Graalin temppeli valkeiden vesien edessä. Graalin temppeli hiljaa
huminoivissa metsissä. Vedet kuvastelevat totisenheleinä temppelin
edessä ja puistot hiljenevät laulun huntuna ympärillä.
Heleätä on Graalin temppelissä. Korkeuksiin nousevat pilarit ympärillä
siellä, niiden välillä leijaa virsien humu kuin aukenevasta taivaasta.
Alhaalla kirkon sinisessä hämärässä polvistuvat valkopukuiset neitsyet
hartaina, syvästihohtavat silmät nostettuina korkeuteen.
Miksi värisee suuri lievittävä ilo sydämelle, kun seisoo siellä
humajavassa kirkossa? Kun siinä katselee sitä ylhäisyyksiin nousevaa
kirkkoa ja tuntee sielullaan neitsyitten huntuisen polvistuksen
ympärillään, silloin valuu sydämelle lempeä ja herkkyvä lauhtumus.
Tuntuu kuin sulaisi pimeys sydämen ympäriltä ja kuin heräisi uudeksi
ihmiseksi, jonka koko olo on valkoisen liikutuksen värjyntää.
Lempeyttävää ja vapahtavaa on Graalin temppelissä. Siellä Graalin pyhän
maljan edessä polvistuvat nimittäin Parsifal, puhdas kuningas ja
Konviramur, huntumieli kuningatar, ja heidän rukoillessaan vuotaa pyhä
ylhäinen hartaus Graalin marmoritemppelin ylitse, vuotaa
kauneushymistys koko maailman sieluun.
Parsifal ja Konviramur Graalin pyhän maljan edessä Graalin pyhässä
temppelissä ovat nimittäin maailman kauneusvärisevä sielu, jonka olo
hymisee leppeyttävänä ihanuusrauhana maailman lävitse. Elämän pyhimpänä
ja ihanimpana väristyksenä polvistuvat Parsifal ja Konviramur
kuorissaan, ja ylennettyjen liikutusten heijasteluna herää oleminen
heidän rukouksensa edessä.
Ihanasti valaistuu ihmisen sydän siellä Graalin temppelissä seistessä
ja sitä ylentyvää rukousta tuntiessa. Anfortaskin, valjentunut
kuningas, polvistuu kirkossa valkohuntuisten neitsyitten keskellä,
silmänsä lepäävät sulaneina ja kiitollisina Parsifalissa ja
Konviramurissa korkeassa kuorissa. Anfortaskin, onneton kuningas on
nimittäin sulanut sydämensä pimeästä tuskasta Parsifalin ja
Konviramurin keventävän rukouksen edessä, ja nyt kun hän horjuvana ja
valkohiuksisena polvistuu Graalin temppelissä, värisee hän onnellisena,
silmänsä vaaleasti lempeinä.
Kun Parsifal ja Konviramur harrasliittyvin käsin ja silmänsä
syväloistavina Graalin maljassa polvistuvat kuorissaan, soi nimittäin
maailmaan ja jokaiseen sieluun rauha. Heidän olonsa suuri onni hymistää
elämän ylhäisihanaksi kuin taivaan korkea seesteinen sini. Heidän
rukouksensa hiljentää jokaisen sydämen niin päilyvään lepoon, kuin
vesien vaalein heijastus suviyönä. Heidän puhtaat sydämensä loistavat
heleyttä maailmaan, niinkuin aurinko siniseen avaruuteen.
Heleä on Graalin temppeli puistoissaan vettensä edessä, ja virret ovat
onnen väristystä sen kajailevassa pilaristossa. Graalin marmorisessa
temppelissä herää ihminen keveänä ja kirkastuvana, keveänä ja
kirkastuvana tuntee hän Parsifalin ja Konviramurin ihanan rukouksen
rinnassaan. Siellä Graalin kauniissa temppelissä, polvistuvain
Parsifalin ja Konviramurin edessä hiipii sulatuksen käsi jokaisen
ihmisen sydämelle ja hän heijastaa lempeänä ja hyvänä.
* * * * *
Parsifal ja Konviramur, jotka sularintaisina polvistutte pyhässä
kuorissanne Graalin siimeksisessä temppelissä! -- minä kirjoittajakin
polvistun, kun minä kirjoitan teistä: valaiskaa minunkin rintani ja
jokainen ihminen ilonne liikutuksella!