Lopetettuaan tämän kyhäyksen, Pitou muisti, ettei hän ollut puhunut
maanviljelijälle mitään hänen talostaan ja perheestään.
Hän kohteli Billotia liian Brutusmaisesti, ja jos hän antoi
Billotille tietoja Catherinesta, täytyi hänen joko valehdella tai
musertaa isän sydän, ja samalla hän avaisi vertavuotavat haavat
omassa sydämessäänkin.
Pitou tukahdutti huokauksen ja kirjoitti jälkikirjoituksen:
'J.K. Rouva Billot ja neiti Billot voivat hyvin ja lähettävät
herra Billotille terveisiä.'
Tällä tavalla Pitou ei pannut itseään eikä toisia vaaraan.
Näyteltyään uskotuilleen valkoisen kuoren, jonka sisällä kirjeen piti
mennä Pariisiin, ei Haramontin joukkojen päällikkö sanonut heille
muuta kuin:
"Kas tässä!"
Ja hän meni panemaan kirjeen postiin.
Vastaus saapui pian. Kaksi päivää myöhemmin saapui ratsastava
lähetti Haramontiin ja kysyi herra Ange Pitouta. Se herätti
tavatonta huomiota. Miliisi oli jännityksessä ja odotti peloissaan.
Lähetti ratsasti vaahdonvalkoisella hevosella. Hänellä oli Pariisin
kansalliskaartin komennuskunnan univormu. Helppo on arvata, minkä
vaikutuksen hän sai aikaan ja kuinka Pitoun sydän jyskytti.
Hän lähestyi kalpeana ja vapisten ja otti vastaan käärön, jonka
upseeri ojensi hänelle hiukan hymyillen. Se oli Gilbertin toimittama
Billotin vastaus. Billot kehoitti häntä olemaan isänmaallisessa
innossaan kohtuullinen ja lähetti kirjeen mukana Lafayetten
määräyksen, jonka oli allekirjoittanut myös sotaministeri, aseiden
hankkimiseksi Haramontin kansalliskaartille. Lähettinä käytettiin
erästä upseeria, joka oli saanut toimekseen aseistaa Soissonsin ja
Laonin kansalliskaartit. Määräys oli seuraava:
'Täten määrätään kaikki ne, joilla on enemmän kuin yksi kivääri
ja yksi miekka, luovuttamaan aseensa kunnan paikallisen
sotajoukon päällikön käytettäviksi.