KAISU (kamarista). Onhan tässä sarkaviitassakin tilaa. Jykevät ovat
hartiat Matilla; suorat ja syvät ovat sentään ojatkin Takakorven
suolla. Ja voi sitä Matin päätä, kun se on suuri! Sanotaan: suuri pää,
vähän mieltä, mutta mitä turpeenpuskijalla tarvitsee enempää viisautta
ollakaan, kun osaa vain pitää peltonsa kunnossa ja kykenee raivaamaan
toista korpeen ja suohon. -- Eihän niitä rosvoja vielä näy?
HELENA. Tuolla nuo veräjän luona seisovat.
KAISU (kamarista). Nyt olenkin valmis. (Tulee kamarista, kannatellen
toisella kädellään leveitä housuja, pitkä sarkatakki yllään ja korviin
asti painunut hattureuhka päässä.) No, näytänkö minä mieheltä? (Vappu
ja Helena nauravat.)
VAPPU. Hahhahaa, minkänäköinen sinä olet!
HELENA. Mieheltä näytät muuten, mutta ei vain ole partaa nenän alla.
KAISU. Niin -- eihän se Luoja ole naisille partaa suonut, mutta pianhan
sen saapi. (Ottaa liedestä hiilen, jolla vetää viikset itselleen.)
VAPPU. Kyllä nyt jo aivan mieheltä näytät. -- Kun olisi sinulla miehen
luontokin, niin ei olisi mitään hätää.
HELENA (katsoen ikkunaan). Voi voi, nyt ne avaavat veräjän ja lähtevät
tännepäin.
VAPPU. Kyllä me nyt olemme hukassa.
KAISU. Hätä keinon keksii: pannaanpa tämä mukurapää-puntari pöydälle.
Ja ihme on, jos ne eivät miestä ja puntaria nähdessään säikähdä ja
pakoon pötki. (Tuo ovensuusta puntarin ja koettaa asettaa sitä pöydälle
pystyyn, saamatta kuitenkaan.) Ole sitten pitkälläsi, kun et pystyssä
pysy!
HELENA. Nyt ne ovat jo tuossa saunan luona. Voi kun se Mattikin meni
sinne Niittyselle.
KAISU. Niin, eihän ne miehet sitä usko, mitä me naiset sanomme,
vaikkemme ole heitä yhtään huonompia.
VAPPU. Voi voi voi!
HELENA. Kyllä tässä sentään yksi oikea mies olisi hyvään tarpeeseen.
KAISU. Niin -- olisihan se! Eihän niiden rosvojen kanssa naiset oikein
uskalla tappelemaan käydä.
VAPPU (ilkkuen). No, mitä sinä pelkäät? Mieshän sinä nyt oletkin. Ja
kyllähän Kaisu yhden miehen kurittaa, koskapa tässä viime viikolla
hyvästi riitti Ylätalon Maijalle ja Kustaalan Mantalle molemmille
tukkanuottasilla ollessa. Tokihan kaksi naista nyt yhtä miestä vastaa,
ja...
KAISU (keskeyttäen). Mitä! Minäkö olen milloin tapellut? Todistakaa se!
Olenko minä sellainen? Häh! Olenko minä tappelunhaluinen? (Lähenee
uhkaavasti Vappua.) Itsehän tuossa aina riitaa haastatte!
VAPPU (Kaisun puhuessa). Niin, niin. Näinhän sen aivan selvästi saunan
ikkunasta. Mitä? Minäkö riitaa haas...
HELENA (keskeyttäen). Heretkää siitä jo! Nyt ne ovat tuossa pihalla.
Voi voi! Tänne tupaan näkyvät tulevan. (Naiset siirtyvät pelokkaina
pöydän luo.)
VAPPU (osoittaen ovea). Mutta voi voi voi! Ovensäppihän on auki! Mikset
pannut sitä kiinni, Kaisu?
KAISU. Nyt sekin on taas minun syyni. Olisitte itse pannut!
VAPPU. Sinähän viimeksi ovensuussa kävit puntaria hakemassa.
KAISU. Minä en ainakaan uskalla mennä sitä kiinni panemaan.
VAPPU ja HELENA. Voi voi voi!
KAISU. Voi voi! Nyt ne tappavat meidät. Voi mihin minä nyt joudun!
Minun päällenihän ne ensiksi hyökkäävät, minä kun olen miehen
vaatteissa. Voi voi, miksi rupesinkaan mieheksi.
HELENA (tarttuen pöydällä olevaan juoma-astiaan). Tästä minä heille
annan! (Kopinaa ulkoa. Tahvo ja Mattila astuvat sisään. Samassa syntyy
kuvaamaton meteli. Helena heittää juoma-astiassa olevan piimän Tahvon
päälle. Vappu ja Kaisu hyökkäävät kädet ojona tulijain kimppuun. Helena
huitoo juoma-astialla, Vappu käsillään, Kaisu raapii Mattilaa, heittää
hänen lakkinsa maahan ja tarttuu lopuksi hänen tukkaansa. Tulijat
hämmästyksissään koettavat käsillään työntää naisia etemmäksi. Kaikki
tapahtuu nopeasti.)
KAISU (ollen Mattilan tukassa). Vai, senkin roistot, hyökkäätte
turvattomien naisten ja leskien kimppuun. Kyllä minä teille näytän!
Tuntuuko päänahassasi? Häh? Mitä sanot? Tuntuuko?
MATTILA (huutaa rimpuillen). Mitä peliä tämä on? Älä hyvä mies revi
minun tukkaani! Hullujako te olette?
TAHVO (käsillään suojellen päätänsä). Mitä tämä merkitsee?
Tällälaillako meitä vastaanotetaan! Mitä sinä huidot, Helena?
HELENA (hämmästyen). Tahvo!
VAPPU (hämmästyen). Sulhaset!
KAISU (jättää Mattilan rauhaan). Mitä te sanoitte?
HELENA (hämillään). Niin... Kaisu, me vähän erehdyimme. Nämä ovatkin
kosijoita.
KAISU (ihmetellen). Vai kosijoita!
MATTILA. Kaisu! (Kaisulle.) Ettekö te olekaan mies?
KAISU (häpeissään). E-enhän minä.
MATTILA. Isännäksi minä teitä luulin. Mutta miksi te olette miehen
pukimissa?