Keskiyön aikaan istuivat he yhdessä surren ja Herran enkeli ilmestyi
heille yliluonnollisen hehkuvassa heijastuksessa ja puhui:
-- Valehtelijoille on varattu paikka. Ne palavat helvetin tulessa
ijankaikkisesta ijankaikkiseen. Parantakaa itsenne!
Surevaiset lankesivat polvilleen hänen eteensä ja vääntelivät käsiään
ja kumarsivat alas harmaat päänsä kunnioittaakseen häntä. Mutta
heidän kielensä oli tarttunut kiinni heidän kitalakeensa ja he olivat
mykkiä.
-- Puhukaa! Että voisin viedä sananne taivaan tuomioistuimen eteen ja
tuoda sitte kuultavaksenne tuomion, jota ei voida peruuttaa.
Silloin painoivat he alas päänsä ja toinen heistä sanoi:
-- Meidän syntimme on suuri ja me näännymme häpeästä, mutta
ainoastaan täydellinen ja rajaton katumus voi meidät puhdistaa. Me
olemme ihmisraukkoja, jotka olemme oppineet tuntemaan inhimillisen
heikkoutemme, ja me tiedämme, että jos vielä kerran joutuisimme
tuohon vaikeaan asemaan niin sydämemme taaskin pettäisi ja me
tekisimme syntiä niinkuin ennenkin. Vahvat voisivat kyllä voittaa ja
tulla pelastetuiksi, mutta me olemme hukassa.
He nostivat rukoillen päänsä. Enkeli oli poissa. Heidän
ihmetellessään ja itkiessään tuli hän takaisin, kumartui vähän ja
kuiskasi tuomion heidän korvaansa.