Taatumman
Täält' turvan saat kuin Rooman leiristä.
Jää tänne —
SOPHONISBE:
Olkoon niin, en mieti nyt,
En päättele. Mun täytyy täältä pois!
Kidutus julmin epätietoisuus.
Sumuun sen synkkään ethän heitä mua!
Tääll' autius syö sielun syytöksin.
Sun ruoskas viuhuvainen niin ei vihlo
Kuin niiden sähinä. Oi, mukaan ota!
MASINISSA (yhä lempeämmin):
Jo nouse, Sophonisbe, matkas suuntaan
Alittan linnaan. Siellä tyyni onni,
Koeteltu onni asuu. Sisareni
Sua lohduttaa ja neuvoo. Lohdutusta
Myös kaipaa hän: Massiva sotaan seuraa.
SOPHONISBE:
Siell' onni toinen on kuin mun, on toinen
Myös murhe siellä. Sinun kanssas lähden!
MASINISSA (äkkiä):
Ristillä pappis näät ens' taipaleella!
Se näky matkainnon veis!
SOPHONISBE (voitonriemuisena):
Oi lupaat!
Kaikk' kuolkoon ristillä, mik' estää vois
Sun tahtoas. Sen näyn, sa nähdä saat,
Ma tyynin mielin kestän. Nyt, oi, lupaa!
MASINISSA:
Enää en estä. Viime sanas riemun
Toi mulle, sulle voiton. Pedon tään
Sa jälleen kesytit.
SOPHONISBE (syliin kiirehtien):
En petoa
Ma voittanut, vaan miehen miehekkään
Sain armon, armon seuralaiseks onnen!
Esirippu.
VIIDES NÄYTÖS.
Tapahtuu Zaman luona kesällä v. 202 e.Kr.
Näyttämö:
Masinissan teltta, oikealla muita suojia. Oikealla taka-alalla pieni
pöytä. Vasemmalla leposohva. Jos taustan laaja verho vedetään syrjään,
näkyy sieltä roomalaisen leirin keskusta, pienen torin tapainen,
jolla kohoavat ilmoille sotajoukon merkit. Keskipäivän valaistus.
Oikealla pöydän luona seisoo Sophonisbe katsoen taka-alalle, jossa
Helike pitäen osaksi avattuna taustan verhoa katsoo jännittyneenä
taustalle, viistoon oikealle. Hetken hiljaisuus.
SOPHONISBE (kärsimättömästi Helikelle):
Tähystäjistä toinen kutsu!
(Marsyaalle, joka syöksähtää sisään Heliken viittoiltua katsomaansa
suuntaan.)
Kerro!
Pian kerro! Hannibalin armeijan
Kuin laita.
MARSYAS:
— — Tuhon partaalla jo hoippui,
Kun palkkasoturinsa kapinallaan
Sai sekasorron aikaan. Libyalaisten
He rintamata vastaan syöksyivät —
Mutt' Rooman jalkamiehet taakseen näin
Taas saivat. Puolet kaatui! — —
SOPHONISBE (keskeyttäen kiihkeästi):
Nyt ken voittaa?
MARSYAS:
Ääreltä äärelle tuo raivoryske
Kuin jättipyörre vyöryy. Ees — taas! Turhaan!
Kuin kummallekin turmioksi.
SOPHONISBE:
Eikö
Näy valtiasta vielä nytkään?
MARSYAS:
Haipui
Tychaios rantaan aavikon, ja takaa
Otusta ajaa yhä valtiaamme.
Aut' armias kun palaa sieltä!
SOTILAS (syöksyy sisään):
Nyt
Jo saapui valtias! Hän syöksyi suoraan
Karthagolaisten selkään. — Pyhän joukon
Jo murtui valkokilvet —
SOPHONISBE (huudahtaa väliin):
Pyhä joukko! —
SOTILAS;
Pakoon jo kääntyi miehet Libyan!
MARSYAS:
Niin taittuu meille voiton palmu! Joudu
Mies nopsaan kummulle.
SOPHONISBE:
Te menkää!
(Miehet poistuvat, Sophonisbe lysähtää istumaan
sohvalle, puoliksi itsekseen, puoliksi Helikelle).
Nike,
Kuin jakeletkin seppeleitäs, mulle
Tuot tappiota puolet. — Pyhä joukko!
