Miksi vaalenevat rukoukset Graalin temppelissä? Miksi polvistuu
Anfortas väräjävärintaisena korkeassa kuorissaan?
Maine kantaa nousevan sankarin nimeä, Parsifalin, Graalin nousevan
sankarin. Valkea sankari, joka ihastuu kukkasista ja auringosta, jonka
sielu leimuu ihanuutena ja jonka teot syttyvät hänen sydämestään.
Graalin temppeliinkin hymisee Parsifalin nimi. Ja jokaisena uutena
päivänä hymisee sen sankarin nimi ihanampana, ja hän lähestyy Graalin
temppeliä. Siksi polvistuvat huntukasvoiset neitsyet Graalin
temppelissä väräjävinä, ja siksi valkenee rukoilevan Anfortaan musta
mieli.
Anfortas, suruvaipuva kuningas, valkenee. Hänen poikansa Parsifal,
heleä tähti, lähenee Graalin temppeliä. Onko Parsifal vapahduksen
ylhäinen sankari, joka oman tunteensa valaistuksella on kirkastava
maailman? Anfortas kysyy ja vapisee odottavana. Onko Parsifal, hänen
poikansa, se mies, joka Graalin temppelin kuorissa on puhkeava Graalin
ilohartaaksi kuninkaaksi, jonka sydän leimuu omana ylhäisenä
tunnevalkeanaan? Onko Parsifal se väkeväiloinen sankari, jonka tulvivan
sydämen edessä Graalin pyhä malja kumpuu täytenä, ja synkeys sulaa
Graalin yltä? Vavahdusmielellä kuuntelee Anfortas sanat pojastansa,
Parsifalista. Kuin iloisten aaltojen solina tulee se kertomus
Parsifalista. Kirkkaampana kasvaa sankari joka päivä, ja maineen kieli
helenee. Joko väistyy nääntymys Graalin temppelin yltä?
Virret vapisevat Graalin temppelissä. Minä hetkenä astuu se lähestyvä
valkea sankari Graalin surusyvään temppeliin?