Porvoossa,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1909.
Suomen opettajille, opettajattarille, raittiusyhdistyksille ja
nuorisoseuroille.
Ystävällisiä neuvoja leikkien käyttämisessä.
Tämän mukana lähetetään teille kokoelma jouluieikkejä, raittius- ja muita
vuorokeskusteluja, jotka ovat julaistut Koittoja Joululehti-lehdissä,
Niiden lisänä on muutamia uusia, myöhemmin kirjoitettuja leikkejä.
Joulun lähestyessä on nimittäin niin usein kouluista tullut
kysymyksiä, eikö voitaisi kouluihin saada joululeikkejä, että ehkä
on käytännöllistä saada niitä valmis kokoelma. Monille teistä
täysi-ikäisistä ovat useat niistä tuttuja. Mutta saapuuhan joka vuosi
kouluihimme uusia lapsia, ja heillehän nämä leikit ovat aina uusia.
Toivonliittojen ja nuorisoseurojen kokousten ohjelmiin toivomme näiden
vuorokeskustelujen tuovan hauskaa vaihtelua. Niille, jotka eivät
ole tottuneet harjoittamaan nuoria näiden yksinkertaisten leikkien
esittämiseen, pyydämme antaa muutamia ystävällisiä neuvoja.
Kun allekirjoittanut vuosina 1896—1897 kävi monissa paikoin Suomea
tekemässä lasten- ja nuorison raittiustyötä tutuksi, saimme kokea,
kuinka suuri merkitys on leikkien oikealla harjoittamisella. Se on
kylläkin vaivalloista. Mutta jos ei leikkeihin uhraa työtä, voi yhtä
hyvin jättää niiden esittämisen sikseen. Sillä jos lapset seisovat
ja latelevat ajatuksia ilman äänenpainoa, useimmiten niin matalalla
äänellä, ettei voi erottaa sanoja, ja niin nopeasti, ettei voi
seurata sisällystä, niin herättää se nuoressa kuulijakunnassa vain
levottomuutta. Se ei pysy hiljaa: nauretaan, kuiskaillaan, kujeillaan
esityksen aikana, kun salissa on tavallista pimeämpää, ja ennen
kaikkea: kuulijoilla ei ole yhtään hyötyä niistä totuuksista, joita
leikissä esitetään, Sillä toivommehan me — kuten kunnioitettavat
lukijat näkevät — näiden leikkien avulla, voivamme antaa jonkun
opetuksen nuorille elämää varten.
Katsokaamme sen vuoksi, että harjoitettaessa otetaan huomioon seuraavat
yksinkertaiset seikat:
1:o) Lapset täytyy saada lausumaan sanat _tarpeeksi hitaasti_.
Tämä ei ole heille helppoa; sen tähden täytyy harjoittajan aina ensin
lausua heidän kanssansa ja saada heidät huomaamaan, että jos he
puhuvat tavallisesti, niinkuin koulussa taikka kotona, eivät kuulijat
etäisyyden tähden voi erottaa sanoja. Leikissä tulee lausua sanat noin
kaksi kertaa niin hitaasti kuin tavallisessa puheessa.
2:o) Täytyy leikkijöitä kehoittaa _puhumaan tarpeeksi kovaa_.
Tässä tarkoituksessa on meillä tapana asettaa pari lasta koulu- tai
kokoussalin viimeiseen sopukkaan. He saavat siinä istua ja koettaa,
voivatko he hyvin kuulla, mitä puhutaan. Luonnollisesti eivät leikkijät
saa huutaa. Jos tiedetään, että jollakin lapsella on heikko ääni ja
epäselvä lausumistapa, ei häntä pidä ottaa leikkiin.
3:o) Täytyy saada lasten huomio alituisesti kiinnitetyksi siihen,
etteivät koskaan puhu selkä käännettynä katsojiin päin
tai kasvot käännettyinä kuulijoista poispäin.
On vaikeampaa kuin luullaankaan totuttaa heitä siihen. Jos heidän esim.
tulee poistua näyttämöltä, kävelevät he ovelle ja mennessään puhuvat
sanottavansa kääntyneinä kuulijoista poispäin. Jos heidän esim. tulee
istua jonkun sivupöydän ääressä, täytyy heidän aina kumminkin kääntää
kasvonsa kuulijoita kohden.
4:o) Täytyy ottaa huomioon _sanain oikea korostaminen_.
Kun lapsi ensi kerran lukee osansa leikissä, latelee hän sen niinkuin
ulkoläksyn. Silloin täytyy ottaa joku ihan tavallinen lause ja
"ladella" se samalla tavalla, jotta lapsi huomaa eron tavallisen puheen
ja sen tavan välillä, jolla se esittää leikkiosansa. Johtaja sanoo: no,
Jussi, sanotko sinä, kun tulet kotiin, näin: (luetaan ulkoläksyäänellä)
"Äiti, minun on niin kauhea nälkä; eikö puuro ole vielä valmista,
taikka saanko minä palasen leipää, kunnes puuro kypsyy", tai jotakin
samantapaista. Tämä auttaa aina. Sitä paitsi voi, ensi kerran
luettaessa leikkiä taikka runoa, joka on esitettävä, antaa lasten
lyijykynällä vetää viiva niiden sanain alle, jotka ovat korostettavat,
esim. näin: "Tässä istuu Ilmari. Hän on muuten kiltti poika, mutta
hänellä on paha tapa hangata kyynärpäitään pöytää vastaan j.n.e."