Unelma kaunis sortui niin —
(Hetken vaitiolo)
Olenko
Epatto veretön! Pitääkö mun
Jumala Hannibal kuin rääsy heittää,
Ilveillen pistää hänen haavojaan. —
Pukea hänet narriks täytyy kai,
Nulikkain eteen viedä tanssimaan. —
— Saa rabit arvokkaat, joit' lasna kaukaa
Vapisten katsoin, köyryyn painaa selät,
Ett' maata viistää harmaa, puhdas parta.
— Ees tekohartaan Scipion he haastaa
Saa mielin kielin. — Älkää luulkokaan,
Te pöyhkät, että minä imartaisin!
HELIKE:
Voi, hetki, hetki vain sa vihas peitä!
— Sa näit kuin Scipio sua tarkkas, silmän
Kuin kylmän teräksen sun silmääs iski.
Sen nuolet väistä näyttelyllä. Vähään
Sa tyytyväisen vaimon osaa näytä.
(Iloisesti)
Sa tenhokeinoin laskelmiin tuon miehen
Tee pieni laskuvirhe. Roomaan hän
Taas palaa. Sinä onneen jäät. — Näin tahtoo
Myös Prokles. — Armas Sophonisbe.
SOPHONISBE:
Mun kai
Remuta pitäis Scipiolle mieliks.
MASSIVA (syöksähtää sisään):
Ma viestin valtiaalta tuon: Hän saapuu
Nyt tänne voittajana. Paennut
On Hannibal! Hajalla vihollinen — —
(Kuuluu palaavien voittajien raikuvia torventoitotuksia,
poikamaisesti).
Nyt saapuvat! Oi, vastaan riennetään!
(Kiiruhtaa pois).
SOPHONISBE:
Paennut Hannibal — En jaksa nyt
Iloista mieltä näyttää. Surun hetkeks
Vien piiloon, sieluun hautaan. — Ehkä sitten
Voin muitten mukaan nauraa.
(Poistuu vasemmalle, Heliken aikoessa seurata)
Yksin jätä.
PROKLES (rientäen taustalta Heliken vielä katsoessa Sophonisben
jälkeen, huolettomasti):
Kas tässä miehes taas!
HELIKE (kääntyessään, rientäessään Proklesta vastaan):
Oi, kuulla saanko
Taas elonäänen tänne onkaloon.
PROKLES:
Ja voiton äänet, ilmaan väräjävät!
HELIKE:
Eläthän vielä. Siinä mulle voitto.
PROKLES (leikillisesti):
Elon tään näytelmän oon katsoja —
Kas, siinä kumma virka, joss' ei koskaan
Lie hengenvaaraa — Mutta asiaan:
Palaavat Scipio ja Masinissa
Nyt leiriin. Valtiatarta valmista,
Ett' arvokkaan suo heille vastaanoton.
Syphaxin valitukset kiihtäneet
On julmaks Scipion.
(Kuuluu ääni taustalta. Äkkiä vedetään syrjään teltan verho
Saattueineen saapuu Scipio, jonka seurassa myös Masinissa).
SCIPIO (saattajilleen):
Päämiehet! Meidät
Te jättäkää ja legionat tuokaa
Nyt oiti forumille. Palkkionsa
Nyt saakoon ansio.
(Saattajat poistuvat. Scipio ja Masinissa astuvat telttaan,
Prokleelle):
Numidian
Myös sankarjoukot tulkoot forumille.
(Prokles kumartaa ja poistuu. Masinissa johdattaa Scipion istumaan
vasemmalle katosistuimelle).
MASINISSA (Helikelle, hilliten ärtymystään):
Lähetti eikö voitonsanaa tuonut
Vai mikä syy, ett' valtiattares
Näin viipymällä voitonilon peittää?
HELIKE (hätääntyneenä):
Hän — hän niin väsyneeks ja sairaaks kääntyi
Ett' tarvis levon hetki — —
SCIPIO:
Rooman naiset
Ylistyslaulut, maljat, seppeleet
Suo hymyin voittajalle. — Valitan
Ett' estyi tästä valtiattares —
(Kohteliaisuuteen verhotulla uhkalla)
Nyt käyös, vaali emäntääs, hän että
Vois aikomaani juhlaan valmistauta.
