Konviramur, kukkanen sydämellänsä, sydämessänsä.
Parsifal istuu ja liikkuu sieluna. Miksi on maailma liikutusreunainen
edessänsä? Palavat, kultaiset liikutusreunat maailman kuvilla.
Parsifal istuu ja ihmettelee. Onko Konviramur lempeä, lempeänä
valaiseva sädekehys hänen sydämensä ympärillä? Vai miksi sulaa maailman
edessä liikutus-valuntana?
Kukkasten punan tuntee silmillänsä ja sielullansa. Metsän tumma varjo
hukuttaa mielen. Ihmisten edessä herää ihastuspolttavana kyynelenä.
Konviramur, kukkanen sydämellänsä, sydämessänsä.
Helteekö rinta rakkauden aaltona ja valuu värjyvän maailman ylitse?
Silmät herkkyvät kyynelinä ja sydän vapisee kauneutena.
Haihtuisiko halaukseksi, ja särkyisi kauneudesta? Kukkasten-silmistä
sairastuu ja meren häilyvän levittävän sinen edessä aukenee ja puhkee
itsestänsä.
Konviramurko, maailmako rinnan avaa? Konviramurin silmänä tuntee
maailman, Konviramurin rintana sairastaa maailman sulohivelyn.
Konviramur, kukkanen sydämellänsä, sydämessänsä.