Luonnollisesti eivät korostettavat sanat saa tulla ikäänkuin
työntämällä esiin. Tämä kyllä tasaantuu, kun lapsi vain on oppinut
ymmärtämään, että korostus on otettava huomioon. Kouluissahan jo
opetetaan nuoria oikein korostamaan sanottavaa, joten tämä koskee
vain niitä, jotka harjoituttavat raittiusiltamia ja nuorisoseurojen
kokouksia varten.
Niille, jotka ovat niin ystävällisiä, että ottavat vaivakseen auttaa
tällaisissa tapauksissa, pyydän kehoitukseksi mainita, että kun ensi
kerran on saatu joukko kokoon harjoittamaan vuorokeskustelua voi se
näyttää ihan toivottomalta. Osanottajat ovat ihan "mahdottomia".
Luulee, etteivät he koskaan opi lausumaan osiansa. Mutta jos vain on
kärsivällisyyttä ja kestävyyttä, niin kyllä lopulta onnistutaan. Täytyy
itse näyttää heille, ja jos on kysymyksessä itku tai nauru, niin täytyy
ensin itse suorittaa tehtävä.
Mitä ulkonaiseen järjestelyyn tulee, niin täytyy ottaa huomioon
seuraavat seikat:
Kaikkien katsojain täytyy välttämättömästi voida nähdä leikkijät.
Jos leikki esitetään vain lattialla, niin täytyy katsojain seisoa
kehässä leikkijäin ympärillä, niin että kaikki voivat nähdä. Jos
katsojat istuvat toistensa takana, niin että etumaiset estävät
taempana istuvia näkemästä, syntyy tyrkkimistä, noustaan penkeille,
kuiskataan: "anna minunkin nähdä" y.m. pahaa verta synnyttäviä
sanoja, jollaista usein sattuu aikuistenkin kokouksissa. Maalla,
missä on helppo saada lautoja, voidaan hyvin helposti valmistaa
yksinkertainen lava siten, että asetetaan parille penkille tai kolmelle
tuolille lavan kumpaankin päähän vankka lauta, joka täytyy lujasti
sitoa, tuoleihin, ellei voida nauloilla lyödä sitä kiinni. Näitten
tukilautojen päälle asetetaan poikittain toisia lautoja, jotka täytyy
vahvasti naulita joko tukilautoihin taikka tuoleihin. Lavan täytyy
olla niin korkea, että karumpana takana olevat voivat hyvästi nähdä
leikkijät. Lavan edessä oleva tyhjä paikka peitetään konepaperilla,
— rulla sisältää 50 neliömetriä ja maksaa 3 mk. 75 p. — jota voidaan
käyttää myöskin lavan takaseinäksi. Sivuille asetetaan rivi kuusia,
jotka eivät myöskään paljoa maksa maalla. Kaupungeissa on jo parempia
keinoja käytettävissä. Esiripuksi otetaan muutamia lakanoita, jotka
kiinnitetään pienillä messinkirenkailla vahvaan teräslankaan, niin että
esirippu helposti kulkee. Messinkirenkaita saa jokaisesta rautakaupasta
10:llä pennillä tusinan. Puvut valmistetaan yhtä yksinkertaisesti.
Kuningas esim. ripustaa ihan punasen saalin hartioilleen ja kiinnittää
vaikean paidan, joka ylettyy polviin asti, punaisella vyöllä; kruunu
leikataan kultapaperista, joka liimataan pahville, jotta se kestää.
Tontuille ommellaan punaset hiipat ja valmistetaan pitkät parrat
teräslankaan kiinnitetyistä pellavista, Kuningattaret ja prinsessat
lainaavat itsellensä pitkät Valkoset alushameet, joihin ommellaan pari
pyyheliinaa laahustimeksi j.n.e.
Monet tottuneet leikkien johtajat pitävät luonnollisesti näitä ohjeita
äärettömän yksinkertaisina ja tarpeettomina. Mutta allekirjoittanut
onkin antanut ne vain niille, jotka niitä tarvitsevat.
Lopuksi pyytäisin, että jokainen johtaja olisi ystävällinen ja ennen
jonkun leikin harjoittamista tai milloin muuten näkee hyväksi, lukisi
lapsille tervehdyksen, jonka minä lähetän heille ja joka on otettu
seuraaville sivuille.
Lausuen sydämellisen toivomuksen, että kirjaan otetut leikit eivät
olisi vain iloksi, vaan että ne herättäisivät nuorissa vakavia ja
hyviä ajatuksia ja tunteita, jotka kerran, Jumalan avulla, toteutuvat
toimintana, piirrän kunnioittaen teidän uskollista ja uutteraa työtänne
nuorison hyväksi.
Aatetoverinne _Alli Trygg-Helenius_.