(Helike oikealle. Masinissalle, istuimeltaan nousten)
Niin — puolet maailmaa on voitettu —
Tie puoless' on —. Ja hän ken sodan alun
Ja päätöksen myös tietää, hän on Rooman
Maan valtiaaksi säännyt. — Syntymästä
Mun määräs kohtalo tien näyttämään
Yl' aavain merten. Työ tää tehty on. —
— Mutt' toistaiseksi Karthago jää eloon,
Ja loppuelämäkseen tarvitsee
Se vartijaa. Tää toimi Afrikan
On valtiaan, kuningas Masinissan,
— jos takeet antaa liiton lujuudesta.
MASINISSA:
Sun käsiis repalaisen kohtaloni
Ja maahan masennetut toiveet jätin —
Nyt valtakunta mulla, sotajoukko.
Sukuni vihamies on maahan syösty. —
Täst' enkö kansain voimaa Roomalle
Ma soisi. Liitto luja on! — Jos katsot
Mun taisteluissa kalpaa käyttäneen
Kuin mies, suot Karthagon mun vartiooni.
SCIPIO:
Paljosta kiitän sua ja palkitsen.
Mutt' ehto on, ett' Rooman valtaan jätät
Syphaxin puolison.
(Hetken hiljaisuus).
MASINISSA (epätoivoisena):
Muu kaikki vaadi,
Mutt' tässä säästä!
SCIPIO:
Tämän Rooma vain
Sinulta vaatii. Määrää liitto niin
Ja Rooman tapa. — Vaikk'ei nainen tuo
Karthagolainen ois, vaikk'ei hän tehnyt
Ois Syphaxista, Rooman ystävästä,
Sen vihamiestä, vaikk'ei Karthagoa
Isänsä Hasdrubal nyt johtais, niin
Sen vaatis Rooma, kosk' on puoliso
Hän lyödyn ruhtinaan. — Näin konsulina
Mun tulee haastaa.
MASINISSA:
Nuoruus, maine, valta.
Kaikk' yhtä seppelettä toivoi. Häntä,
Ylvästä valtiatarta. — Mun hän petti —
Mutt' ilman häntä uskalla en jäädä!
Kadotus parempaa kuin tyhjyys. Orja,
Mun jota alinomaa täytyy lyödä,
Verinen pyöveli, mi joka päivä
Suo raippoja, on kestää helpompi
Kuin pyhimyksen kalvaat kasvot, joiden
En sädekehää yllä konsanaan. — — —
(Repliikin aikana tuo vahti Syphaxin kahleettomana sisään).
SCIPIO (Masinissalle):
Tuo kuuma veri vert' on heikkoa. —
Minussa voimaa jos liet löytänyt,
Sen syyn sa oivallat, jos virkan: maltti,
Hallinta himojen ja selvä pää
Mun valtaan nosti, vihamiehet löi.
(Molemmille)
Silmästä silmähän nyt katsokaa
Te veriviholliset.
(Syphaxille)
Sinut tuotin
Eteeni, Syphax, koska todistaa
Voit voittajalles
(viittaa Masinissaan)
Rooman oikeutta.
Todista vielä kerran, mikä syy
Sun hylkimään sai Rooman liittoa.
SYPHAX:
Punnuksen väärän vaakakuppiinsa
Lisäsi Hasdrubal — soi tyttärensä.
Ett' tartuin miekkaan sua vastaan, päämies,
Ei matkan alku taikka erheen syy,
Se päätös summattoman harharetken,
Min alku liittolaises puoliso,
Tuo papitar ja papin käskyläinen,
Tuo verta juova hurma hekkuman.
SCIPIO:
Ajoissa miks et rauhaa tehnyt? Näithän
Mun rauhanmietteitäsi suosivan.
SYPHAX:
Näin sodan vievän turmioon. Mutt' turhaan
Ma rauhaan pyrin. Himoviettelyin
Ja juonin tuhansin hän kiehtoi mua
Ja kiihti Roomaa, Masinissaa vastaan.
Sen vuoks nyt jäljellä on armos vain
(Masinissaa ivaten)
Ja kostonilo ilkeä: ma näinhän
Kuin voihki voittajani naisen vuoks!
MASINISSA:
Tään häväisijän vaadin kuolemaa!
