Parsifal oli kirkas lapsi. Parsifal oli äitinsä Herzeloyden sydämen
tähti. Hiljaisessa linnassa, jonka ympärillä valkeat koivut kasvavat,
asuu hohtosilmä Parsifal äitinsä Herzeloyden kanssa.
Äitinsä, hento- ja kaukaismieli Herzeloyden, äitinsä, Graalin lumirinta
kuningattaren kanssa asuu Parsifal hiljaisessa linnassa koivujen
keskellä. Parsifal, äitinsä silmäterä.
Koivut ovat valkeat ja korkeat sen linnan ympärillä, siniset ovat
kukkaset niiden koivujen siimeksessä, ja linnut visertävät iloisesti
niiden oksilla. Käsi äitinsä kädessä käy Parsifal koivujen välillä
kukkasten keskellä; äidillensä poimii Parsifal siniset kukkaset,
äidillensä kertoo Parsifal lintujen sanat ylhäällä oksilla.
Syliinsä nostaa Herzeloyde lapsensa koivujen keskellä, äitiänsä
suutelee Parsifal, kun hän nostaa hänet syliinsä koivujen keskellä.
Hellittää kukkaset käsistään, kiertää kätensä hänen kaulaansa ja
suutelee äitiänsä. Onko maassa niin sinikaunista kukkasta, kuin ovat
hänen äitinsä silmät? Ovatko koivujen lehvät niin kultaiset auringossa,
kuin ovat hänen äitinsä hiukset? Onko metsässä kahta niin raikasta
marjaa, kuin ovat hänen äitinsä huulet? Suutelee äitiänsä.
Äitinsä sylissä istuu Parsifal, äitinsä kädessä käy Parsifal. Näkee
kukkaset ja kuulee linnut äitinsä rinnalla. Hiljenee kyyneliseksi
iltaisten vesien edessä, hykähtää riemuna aamun livertäessä ympärillä.
Niinkuin punainen kirkas kukkanen kirpoo Parsifal äitinsä rinnalla.
Äitinsä riemutähti ja kultalapsi.