Tässä lähettää Koiton täti teille muutamia joululeikkejä ja
vuorokeskusteluja, joiden esittämisestä te niin paljon pidätte. Monet
niistä ovat teille tuttuja; nuoremmille teistä ovat monet uusia,
eräskin niistä kun on painettu jo vuonna 1895, siis ennen kuin moni
teistä on syntynyt. Nyt minä pyydän sanoa muutamia sanoja sekä niille,
jotka ottavat osaa leikin esittämiseen, että niille, jotka ovat
katsojina.
Onhan hauskaa olla esim. joululeikissä mukana? Eikö totta? On, on,
sanot sinä. Minkätähden se on niin hauskaa? oletko ajatellut sitä? En,
vastaat sinä. Siihen voi olla monta syytä. Useimman teidän mielestä
on hauska saada tehdä jotakin, puuhata jotakin; sellainen on mieleen,
kun on teidän ikäisenne. Mutta monet lapset — sen olen itse nähnyt
Toivonliitossani ja koulussani — tahtovat olla mukana näyttääkseen
itseänsä, saadaksensa suosiota ja kiitosta j.n.e. He ajattelevat vain
itseänsä. Ja kaikki itsekkyys, itserakkaus, kaikki oman kiitoksen himo
on rumaa, on syntiä. Sellaisia varten en minä yhtään ole koonnut näitä
leikkejä.
Minkätähden meidän siis pitää leikkiä, sinä kysyt. Sinä saat kyllä
pitää leikkiä ja puuhailemista hauskana; muuten et sinä olisi oikea
poika taikka tyttö, vaan pikkuvanha, hapan äkäpussi, joka voi jäädä
nurkkaan istumaan ja jonka ei tarvitse tulla teidän muiden, iloisten
telmyrien joukkoon. Mutta teillä pitää olla toinenkin syy leikkiä.
Ja se on, että te tahdotte ilahuttaa muita; ja kun te esitätte esim.
raittiusvuorokeskustelun, tulee teidän olla iloisia siitä, että tekin
voitte tehdä jotakin raittiusasian hyväksi.
Korkeinta ja parasta, mitä te voitte tehdä, lähinnä sitä,
että tottelette ja palvelette Jumalaa ja teette jotakin hänen
valtakuntansa hyväksi, on olla muille ihmisille iloksi ja hyödyksi
ja palvella jotakin suurta ja jaloa asiaa. Ajatteles, jos joku
tovereistasi taikka heidän vanhemmistansa, joka on katsomassa leikkiä
"JouluaattokeskUstelu", alkaa, kuullessaan kuinka kauniisti Rosa ja
Emma ja pojat osaavat vastata vanhemmillensa raamatusta, ajatella,
kuinkahan hyvin hän tuntee raamatun; ja niin hän itsekin alkaa lukea
kirjojen kirjaa. Taikka eikö olisi onnellista, jos esim. joku, joka
ei koskaan ole ajatellut ruveta raittiiksi, kuullessaan leikin
"Sininauha", tekisi raittiuslupauksen? Taikka ajattele, että jotkut,
jotka istuvat ja kuuntelevat leikkiä "Lämpöä Lappiin", alkaisivat koota
vaatteita ja rahaa pienille, köyhille lappalaislapsille; taikka jos
muutamat lapset teidän koulussanne, kun kuulevat "Kertun ja Liisan
kesähommat", päättäisivät ensi kevännä laittaa itsellensä pienen
puutarhan j.n.e.
Mutta jotta te voisitte tuottaa todellista iloa ja hyötyä kuulijoille,
täytyy teidän myöskin esittää osanne leikissä ja vuorokeskustelussa
sydämestänne toivoen voivanne ilahuttaa ja hyödyttää muita. Teidän
täytyy rukoilla, että Jumala auttaisi teitä tässä, niinkuin kaikessa
muussakin. Sillä jos te ette voi rukoilla, että Jumala olisi kanssanne
silloin kun te esitätte leikin taikka vuorokeskustelun, niin teidän
ei pidä ottaa siihen yhtään osaa, sillä silloin ei siitä kaikesta ole
siunausta eikä hyötyä. Pitäkää se nyt mielessänne.
Kuunnelkaa sitten tarkkaan, mitä opettaja taikka hän, joka teitä
harjoittaa, teille sanoo. Kaikkeen vaaditaan työtä. Täyttyy oppia hyvin
ulkoa, mitä on sanottava, eikä vain silmäillä osaansa. — Minäpä kerron
teille jotakin. Kerran minä olin eräässä Toivonliiton juhlassa. Siellä
esitettiin leikki, joka on tässäkin kirjassa. Siinä lapset seisoivat
ja änkyttivät ja jankuttivat eivätkä osanneet sanoa sitä, mitä heidän
piti. He puhuivat liian hiljaa, he käänsivät selän meihin päin, jotka
olimme kuulemassa; he latelivat niin hätäisesti, ettei voinut erottaa
sanaakaan. Toiset lapset, jotka olivat katsomassa, telmivät vain
salissa. Se oli niin, niin kiusallista ja ikävää, etten minä koskaan
unohda sitä tuskallista iltaa. Niin, mitäpä hyödyttääkään harjoitella
ja panna toimeen juhlia, jos kenelläkään ei ole niistä iloa eikä hyötyä?
Mutta minä toivon, ettei kukaan teistä tee niinkuin lapset tässä
Toivonliiton juhlassa. Tehkää vakavuudella ja ilolla kaikki,
harjoittakaa niin myös nämä leikit, ja teillä itsellänne on niistä
siiloin suurin ilo.
Minä lopetan tämän kirjeen sydämestäni toivoen, että kirja tuottaisi
teille iloa ja hyötyä ja että te itse valmistaisitte muille samaa.
Teidän uskollinen _Koiton Täti_.