SCIPIO (ankarasti):
Naissankarit, jo talttukaa! En enää
Sanoja tuhlaa. Mutta sulle virkan:
(Kääntyy Masinissan puoleen)
Nyt varo ansioitas kaikkia
Sa saattamasta turmioon vuoks naisen.
SANANTUOJA (tulee):
Prefekti ilmoittaa, ett' forumille
Päämiestään vartoo sotajoukko.
SCIPIO
Hyvä.
(Viittaa sotilasta viemään pois Syphaxin).
MASINISSA (kuin viime keinoon tarttuen):
Hänelle sanan annoin vannomalla,
Ett' ennen myrkyn tarjoan kuin jätän
Sun valtaas, herra!
SCIPIO (poistuessaan kääntyy Masinissan puoleen):
Sen voin armon suoda
Saat myrkkyrisi tänne — Pelastaa
Hän valtakunnan sulle.
(Poistuu).
MASINISSA (yksin):
Harha, valhe
Näin onko sekavaa, vai julma totuus
Näin säkenöikö katseen sokeaksi,
Niin ettei aatos tuumaa astu. Kuinka!
— Sit' aatellako tulis, surmanko
Saa hän ja minä valtakunnan. — Vaiko
Myyn nuivaan sääliin valtakuntani,
Hänet ja itseni.
(Hetken vaitiolo, itseään kauhistuen)
Oh julmaa, Näinkö
Teen kauppaa sielulla ja tavaralla!
— Iloitsee varmaan nyt hän voitosta
Ja juhlaan itseänsä koristaa —
Mutt' miksi viipyy hän?
(Myrkkyri tulee)
Käy, orja, pyydä,
Ett' tulee luoksein valtiatar. Itse
Saat poistua.
MYRKKYRI:
Niin sanovat he aina,
Kun tunto kieltää, minkä järki käskee,
(kumartaen)
Sun käskys järjen mukaan tulkitsen.
(Poistuu oikealle).
MASINISSA:
Hän tulee, tulee! — Viel' ei keinoa,
Jok' auttais mua. Pako? — Taistelu? —
Voi turhaa. — Surma Scipion? — Kai ennen
Molempain meidän surma. — Sophonisbe!
(Kääntyen oikealle, ojentaen käsivarsiaan)
Hymyillen tule, armas! Lempeänä. —
Hymyllä surmaat mun!
(Jää odottavaan asentoonsa. Sophonisbe astuu sisään välinpitämättömän
synkkänä. Masinissa kääntyy pois kuin iskun saaneena. Kääntyen
jälleen Sophonisbeen päin, murheella):
Ei riemua
Näy sulle voitto tuoneen —
SOPHONISBE (väsyneesti):
Iloitsen
Sun voitostas.
MASINISSA (suuttuneena):
Sun äänes paljastaa,
Suo sanat valheeks näyttää. — Murhemielen
Toi sulle voiton sana!
SOPHONISBE (yhä väsyneesti):
Enemmän
Sun tappiotas surisin kuin nyt
Voitostas iloitsen.
MASINISSA:
Miks luihua
Noin kieltä käytät!
SOPHONISBE (vihaa säihkyen):
Suoraa kieltä! Silloin
Iloon ma oisin hukkunut, jos lyönyt
Ois Hannibal ja Masinissa Rooman!
Nyt Rooman voittoa ma suren, suren
Ett' tallaa näitä maita Scipio. —
Maan mahtavat, te älkää luulkokaan
Ett' teitä mielin kielin kumartaisin!
MASINISSA:
Syphaxin orja, papin orja haastaa!
SOPHONISBE (ylpeästi):
He kaatuivat vuoks Karthagon!
MASINISSA (raivostuu äärimmilleen. Tempaa oikealta vierestään
ratsupiiskan):
Oh naaras!
(sivaltaa kerran Sophonisbeä, karjuen)
Vai myrkkyä sa valat! Myrkkyä
Saat tällä kertaa itse!
(Myrkkyri tulee nopeasti oikealta, asettaa kumartaen täytetyn
myrkkymaljan pöydälle Sophonisben viereen ja siirtyy taitse
vasemmalle).
Kerallas
Ma, houkka, kuolla aioin. Scipio
Nyt saakoon sinut yksin uhrikseen!
