: Mutta jos he saisivat tietää asian oikean laidan.
Lauri: Mutta ei kukaan ole nähnyt meitä täällä saloseudussa.
Liisa: Mutta mitä me vastaamme heille jos he kysyvät, missä me olemme
viipyneet näin kauan? Lauri (miettiväisenä): Sanotaan, että me
paimensimme lehmiä haassa.
Liisa: Sen me teemmekin.
Noidat (ensin kauvempana metsässä, sitten lähempänä): Hahah hahahhah
hihhihhih hohhohhohhohhoo.
Liisa (peljästyneenä): Mitä se on? Lauri, mitä se on?
Lauri (myöskin peloissaan): Niin, mitä se on?
Liisa: Kunhan eivät vaan noidat olisi liikkeellä!
(Noidat tulevat hyppien ja käsivarsiaan heiluttaen joka suunnalta.)
Lauri: Tuossa ne tulevat.
(Lapset painautuvat tuskaisina toisiinsa.)