Lauri (näyttäen tuokkosta): Etkö näe? Ja ihan täynnä mustikoita!
Eläköön! Nyt me voimme kuin kuninkaat! Syö sinä omasta tuokkosestasi,
niin minä pidän huolen omastani. (Taittaa pienen oksan ja antaa
siskolleen.) Kas tässä! (He syövät.)
Liisa: Merkillistä kun emme heti huomanneet marjatuokkosia!
Lauri: Niin se oli tosiaankin ihmeellistä! (Keskustellessaan kulkevat
lapset vähän vasempaan.)
Liisa (huomaa lähteen): Ja tuossahan on mitä kirkasvetisin lähde!