SOPHONISBE (toinnuttuaan iskusta on noussut kuin kärsimyksen rajalle
päässyt, kaikesta maallisesta vapautuneena, ylevänä, niin että
Masinissa jää sanattomana häntä katsomaan):
Nyt oikein puhuit. Aika kuolla mun. —
Rajalla elämän ja kärsimyksen
Nyt vihdoin seison. Alku-unelmaan
Saan palata. — Ma paljon rikoin, rikoin
Yhä uudestaan — Mutt' paljon rakastin. —
Sua, kaunotukka-prinssi, rakastin.
— Sun, armas, uhrasin. En tietänyt,
Ett' yllä kansojen on ihmiset. —
Siks kuolen nyt. — Oi, armas, ilomiellä!
— Vain yhtä salaa toivonut ma olen:
Sun kyynelin mua kuoloon saattavan. —
Niit' en ma ansainnut. Mua muista joskus.
(Tarttuu pikariin aikoen juoda).
MASINISSA (kuin heräten todellisuuteen):
Älä juo!
SOPHONISBE:
Miks estät välttämättömyyttä.
Syyn raskaan sovitusta. — —
MASINISSA:
Syy on mun!
SOPHONISBE (lempeästi):
Et jaksanut sa anteeks antaa. — Siinä
Ei sinun syytäs. Rikokseni raskas
Ol' liian. Nöyrtyminen, sovitus
Ol' liian heikko.
MASINISSA (tolkuttomana tuskasta):
Pakoon! Paetkaamme!
SOPHONISBE:
Sa muista sanonees: Petosta ei voi
Paolla voittaa, taistelulla vain
Tai kuolemalla. Taisto loppuun käyty: —
— Me tappiolle jäimme, armas.
(Juo nopeasti maljan)
Juomas
Hyvältä maistui, kiitos myrkkyri.
(Laskee maljan pöydälle).
MASINISSA (heittäytyen polvilleen Sophonisben eteen):
Ma mitä tein!
SOPHONISBE:
Oi, nouse, nouse, armas.
On kaikki hyvin. — Näin kun suret mua,
Suot lemmen hohdon elonillalleni.
(Katkonaisesti)
Ah — uupumus — saa vallan — lepäämään —
(Masinissaan nojaten kulkee leposohvan luo, seisahtaa hetkeksi sen
viereen. Helike tulee oikealta jääden seisomaan).
Viel' kerran sankariin ma nojaten
Sain käydä. Voi — kuin raskasta — on sentään
tää elo jättää.
(Painuu sohvalle)
Helike
Ja — Prokles.
(Helike syöksähtää Sophonisben luo. Masinissa
viittaa myrkkyrin hakemaan Proklesta).
HELIKE:
Sophonisbe!' —
SOPHONISBE:
Onnen lapsi. —
Sa sitä olet — mit' en minä voinut —
Puutarhaa muistatko sa — isän luona.
HELIKE:
Oi, Sophonisbe.
(Prokles astuu kiireesti sisään taustalta. Vaihtaa muutaman sanan
Masinissan kanssa. Astuu Sophonisben luo).
SOPHONISBE (viroten, nousten kätensä nojaan):
Prokles. — Oppilaas
Nyt huonoin kuoloon käy —
PROKLES:
Näin ankarasti
Ken itseänsä rankaisee, on parhain.
SOPHONISBE:
Näin myöhään oppis varteen otin. —
(kääntyen Masinissan puoleen)
Voimaa
Nyt tunnen, jota jäätäväinen kuolo
Viel' hetken pakenee. Oi armas! Nosta!
(Masinissa nostaa hänet syliinsä)
Mua rakastithan — sano — pian, pian.
MASINISSA:
Sua rakastan, oi rakastan. — En muuten
niin julmaks tullut — — —
SOPHONISBE:
Hyvä — Nyt niin hyvä —
(Horjahtaa, kuolee. Hetken hiljaisuus.)
PROKLES:
Niin sammui tähti, joka loistanut
Ois valoin kirkkahin, jos suistaneet
Ei ahnaat vallat sitä radaltaan —
(Hiljaisemmin)
Jos Afrikan ja Hellaan ristituulet
Sit' ei ois peittäneet niin mustiin pilviin.
