Parsifal ratsastaa, siniheljä vaippa olallansa. Etsii Arthurin linnaa
iloisesta maailmasta.
Ihmeellinen maailma. Soiva maailma. Poimisiko joka kukkasen maasta?
Jäisikö joka oksalle heilumaan? Uudet kukkaset, uudet oksat. Ei
hohtavasilmäisenä tiedä, mihin rientäisi, mihin seisahtuisi.
Ihmeellisiä ovat ihmiset, ystäviä kaikki. Ritarit tulevat,
töyhtöheiluiset ritarit, niiden silmät loistavat, kun ne katsovat,
leimuilevana lentäisi niille vastaan ja likistäisi sykähtävän rinnan
sykähtävälle rinnalle.
Ihmeellisimmät ovat neidot, sydämessä syttyy niinkuin tähtiä, kun ne
tulevat kirkas-silmäisinä ja hymyilevät. Miksi kaikkoovat ne neidot
metsien varjoon ja nauravat hopeanhelisevästi siellä, kun rinta
säkenenä lentää heille vastaan suudellakseen riemuksensa heidän
raikkaita huuliaan?
Parsifal ratsastaa, etsii Arthurin linnaa iloisesta maailmasta.