(Koskettaen Masinissan olkapäähän)
Suo kuollut viedä suojaan: huuto, remu
Koht' alkaa leirissä.
(Masinissa nyökkää myöntävästi. Prokles, Helike ja myrkkyri kantavat
kuolleen oikealle. Masinissa jää seisomaan vasemmalle ilmeettömin
kasvoin).
MYRKKYRI (palaa, ottaa tullessaan pöydältä pikarin. Pysähtyy
keskinäyttämölle. Infernaalisella voimalla):
Te nauravat
Nyt itkekää. Te, jotka itkette,
Nyt malja täyttäkää ja myrkky juokaa —
Te näittehän jo kuolon suuremmaks
Kuin itkeväisen elon.
(Masinissalle)
No, mies. Kohta
Liet kuningas ja herra Afrikan.
— Mutt' näytät huonon kaupan sittenkin
Sa tehneen — Sinä, houkko, käskyläiseks
Mua mainit — narrin naamaa näytellä
Mun täytyi. Mutta nyt jos käskisin
Sa joisit maljan tarjotun.
(Vetää viitastaan pallon, josta kaataa maljaan. Masinissa kääntyy,
näyttää odottavan sen tarjoamista).
Äl' luule. —
Sit' et sa ansaitse. Mun ylevä
Tää kuolo yksin opetti, kuin luonnon
Voi pelonheikot äänet vaimentaa.
— Kun teit' en ruhtinaita kaikkia
Voi myrkyttää, ma itse kuoloon käyn —
Käyn kaikkein suurimpaan, kun yksin, vailla
Yht' ainoata ystävätä kuolen. —
Tuoll' kaadun herrain telttain väliköissä,
Ja raadon heitätte te elukoille. —
— Mutt' sinä murrut pala palalta.
(Aikoo nopeasti ulos. Vastaan tulee Gaius Lelius, jolle myrkkyri
vetää verhon syrjään. Tällöin näkyy forumilla korokkeella seisova
Scipio puhumassa sotajoukolle, josta osa rintamaa näkyy vasemmalle.)
GAIUS LELIUS (laskien kätensä Masinissan olalle):
On päämies saanut tiedon kaikesta. —
Hän levoton on puolestas ja pyytää
Sua forumille. — Sua varrotaan.
(Välinpitämättömänä kulkee Masinissa Gaius Leliuksen johtamana ulos).
SCIPIO:
Massylein kuninkaalle terve!
SOTAJOUKKO (toistaa):
Terve!
Massylein kuninkaalle terve! Terve!
(Masinissa kääntää kerran katseensa näyttämölle päin. Prokles
siirtyy näyttämön yli myös taustalle).
SCIPIO:
Numidialaiset! Näätte sankarinne!
Tuhannet taistelut ja vaivat nähneen,
Nyt valtiaanne, kuningas, min suo
Hänelle arvon ansioistaan Rooma.
NUMIDIALAISET:
Kuningas Masinissa eläköön!
— Kuningas eläköön! — —
SCIPIO:
Viel' loistavista
Asemittelyistään painan päähänsä
Ma kultaseppeleen.
(Masinissa astuu Scipion eteen, joka painaa seppeleen hänen päähänsä).
Lisäksi suon
Ma valtikan ja norsunluisen sauvan —
(Masinissa ottaa nämä vastaan)
Kultaisen uhrimaljan saa hän merkiks
Numidian ja Rooman liitosta.
(Scipio antaa tämän Masinissalle)
Hänelle eläköön!
SOTAJOUKKO:
Eläköön kauvan
Kuningas Masinissa! Eläköön — —
(Masinissa kääntyy hitaasti näyttämölle. Prokles astuu myös sisään
hetken perästä ja vetää kiinni taustan verhon. — Masinissa astuu
etualalle kaikkine koruineen. Katselee niitä kutakin erikseen
murheellisesti hymyillen. Ottaa seppeleen päästänsä. Pudottaa sen
ajatuksissaan maahan. Pudottaa muitakin koruja ja lysähtää maahan
korujen keskelle, itkee).
MASINISSA:
Repale-sieluin, korumerkein — tässä
Kuningas nyyhkii — vailla onnea —
(Prokles lähestyy häntä, laskee kätensä hänen olalleen.
Masinissa nousee).
Esirippu.